Jumalallisen suunnitelman mukaan
Herran käsi ohjaa sinua. ”Jumalallisen suunnitelman mukaan” Hänen vaikutuksensa näkyy elämäsi pienissä yksityiskohdissa samoin kuin isoissa virstanpylväissä.
Veljet ja sisaret, kun seison täällä tässä innoittavassa maailmanlaajuisessa yleiskonferenssissa ja tunnen teidän voimanne ja henkenne, en voi olla ajattelematta apostoli Pietarin sanoja: ”[Herra], on hyvä, että me olemme täällä.”1
Alma ei sanonut ihan samalla tavalla saarnattuaan Ammonihan kansalle. Hän lähti kaupungista ihmisten jumalattomuuden tähden. Pian Almalle ilmestyi enkeli, joka kutsui häntä ”palaamaan Ammonihan kaupunkiin ja saarnaamaan jälleen kaupungin väelle”2.
Alma teki niin ”joutuin” ja ”meni kaupunkiin toista tietä”.3
”Kun hän meni kaupunkiin, hän oli nälissään, ja hän sanoi eräälle miehelle: Annatko nöyrälle Jumalan palvelijalle jotakin syötävää?
Ja mies sanoi hänelle: Minä olen nefiläinen, ja minä tiedän, että sinä olet pyhä Jumalan profeetta, sillä sinä olet se mies, josta enkeli sanoi näyssä: Ota vastaan.”4
Tuo mies oli Amulek.
Tapasiko siis Alma Amulekin ihan sattumalta? Ei, ei ollut sattumaa, että hän meni kaupunkiin toista tietä, joka johtaisi hänet tämän uskollisen miehen luo, josta tulisi hänen lähetystyötoverinsa.
Vanhin Neal A. Maxwell selitti kerran: ”Yksikään meistä ei koskaan hyödynnä täysin niitä ihmisten kautta tarjottuja mahdollisuuksia, joita meille suodaan ystäväpiirissämme. Te ja minä saatamme nimittää näitä kohtaamisia ’sattumaksi’. On ymmärrettävää, että kuolevaiset käyttävät tätä sanaa, mutta sattuma ei ole sopiva sana kuvaamaan kaikkitietävän Jumalan toimia. Hän ei tee mitään ’sattumalta’ vaan – – ’jumalallisen suunnitelman mukaan’.”5
Meidän elämämme on kuin šakkilauta, ja Herra siirtelee meitä paikasta toiseen – mikäli olemme vastaanottavaisia hengellisille kehotuksille. Taakse päin katsoessamme voimme nähdä Hänen kätensä elämässämme.
Voimme nähdä tällaisen taivaallisen väliintulon, kun Nefi palaa hakemaan levyt Labanilta. ”Henki johdatti [häntä hänen] edeltä käsin [tietämättään], mitä [hänen] pitäisi tehdä.”6 Pian Nefin edessä oli Laban juovuksissa, ja Nefi surmasi hänet, otti levyt ja pakeni takaisin veljiensä luo. Oliko hänellä onnea, kun hän sattui tapaamaan Labanin? Vai tapahtuiko se ”jumalallisen suunnitelman mukaan”?
Evankeliumissa ja kirkossa ilmenee merkittäviä tapahtumia, jotka edistävät Jumalan valtakuntaa maan päällä. Ne eivät tapahdu sattumalta vaan Jumalan suunnitelman mukaisesti. Hän, joka muovasi tämän maailman, voi tyynnyttää meret sanallaan, ja Hän voi ohjata Almaa ja Amulekia sekä Nefiä ja Labania olemaan oikeassa paikassa juuri oikealla hetkellä.
Samalla tavoin meidän kunkin elämässä ilmenee tapahtumia ja kohtaamisia, jotka edistävät Jumalan työtä maan päällä.
Rakas vanhin Joseph B. Wirthlin kertoi eräästä tilanteesta, jolloin presidentti Thomas S. Monson sanoi hänelle: ”Kaiken yllä on ohjaava käsi. Usein kun asioita tapahtuu, se ei ole sattumaa. Jonakin päivänä kun katsomme taaksemme asioita, jotka ovat näyttäneet elämämme yhteensattumilta, me ymmärrämme, etteivät ne kenties loppujen lopuksi perustuneetkaan niin suuresti sattumaan.”7
Useimmiten meidän hyvät tekomme ovat vain harvojen tiedossa. Ne kuitenkin kirjataan taivaassa. Jonakin päivänä me seisomme todistamassa kokonaisvaltaisesta sitoutumisestamme vanhurskauden tekoihin. Yksikään koettelemus tai onnettomuus ei voi suistaa raiteilta Jumalan onnensuunnitelmaa. Tosiaankin, ”jumalallisen suunnitelman mukaan” ”aamulla [on vieraana] ilo”8. ”Minä tulin maailmaan tekemään Isäni tahdon”9, Jeesus opetti. Rakkaat veljet ja sisaret, niin olemme mekin tulleet.
Oman elämäntaipaleeni kokemuksen perusteella tiedän, että Herra siirtelee meitä kuvitellulla šakkilaudalla tehdäkseen työtään. Se, mikä saattaa näyttää umpimähkäiseltä sattumalta, tapahtuu tosiasiassa rakastavan taivaan Isän valvonnassa. Hän pystyy laskemaan jokaisen ihmisen hiuskarvatkin.10 Yksikään varpunen ei putoa maahan Isämme sitä huomaamatta.11 Herran vaikutus näkyy elämämme pienissä yksityiskohdissa, ja noiden tilanteiden ja mahdollisuuksien tarkoituksena on valmistaa meitä kohottamaan perhettämme ja muita rakentaessamme Jumalan valtakuntaa maan päällä. Muistakaa – kuten Herra sanoi Abrahamille: ”Minä tunnen lopun alusta asti; sen tähden minun käteni on sinun päälläsi.”12
Herra asetti minut kotiin, jossa oli rakastavat vanhemmat. Maailman mittapuiden mukaan he olivat hyvin tavallisia ihmisiä: isäni, omistautunut mies, oli rekka-autonkuljettaja, ja enkelimäinen äitini oli kotiäiti. Herra auttoi minua löytämään kauniin vaimoni Melanien. Hän sai erään liikemiehen, josta tuli rakas ystävä, antamaan minulle työpaikan. Herra kutsui minut palvelemaan lähetyskentällä sekä nuorena miehenä että lähetysjohtajana. Hän kutsui minut seitsemänkymmenen koorumiin, ja nyt Hän on kutsunut minut apostoliksi. Katsoessani taaksepäin käsitän, etten minä järjestellyt mitään näistä siirroista. Herra teki niin, samoin kuin Hän järjestelee tärkeitä siirtoja teidän kohdallanne ja rakkaidenne kohdalla.
Mihin teidän tulee kiinnittää huomionne omassa elämässänne? Mitkä ovat Jumalan ihmeitä, jotka muistuttavat teille, että Hän on lähellä ja sanoo: ”Olen aivan tässä”? Ajatelkaa niitä hetkiä, jotkin päivittäisiä, jolloin Herra on toiminut teidän elämässänne – ja toiminut sitten uudelleen. Vaalikaa niitä hetkinä, jolloin Herra on osoittanut luottamusta teihin ja valintoihinne. Mutta antakaa Hänen muovata teistä enemmän kuin mihin pystyisitte omin voimin. Arvostakaa Hänen vaikutustaan. Toisinaan pidämme suunnitelmiimme tulleita muutoksia harha-askelina taipaleellamme. Ajatelkaa niitä ennemmin ensi askelina ”Herran työn”13 tekemisessä.
Joitakin kuukausia sitten tyttärentyttäremme meni erään nuorten ryhmän kanssa kiertämään kirkon historian paikkoja. Lopullisessa matkasuunnitelmassa sanottiin, että hän kulkisi juuri sen alueen läpi, missä palveli hänen lähetyssaarnaajaveljensä, tyttärenpoikamme. Tyttärentyttärellämme ei ollut mitään aikomusta tavata veljeään tämän lähetystyön aikana. Joka tapauksessa kun linja-auto saapui kaupunkiin, jossa hänen veljensä palveli, kadulla näkyi kaksi lähetyssaarnaajaa. Toinen heistä oli hänen veljensä.
Innokas odotus täytti linja-auton, kun nuoret pyysivät linja-autonkuljettajaa ajamaan tien sivuun, jotta tyttärentyttäremme voisi tervehtiä veljeään. Alle minuutin kuluttua – kyynelien ja sydämellisten sanojen jälkeen – hänen veljensä jatkoi matkaansa täyttämään lähetyssaarnaajan velvollisuuksiaan. Saimme myöhemmin kuulla, että hänen veljensä oli ollut sillä kadulla alle viisi minuuttia, kävelemässä erään tapaamisen jälkeen autolleen.
Taivaallinen Isä voi asettaa meidät tilanteisiin nimenomainen tarkoitus mielessään. Hän on tehnyt niin minun elämässäni, ja Hän tekee niin teidän elämässänne, kuten Hän teki rakkaiden lastenlastemmekin elämässä.
Jokainen meistä on kallisarvoinen, ja meitä rakastaa Herra, joka välittää, joka kuiskaa ja joka huolehtii meistä jokaisesta ainutlaatuisin tavoin. Hän on äärettömän paljon viisaampi ja voimallisempi kuin kuolevaiset miehet ja naiset. Hän tuntee meidän haasteemme, meidän voittomme ja sydämemme vanhurskaat toiveet.
Yli vuosi sitten kun olin kävelemässä temppeliaukion läpi, yksi sisarlähetyssaarnaajista tuli luokseni ja kysyi: ”Muistatko minut? Olen Floridasta.” Hän kertoi minulle nimensä, sisar Aida Chilan. Kyllä, muistin tavanneeni hänet ja hänen perheensä. Hänen vaarnanjohtajansa oli ehdottanut, että kävisimme tapaamassa hänen perhettään. Kävi ilmeiseksi, että olimme siellä heidän tyttärensä Aidan vuoksi, jota ei ollut kastettu. Käyntimme sekä yli vuoden opettamisen ja perehdyttämisen jälkeen Aida meni kasteelle.
Sen jälkeen kun olimme tavanneet temppeliaukiolla, Aida kirjoitti minulle kirjeen. Hän sanoi: ”Tiedän koko sydämestäni, että taivaallinen Isä tuntee meistä jokaisen ja että Hän asettaa meitä jatkuvasti toinen toisemme polulle tarkoituksella. Kiitos siitä, että olet ollut yksi lähetyssaarnaajistani, että autoit minua ja löysit minut viisi vuotta sitten.”14 Myöhemmin Aida lähetti minulle myös kääntymyskertomuksensa, jossa hän kertoi niistä ”jumalallisista sattumista”, joita oli tapahtunut hänen elämässään ja jotka olivat johtaneet hänen kasteeseensa ja konfirmointiinsa, hänen lähetystyöpalveluunsa temppeliaukiolla ja hänen äskettäiseen temppeliavioliittoonsa.15
Oliko puhdas sattuma, että vaarnanjohtaja oli ohjannut meidät Chilanien kotiin tai että Aida ja minä tapaisimme myöhemmin temppeliaukiolla? Aidan todistus vahvistaa sen, että tämä kaikki on ollut osa taivaallisen Isän jumalallista suunnitelmaa.
Herra on mielellään meidän kanssamme. Ei ole mikään sattuma, että kun tunnette Hänen Henkensä ja toimitte ensimmäisten kehotusten mukaisesti, niin tunnette Hänet, kuten Hän on luvannut: ”Minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.”16
Meille kaikille tapahtuu elämässämme samankaltaisia asioita. Saatamme tavata jonkun, joka vaikuttaa tutulta, tai uudistaa tuttavuuden tai löytää yhteistä maaperää jonkun tuntemattoman kanssa. Kun niin käy, kenties Herra muistuttaa meille, että me olemme kaikki todella veljiä ja sisaria. Olemme tosiaankin mukana samassa työssä – siinä, jota Joseph Smith kutsui ”Kristuksen asiaksi”17.
Miten meidän tahdonvapautemme sopii ”jumalalliseen suunnitelmaan”? Me voimme valita, seuraammeko Vapahtajaamme ja Hänen valitsemiaan johtajia vai emme. Mormonin kirjassa kaava on selkeä, kun nefiläiset olivat kääntyneet pois Herran luota. Mormon valitti:
”Ja he näkivät, – – ettei Herran Henki enää varjellut heitä; niin, se oli vetäytynyt heistä pois, koska Herran Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä.
Sen tähden Herra lakkasi varjelemasta heitä ihmeellisellä ja verrattomalla voimallaan, sillä he olivat langenneet epäuskon ja kauhean jumalattomuuden tilaan.”18
Ei kaikki, mitä Herra pyytää meiltä, ole seurausta siitä, kuinka vahvoja olemme, kuinka uskollisia olemme tai mitä saatamme tietää. Ajatelkaa Saulia, jonka Herra pysäytti matkalla Damaskokseen. Saul oli kulkemassa elämässään väärään suuntaan, eikä sillä ollut mitään tekemistä pohjoisen tai etelän kanssa. Jumala ohjasi Saulia kääntämään suuntaa. Kun Saul myöhemmin tunnettiin Paavalina, hänen apostolinen palvelutehtävänsä kuvasti sitä, mitä Herra jo tiesi hänen kykenevän tekemään ja millaiseksi tulemaan – ei sitä, mihin hän oli ryhtynyt Saulina. Samalla tavoin Herra tietää, mitä kukin meistä kykenee tekemään ja millaiseksi kykenemme tulemaan. Mitä apostoli Paavali opetti? ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”19
Kun olemme vanhurskaita, halukkaita ja kykeneviä, kun pyrimme olemaan kelvollisia ja päteviä, me edistymme paikkoihin, joita emme osanneet kuvitella, ja meistä tulee osa taivaallisen Isän ”jumalallista suunnitelmaa”. Jokaisessa meistä piilee jumalallisuuden siemen. Kun huomaamme Jumalan työskentelevän meidän kauttamme ja meidän kanssamme, tuntekaamme kannustusta, vieläpä kiitollisuuttakin siitä johdatuksesta. Kun taivaan Isämme sanoi: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”20, Hän puhui kaikista lapsistaan – varsinkin sinusta.
Herran käsi ohjaa sinua. ”Jumalallisen suunnitelman mukaan” Hänen vaikutuksensa näkyy elämäsi pienissä yksityiskohdissa samoin kuin isoissa virstanpylväissä. Kuten Sananlaskuissa sanotaan: ”Turvaa koko sydämestäsi Herraan. – – Hän viitoittaa sinulle oikean tien.”21 Todistan, että Hän siunaa sinua, tukee sinua ja tuo sinulle rauhan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.