Joka kestää loppuun asti, pelastuu

Rakkaat veljet ja sisaret, arvostan hyvin paljon mahdollisuutta ilmaista teille joitakin tuntemuksiani.

Muutamia vuosia sitten vaimoni ja minä olimme läsnä lasten interaktiivisen näyttelyn avajaistilaisuudessa kirkon historian museossa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa. Tilaisuuden päättyessä presidentti Thomas S. Monson käveli luoksemme ja puristaessaan kättämme hän sanoi: ”Kestäkää, niin te voitatte” – syvällinen opetus, jonka totuuden me voimme kaikki tietenkin vahvistaa.

Jeesus Kristus vakuutti meille, että se, ”joka kestää loppuun asti, pelastuu”¹.

Kestäminen merkitsee sitä, että pysyy vahvana ja pitää uskollisesti Jumalan käskyt kiusauksista, vastustuksesta ja vastoinkäymisistä huolimatta².

Nekin, joilla on ollut voimallisia hengellisiä kokemuksia ja jotka ovat palvelleet uskollisesti, voivat jonakin päivänä kulkea harhaan ja jättää kirkossa käymisen, elleivät he kestä loppuun asti. Pitäkäämme aina ja painokkaasti mielessämme ja sydämessämme sanat: ”Niin ei tapahdu minulle.”

Kun Jeesus Kristus opetti Kapernaumissa, ”monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät – – joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.

Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: ’Aiotteko tekin lähteä?’”³

Uskon, että tänään Jeesus Kristus kysyy meiltä kaikilta, jotka olemme tehneet pyhiä liittoja Hänen kanssaan: ”Aiotteko tekin lähteä?”

Rukoilen, että me kaikki voimme ymmärtää syvällisesti, mitä iankaikkisuuksissa on meille varattuna, ja vastata kuten Simon Pietari: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”⁴

Olkaamme uskollisia sille, mitä uskomme ja mitä tiedämme. Ellemme ole eläneet meillä olevan tiedon mukaan, muuttukaamme. Syntiset, jotka pysyvät synneissään eivätkä tee parannusta, vajoavat yhä syvemmälle saastaisuuteen, kunnes Saatana vaatii heitä itselleen, mikä vaarantaa merkittävällä tavalla heidän mahdollisuutensa tehdä parannus, saada anteeksi ja tulla siunatuiksi kaikilla iankaikkisuuden siunauksilla.

Olen kuullut monia puolusteluja niiltä, jotka ovat lakanneet osallistumasta aktiivisesti kirkon toimintaan ja ovat kadottaneet oikean näkemyksen tämän maanpäällisen matkamme tarkoituksesta. Kehotan heitä pohtimaan ja palaamaan, koska uskon, ettei kukaan pysty esittämään puolusteluja Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä.

Kun meidät kastettiin, me teimme liittoja – emme kenenkään ihmisen kanssa vaan Vapahtajan kanssa – luvaten ”ottaa [päällemme] Jeesuksen Kristuksen nimen [päätettyämme] lujasti palvella häntä loppuun asti”⁵.

Osallistuminen sakramenttikokoukseen on yksi tärkeä tapa, jolla voimme arvioida päättäväisyyttämme palvella Häntä, hengellistä vahvuuttamme ja Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskomme kasvua.

Sakramentin nauttiminen on tärkein asia, minkä teemme lepopäivänä. Herra selitti tämän toimituksen apostoleilleen juuri ennen kuin Hän kuoli. Hän teki samoin Amerikan mantereella. Hän sanoo meille, että jos osallistumme tähän toimitukseen, se on oleva todistuksena Isälle siitä, että me aina muistamme Hänet, ja Hän lupaa, että sen mukaisesti meillä on Hänen Henkensä meidän kanssamme.⁶

Alma nuoremman opetuksissa pojalleen Siblonille on viisaita neuvoja ja varoituksia, jotka auttavat meitä pysymään uskollisina liitoillemme:

”Katso, ettet ylpisty kopeuteen; niin, katso, ettet kersku omasta viisaudestasi etkä suuresta voimastasi.

Ole rohkea mutta älä määräile, ja katso myös, että hillitset kaikki intohimosi, jotta täyttyisit rakkaudella; katso, että vältät joutilaisuutta.”⁷

Useita vuosia sitten lomalla halusin mennä ensimmäistä kertaa melomaan kajakilla. Vuokrasin kajakin ja lähdin sillä täynnä intoa merelle.

Muutaman minuutin kuluttua aalto keikautti kajakin kumoon. Kun pitelin suurin ponnistuksin melaa toisella kädellä ja kajakkia toisella, onnistuin jälleen palauttamaan tasapainon.

Yritin taas meloa kajakillani, mutta muutama minuutti myöhemmin kajakki keikahti jälleen kumoon. Jatkoin itsepintaisesti yrittämistä mutta turhaan, kunnes joku, joka ymmärtää kajakeista, sanoi minulle, että kajakin kuori on varmaan murtunut ja että kajakkiin on varmaankin päässyt vettä, jolloin se on epävakaa eikä sitä pysty hallitsemaan. Raahasin kajakin rannalle ja irrotin tulpan, ja totta tosiaan – kajakista valui ulos paljon vettä.

Luulen, että aika ajoin me kuljemme läpi elämän mukanamme syntejä, jotka kajakkini vuotokohdan tavoin heikentävät hengellistä edistymistämme.

Jos pysymme synneissämme, niin me unohdamme liitot, joita olemme tehneet Herran kanssa, vaikka jatkuvasti keikahtelemmekin kumoon sen epätasapainon vuoksi, jota syntimme luovat elämäämme.

Aivan kuten murtumakohta kajakissani, meidän täytyy käsitellä murtumakohdat elämässämme. Parannuksen tekeminen joistakin synneistä edellyttää enemmän ponnistelua kuin toisista.

Meidän tulisi sen vuoksi kysyä itseltämme: Missä kohdassa olemme, mitä tulee suhteeseemme Vapahtajaa ja Hänen työtään kohtaan? Olemmeko samassa tilanteessa kuin Pietari, kun hän kielsi Jeesuksen Kristuksen? Vai olemmeko edenneet siihen vaiheeseen, jolloin meillä on sama asenne ja määrätietoisuus kuin hänellä, kun hän oli saanut Vapahtajalta suuren tehtäväkutsun?⁸

Meidän täytyy pyrkiä noudattamaan kaikkia käskyjä ja kiinnittää tarkasti huomiota niihin, joiden pitäminen on meille vaikeinta. Herra on meidän rinnallamme auttaen meitä hädän ja heikkouden hetkinä, ja jos osoitamme vilpitöntä halua ja toimimme sen mukaisesti, Hän tekee ”sen, mikä on heikkoa, [meissä] vahvaksi”⁹.

Kuuliaisuus antaa meille voimaa voittaa synnin. Meidän täytyy myös ymmärtää, että uskomme koetus edellyttää meiltä sitä, että olemme kuuliaisia, vaikka emme usein tietäisikään lopputulosta.

Ehdotan kaavaa, joka auttaa meitä kestämään loppuun asti:

1. Rukoilkaamme ja lukekaamme pyhiä kirjoituksia päivittäin.

2. Nauttikaamme sakramentti särkynein sydämin ja murtunein mielin viikoittain.

3. Maksakaamme kymmenyksemme ja paastouhrimme kuukausittain.

4. Uudistakaamme temppelisuosituksemme aina kahden vuoden välein – vuoden välein nuorten kohdalla.

5. Palvelkaamme Herran työssä koko elämämme.

Luokoot evankeliumin suurenmoiset totuudet vakautta mieleemme, ja pitäkäämme elämämme vapaina murtumista, jotka voivat heikentää turvallista matkaamme halki tämän elämän meren.

Menestymisellä Herran tavalla on hinta, ja ainoa keino saavuttaa menestys on maksaa se hinta.

Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että meidän Vapahtajamme kesti loppuun asti ja saattoi päätökseen suuren sovitusuhrinsa.

Hän kärsi meidän syntiemme, kipujemme, masennuksemme, tuskamme, heikkouksiemme ja pelkojemme tähden, ja niinpä Hän osaa auttaa meitä, osaa innoittaa meitä, osaa lohduttaa meitä ja osaa vahvistaa meitä, jotta me voimme kestää ja saavuttaa sen kruunun, joka on varattuna niille, joita ei kukisteta.

Meidän jokaisen elämä on erilaista. Meillä kaikilla on koettelemusten aikoja, onnellisuuden aikoja, päätösten tekemisen aikoja, esteiden voittamisen aikoja ja mahdollisuuksien hyödyntämisen aikoja.

Olivatpa henkilökohtaiset tilanteemme millaisia tahansa, todistan, että taivaallinen Isämme sanoo jatkuvasti: ”Rakastan sinua. Tuen sinua. Olen sinun kanssasi. Älä anna periksi. Tee parannus ja kulje kestävänä sitä polkua, jonka olen näyttänyt sinulle. Ja vakuutan sinulle, että näemme toinen toisemme jälleen selestisessä kodissamme.” Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.