Ottakaa Pyhä Henki oppaaksenne
Kuinka verraton lahja tuleekaan niille, jotka panevat uskonsa Jeesukseen Kristukseen. Se lahja on Pyhä Henki.
Tänä pääsiäissunnuntaina ajatuksemme kääntyvät Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen ja tyhjään hautaan, joka antaa jokaiselle uskovalle toivon siitä, että Kristus saa voiton muutoin varmasta tappiosta. Apostoli Paavalin tavoin uskon, että aivan kuten Jumala ”herätti Kristuksen kuolleista, [samoin Hän] on tekevä eläviksi myös [meidän] kuolevaiset [ruumiimme meissä] asuvan Henkensä voimalla”1.
Ilmaus tehdä eläväksi tarkoittaa sananmukaisesti juuri sitä. Aivan kuten Kristus herättää meidän ruumiimme fyysisen kuoleman jälkeen takaisin eloon ylösnousemuksensa voimalla, samoin Hän myös tekee meidät eläviksi hengellisestä kuolemasta.2 Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Aadam kävi läpi tämän kaltaisen eläväksi tekemisen: ”[Aadam] kastettiin, ja Jumalan Henki laskeutui hänen päällensä, ja näin hän syntyi Hengestä ja hänen sisäinen ihmisensä tuli eläväksi.”3
Kuinka verraton lahja tuleekaan niille, jotka panevat uskonsa Jeesukseen Kristukseen. Se lahja on Pyhä Henki, joka Uuden testamentin sanojen mukaan antaa meille ”elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”4. Mutta pidämmekö tätä lahjaa toisinaan itsestäänselvänä?
Veljet ja sisaret, on ainutlaatuinen etuoikeus saada Pyhä Henki oppaaksemme5 – kuten sitä havainnollistaa seuraava kertomus.
Korean sodan aikana aliluutnantti Frank Blair palveli merivoimien kuljetusaluksella, jonka asemapaikka oli Japanissa.6 Alus ei ollut kyllin iso, jotta siellä olisi toiminut virallinen pappi, joten kapteeni pyysi veli Blairia olemaan aluksen epävirallinen pappi huomattuaan, että tämä nuorukainen oli uskon ja periaatteen mies, jota koko miehistö kunnioitti suuresti.
Aliluutnantti Blair kirjoitti: ”Laivamme joutui valtavan hirmumyrskyn kouriin. Aallot olivat 14 metrin korkuisia. Olin vahtivuorossa – –, ja sinä aikana yksi aluksemme kolmesta moottorista lakkasi toimimasta ja laivan keskilinjassa huomattiin halkeama. Meillä oli jäljellä kaksi moottoria, joista toinen toimi vain puolella teholla. Olimme vakavissa vaikeuksissa.”
Aliluutnantti Blair päätti vahtivuoronsa ja oli menossa vuoteeseen, kun kapteeni koputti hänen oveensa. Kapteeni kysyi: ”Voisitko rukoilla tämän aluksen puolesta?” Tietenkin aliluutnantti Blair suostui pyyntöön.
Siinä vaiheessa aliluutnantti Blair olisi voinut yksinkertaisesti rukoilla: ”Taivaallinen Isä, siunaa meidän laivaamme ja pidä meidät turvassa”, ja sitten mennä vuoteeseen. Sen sijaan hän rukoili tietääkseen, olisiko jotakin, mitä hän voisi tehdä taatakseen omalta osaltaan laivan turvallisuuden. Vastauksena veli Blairin rukoukseen Pyhä Henki kehotti häntä menemään komentosillalle, puhumaan kapteenin kanssa ja ottamaan selvää tilanteesta. Hän sai tietää, että kapteeni yritti määrittää, kuinka kovaa laivan jäljellä olevia moottoreita tulisi käyttää. Aliluutnantti Blair palasi hyttiinsä rukoilemaan jälleen.
Hän rukoili: ”Mitä minä voin tehdä auttaakseni moottoriin liittyvän ongelman hoitamisessa?”
Vastauksena Pyhä Henki kuiskasi, että hänen piti kävellä ympäri laivaa ja tehdä havaintoja saadakseen lisätietoja. Hän palasi jälleen kapteenin luo ja pyysi lupaa kävellä ympäri laivan kantta. Sitten pelastusköysi sidottuna vyötärölleen hän meni ulos myrskyyn.
Seistessään laivan peräkannella hän havaitsi, kuinka jättimäiset potkurit tulivat esiin vedestä aina kun laiva nousi aallonharjalle. Vain toinen niistä toimi täysin, ja se pyöri hyvin lujaa. Tehtyään nämä havainnot aliluutnantti Blair rukoili jälleen kerran. Selkeä vastaus, jonka hän sai, oli, että jäljellä oleva hyväkuntoinen moottori toimi ylikuormitettuna ja sen toimintaa piti hidastaa. Niinpä hän palasi kapteenin luo ja antoi tämän suosituksen. Kapteeni yllättyi ja sanoi hänelle, että laivan konemestari oli juuri ehdottanut päinvastaista – että he lisäävät hyväkuntoisen moottorin nopeutta päästäkseen pois myrskyn keskeltä. Tästä huolimatta kapteeni päätti noudattaa aliluutnantti Blairin ehdotusta ja vähensi moottorin tehoa. Aamuun mennessä alus oli turvallisesti tyynillä vesillä.
Vain kaksi tuntia myöhemmin hyväkuntoinen moottori lakkasi kokonaan toimimasta. Jäljellä olevan puolitehoisen moottorin avulla alus pystyi kulkemaan vaivalloisesti satamaan.
Kapteeni sanoi aliluutnantti Blairille: ”Ellemme olisi vähentäneet sen moottorin tehoa, kuten teimme, me olisimme menettäneet sen keskellä myrskyä.”
Ilman sitä moottoria alusta ei olisi voinut millään tavoin ohjata. Laiva olisi kaatunut ja uponnut. Kapteeni kiitti tätä nuorta MAP-upseeria ja sanoi uskovansa, että aliluutnantti Blairin hengellisten innoitusten noudattaminen oli pelastanut aluksen ja sen miehistön.
Tämä kertomus on varsin dramaattinen. Vaikka emme todennäköisesti joudukaan näin äärimmäisiin olosuhteisiin, tämä kertomus sisältää tärkeitä ohjeita siihen, kuinka me voimme saada Hengen johdatusta useammin.
Ensimmäiseksi, mitä tulee ilmoitukseen, niin meidän täytyy säätää vastaanottimemme asianmukaisella tavalla taivaan taajuudelle. Aliluutnantti Blair eli puhdasta ja uskollista elämää. Ellei hän olisi ollut kuuliainen, hänellä ei olisi ollut tarvittavaa hengellistä varmuutta rukoilla, kuten hän rukoili, laivansa turvallisuuden puolesta ja saadakseen täsmällistä johdatusta. Meidän jokaisen täytyy pyrkiä saattamaan elämämme sopusointuun Jumalan käskyjen kanssa, jotta voimme saada Häneltä ohjausta.
Toisinaan me emme pysty kuulemaan taivaan opastusta, koska emme ole kelvollisia. Parannus ja kuuliaisuus ovat keino saavuttaa jälleen esteetön vuorovaikutus. Vanhassa testamentissa käytetään parannuksen ohella sanaa kääntyä.7 Kun tunnette olevanne kaukana Jumalasta, teidän täytyy vain tehdä päätös kääntyä pois synnistä ja katsoa kohti Vapahtajaa, niin huomaatte Hänen odottavan teitä kädet ojennettuina. Hän on innokas opastamaan teitä, ja te olette vain rukouksen päässä siitä, että voitte jälleen saada sitä johdatusta.8
Toiseksi, aliluutnantti Blair ei vain pyytänyt Herraa ratkaisemaan ongelmaansa. Hän kysyi, mitä hän voisi tehdä, jotta hän olisi osa ratkaisua. Samalla tavoin me voisimme kysyä: ”Herra, mitä minun tulee tehdä, jotta olisin osa ratkaisua?” Sen sijaan että vain luettelisimme ongelmiamme rukouksessa ja pyytäisimme Herraa ratkaisemaan ne, meidän pitäisi etsiä aktiivisempia keinoja vastaanottaa Herran apua ja sitoutua toimimaan Hengen johdatuksen mukaan.
Tässä aliluutnantti Blairin kertomuksessa on kolmaskin tärkeä opetus. Olisiko hän voinut rukoilla niin tyynen varmasti, ellei hän olisi saanut johdatusta Hengeltä aiemmissa tilanteissa? Hirmumyrskyn saapuminen ei ole oikea hetki pudistella pölyjä Pyhän Hengen lahjan päältä ja miettiä, kuinka sitä käytetään. Tämä nuori mies noudatti selkeästi mallia, jota hän oli käyttänyt monet kerrat aiemmin, myös kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Me tarvitsemme Pyhää Henkeä oppaaksemme tyynillä vesillä, jotta kuulemme erehtymättä Hänen äänensä rajuimmassakin myrskyssä.
Jotkut saattavat ajatella, ettei meidän pidä odottaa Hengeltä päivittäistä johdatusta, koska ”ei ole soveliasta, että [Jumala käskee] kaikessa”, jottei meistä tule laiskoja palvelijoita.9 Tämä pyhien kirjoitusten kohta annettiin kuitenkin muutamille varhaisille lähetyssaarnaajille, jotka pyysivät Joseph Smithiä hankkimaan ilmoitusta, jota heidän olisi pitänyt vastaanottaa itse. Edellisessä jakeessa Herra kehotti heitä menemään lähetyskentälle, ”niin kuin he neuvottelevat keskenään ja minun kanssani”10.
Nämä lähetyssaarnaajat halusivat täsmällisen ilmoituksen matkasuunnitelmiaan varten. He eivät olleet vielä oppineet etsimään itse ohjausta henkilökohtaisiin asioihin. Herra nimitti tätä asennetta sen oikealla nimellä: laiskuus. Varhaiset kirkon jäsenet saattoivat olla niin onnellisia siitä, että heillä oli tosi profeetta, että oli vaara, etteivät he oppisi vastaanottamaan ilmoitusta itse. Hengellinen omavaraisuus on sitä, että kuulee omassa elämässään Herran ääntä Hänen Henkensä välityksellä.
Alma neuvoi poikaansa kysymään Herralta neuvoa kaikissa tekemisissään.11 Eläminen tällä tavoin – mitä nimitämme usein ”elämiseksi Hengen mukaan” – on suuri etuoikeus. Se tuo tyyneyden ja varmuuden tunteen sekä Hengen hedelmiä kuten rakkauden, ilon ja rauhan.12
Aliluutnantti Blairin kyky vastaanottaa ilmoitusta pelasti hänet ja hänen miehistötoverinsa raivoavalta myrskyltä. Nykyään raivoaa muunlaisia myrskyjä. Mormonin kirjan vertaus elämän puusta13 tarjoaa voimallisen kuvauksen siitä, kuinka saavuttaa hengellinen turva sellaisessa maailmassa. Tässä unessa kerrotaan yhtäkkisistä pimeyden sumuista, jotka nousevat tuoden hengellistä tuhoa kirkon jäsenille näiden kulkiessa polkua takaisin Jumalan luo.14
Tätä kuvausta pohtiessani näen sieluni silmin väkijoukkoja, jotka kulkevat sitä polkua – jotkut pitäen lujasti kiinni rautakaiteesta, mutta monet muut yksinkertaisesti seuraten edellään kulkevia. Tämä jälkimmäinen suhtautuminen vaatii tuskin ollenkaan ajatusta tai ponnistelua. Voi vain tehdä ja ajatella, mitä muutkin tekevät ja ajattelevat. Tämä toimii hienosti aurinkoisella säällä. Mutta petoksen myrskyt ja valheiden sumut nousevat ilman varoitusta. Näissä tilanteissa Pyhän Hengen äänen tuntemisessa on kyse hengellisestä elämästä ja kuolemasta.
Nefin voimallinen lupaus kuuluu: ”Eikä kukaan, joka kuulisi Jumalan sanaa ja pitäisi siitä kiinni, koskaan hukkuisi, eivätkä vastustajan kiusaukset ja palavat nuolet voisi voittaa eikä sokaista heitä eksyttääkseen heidät tuhoon.”15
Ei riitä, että seuraa niiden perässä, jotka kulkevat edellä polkua pitkin. Emme voi pelkästään tehdä ja ajatella samaa, mitä muutkin tekevät ja ajattelevat. Meidän täytyy elää johdatuksen mukaisesti. Meidän jokaisen täytyy pitää itse kiinni rautakaiteesta. Silloin voimme kääntyä Herran puoleen nöyrän luottavaisina tietäen, että Hän johdattaa meitä kädestä ja antaa meille vastauksen rukouksiimme.16 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.