2010–2019
Uskokaa, rakastakaa, toimikaa
Lokakuu 2018


Uskokaa, rakastakaa, toimikaa

Me saavutamme yltäkylläisen elämän tulemalle Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsiksi – seuraamalla Hänen teitään ja osallistumalla Hänen työhönsä.

Rakkaat veljeni ja sisareni, on todella loistava tilaisuus olla kanssanne tässä suurenmoisessa yleiskonferenssikokouksessa tänään: kuunnella innoitettuja sanomia, kuunnella tätä suurenmoista, ihmeellistä lähetyssaarnaajien kuoroa – he edustavat monia tuhansia lähetyssaarnaajia kaikkialla maailmassa, tyttäriämme ja poikiamme – ja varsinkin olla yhtä uskossamme tänään, antaen jälleen tukemme rakkaalle presidentillemme ja profeetallemme, presidentti Russell M. Nelsonille, ensimmäiselle presidenttikunnalle ja kirkon johtaville virkailijoille. Millainen ilon päivä olla teidän kanssanne tänään.

Muinainen kuningas Salomo oli yksi historian ulkonaisesti menestyksekkäimmistä ihmisistä.1 Hänellä tuntuu olleen kaikkea – rahaa, valtaa, ihailua, kunniaa. Mutta millaisen yhteenvedon kuningas Salomo esitti elämästään halujen tyydyttämisen ja ylellisyyden vuosikymmenten jälkeen?

”Kaikki on turhuutta”2, hän sanoi.

Tästä miehestä, jolla oli kaikkea, tuli lopulta pettynyt, pessimistinen ja onneton huolimatta kaikesta siitä, mitä hänellä oli.3

On olemassa eräs saksankielinen sana, Weltschmerz, maailmantuska. Löyhästi määriteltynä se tarkoittaa surullisuutta, joka tulee sen murehtimisesta, kuinka maailma on kehnompi kuin sen meidän mielestämme pitäisi olla.

Kenties meissä kaikissa on hieman Weltschmerziä.

Kun hiljaiset murheet hiipivät elämämme nurkkiin. Kun surullisuus kyllästää päivämme ja langettaa synkkiä varjoja öidemme ylle. Kun murhenäytelmä ja epäoikeudenmukaisuus astuvat meitä ympäröivään maailmaan, tai myös rakkaidemme elämään. Kun matkaamme pitkin omaa yksilöllistä ja yksinäistä vastoinkäymisten polkuamme ja tuska synkentää tyyneytemme ja rikkoo levollisuutemme – saatamme tuntea houkutusta olla Salomon kanssa yhtä mieltä siitä, että elämä on turhuutta ja vailla merkitystä.

Suuri toivo

Hyvä uutinen on se, että toivoa on. On olemassa ratkaisu elämän tyhjyyteen, turhuuteen ja Weltschmerziin. On olemassa ratkaisu jopa syvimpään toivottomuuteen ja lannistumiseen, jota saatatte tuntea.

Tämä toivo on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin muutosta aikaansaavassa voimassa ja Vapahtajan lunastavassa voimassa parantaa meidät sielun vaivastamme.

Jeesus julisti: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”4

Me emme saavuta tätä yltäkylläistä elämää keskittymällä omiin tarpeisiimme tai omiin saavutuksiimme vaan tulemalla Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsiksi – seuraamalla Hänen teitään ja osallistumalla Hänen työhönsä. Me löydämme yltäkylläisen elämän unohtamalla itsemme ja osallistumalla Kristuksen suureen asiaan.

Entä mitä on Kristuksen asia? Se on uskomista Häneen, Hänen laillaan rakastamista ja Hänen laillaan toimimista.

Jeesus ”kulki ympäri maata, teki hyvää”5. Hän kulki köyhien, hyljeksittyjen, sairaiden ja häpeissään olevien keskuudessa. Hän palveli voimattomia, heikkoja ja niitä, joilla ei ollut ystäviä. Hän vietti aikaa heidän kanssaan. Hän puhui heidän kanssaan. ”Ja hän paransi kaikki sairaat.”6

Kaikkialle, minne Vapahtaja menikin, Hän opetti evankeliumin ”hyvää uutista”7. Hän opetti iankaikkisia totuuksia, jotka vapauttivat ihmiset niin hengellisesti kuin ajallisestikin.

Ne, jotka omistautuvat Kristuksen asialle, huomaavat Vapahtajan lupauksen olevan totta: ”Joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”8

Salomo oli väärässä, rakkaat veljeni ja sisareni – elämä ei ole ”turhuutta”. Päinvastoin – se voi olla täynnä tarkoitusta, merkitystä ja rauhaa.

Jeesuksen Kristuksen parantavat kädet ojentuvat kaikkia niitä kohti, jotka etsivät Häntä. Olen oppinut tietämään ilman epäilystä, että uskominen Jumalaan, rakkaus Häntä kohtaan ja pyrkimys seurata Kristusta voivat muuttaa sydämemme9, lievittää tuskaamme ja täyttää sielumme ”tavattoman suurella ilolla”10.

Uskokaa, rakastakaa, toimikaa

Tietenkin meidän täytyy tehdä enemmän kuin ainoastaan älyllisesti ymmärtää evankeliumia, jotta sillä voi olla tämä parantava vaikutus meidän elämäämme. Meidän täytyy sisällyttää evankeliumi elämäämme – tehdä se osaksi sitä, millaisia olemme ja mitä teemme.

Saanen ehdottaa, että opetuslapseus alkaa näillä kolmella yksinkertaisella sanalla:

Uskokaa, rakastakaa ja toimikaa.

Se, että uskomme Jumalaa, johtaa siihen, että uskomme Häneen ja meissä kehittyy luottamus Hänen sanaansa. Usko saa sydämemme kasvamaan rakkaudessamme Jumalaa ja muita kohtaan. Kun se rakkaus kasvaa, tunnemme innoitusta noudattaa Vapahtajan esimerkkiä jatkaessamme omaa suurenmoista matkaamme opetuslapseuden tiellä.

”Mutta”, te sanotte, ”tuo vaikuttaa hieman liian yksinkertaistetulta. Elämän ongelmat – ainakin minun ongelmani – ovat aivan liian monimutkaisia ratketakseen noin yksinkertaisesti. Ei Weltschmerziä voi parantaa kolmella yksinkertaisella sanalla: uskokaa, rakastakaa, toimikaa.”

Ei tämä ajatelma parannakaan. Se, mikä pelastaa, palauttaa ja elvyttää, on Jumalan rakkaus.

Jumala tuntee teidät. Te olette Hänen lapsiaan. Hän rakastaa teitä.

Silloinkin, kun luulette, ettei teitä voi rakastaa, Hän lähestyy teitä.

Juuri tänä päivänä – jokaisena päivänä – Hän ojentaa kätensä puoleenne, haluaa parantaa teidät, nostaa teitä ja korvata sydämessänne olevan tyhjyyden kestävällä ilolla. Hän haluaa pyyhkiä pois kaiken synkkyyden, joka varjostaa elämäänne, ja täyttää sen loppumattoman kirkkautensa pyhällä ja loistavalla valolla.

Olen kokenut tätä omakohtaisesti.

Ja todistukseni Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina on, että kaikki, jotka tulevat Jumalan luo – kaikki, jotka todella uskovat, rakastavat ja toimivat – voivat kokea samaa.

Me uskomme

Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan, että ”ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa.”11

Joillekin uskominen on vaikeaa. Toisinaan esteeksi tulee meidän ylpeytemme. Kenties ajattelemme, että koska olemme älykkäitä, oppineita tai kokeneita, me emme kerta kaikkiaan voi uskoa Jumalaan. Ja alamme pitää uskontoa typeränä perimätietona.12

Kokemukseni mukaan usko ei ole niinkään kuin maalaus, jota katsomme ja ihailemme ja jonka pohjalta keskustelemme ja rakennamme teorioita. Se on ennemminkin kuin aura, jonka viemme pellolle ja jonka avulla otsa hiessä kynnämme maahan vakoja, jotka ottavat vastaan siemeniä ja tuottavat hedelmää, joka pysyy.13

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.”14 Tämä on lupaus kaikille, jotka pyrkivät uskomaan.

Me rakastamme

Pyhissä kirjoituksissa ilmoitetaan, että mitä enemmän rakastamme Jumalaa ja Hänen lapsiaan, sitä onnellisemmiksi tulemme.15 Rakkaus, josta Jeesus puhui, ei kuitenkaan ole lahjakortilla annettavaa, kertakäyttöistä tai ”siirrytäänpä sitten muihin asioihin” -rakkautta. Se ei ole rakkautta, josta puhutaan ja joka sitten unohdetaan. Se ei ole mitään ”kerro, jos on jotakin, mitä voin tehdä” -rakkautta.

Rakkaus, josta Jumala puhuu, on sellaista, joka astuu sydämeemme, kun aamulla heräämme, pysyy luonamme koko päivän ajan ja pakahduttaa sydämemme, kun lausumme kiitosrukouksemme illan päätteeksi.

Juuri tätä sanoin kuvaamatonta rakkautta taivaallinen Isä tuntee meitä kohtaan.

Juuri tämä loputon myötätunto sallii meidän nähdä muut selkeämmin sellaisina, mitä he ovat. Puhtaan rakkauden silmin me näemme kuolemattomia olentoja, joilla on äärettömät mahdollisuudet ja ääretön arvo ja jotka ovat kaikkivaltiaan Jumalan rakkaita poikia ja tyttäriä.

Kun näemme muut tällä tavoin, niin me emme voi väheksyä, halveksua tai syrjiä ketään.

Me toimimme

Vapahtajan työssä usein ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria”16.

Tiedämme, että hyväksi tuleminen missä tahansa asiassa vaatii toistuvaa harjoittelua. Olipa kyse klarinetin soittamisesta, pallon potkaisemisesta maaliverkkoon, auton korjaamisesta tai jopa lentokoneella lentämisestä, niin juuri harjoittelun myötä meistä voi tulla yhä parempia.17

Organisaatio, jonka Vapahtajamme perusti maan päälle – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko – auttaa meitä tekemään juuri sitä. Se tarjoaa paikan, jossa harjoitella Hänen opetustensa mukaan elämistä ja muiden siunaamista Hänen laillaan.

Meille kirkon jäsenille annetaan tehtäviä, vastuita ja mahdollisuuksia ojentaa auttava kätemme myötätuntoa osoittaen ja muita palvellen.

Viime aikoina kirkko on painottanut uudella tavalla palvelutyötä eli muiden palvelemista eli rakastamista. Sitä, mitä nimitystä meidän pitäisi käyttää tästä erityisestä painotuksesta, mietittiin suurella huolella.

Yhtenä nimityksenä pohdittiin sanaa shepherding [paimentaminen], osuva viittaus Kristuksen kutsuun: ”Kaitse minun lampaitani.”18 Siinä oli kuitenkin ainakin yksi ongelma: sen nimityksen käyttäminen olisi tehnyt minusta German shepherdin [saksanpaimenkoiran]. Näin ollen olen varsin tyytyväinen nimitykseen ministering [palvelutyö].

Tämä työ on kaikille

Tämä painotus ei tietenkään ole mitään uutta. Se pelkästään tarjoaa meille uudistuneen ja hiotun mahdollisuuden harjoitella Vapahtajan käskyä ”rakastakaa toisianne”19, hiotun tavan toteuttaa kirkon tarkoitusta ja panna se täytäntöön.

Ajatelkaapa vain lähetystyötä. Evankeliumista kertominen rohkeasti, nöyrästi ja luottavaisesti on loistava esimerkki palvelutyöstä, jossa täytetään muiden hengellisiä tarpeita, keitä he ovatkin.

Tai temppelityön tekeminen – kun etsimme esivanhempiemme nimiä ja tarjoamme heille iankaikkisuuden siunaukset. Kuinka jumalallinen tapa tehdä palvelutyötä.

Miettikääpä köyhien ja apua tarvitsevien etsimistä, hervonneiden käsien nostamista tai sairaiden ja ahdistettujen siunaamista. Eivätkö nämä ole juuri sitä puhdasta palvelutyötä, jota Herra teki, kun Hän kulki maan päällä?

Mikäli et ole kirkon jäsen, kutsun sinua tulemaan ja näkemään20. Tule ja liity joukkoomme. Mikäli olet kirkon jäsen, mutta et tällä hetkellä osallistu aktiivisesti, kutsun sinua: tulethan takaisin. Me tarvitsemme sinua!

Tulkaa, lisätkää omat voimanne meidän voimiimme.

Ainutlaatuisten lahjojenne, kykyjenne ja luonteenne ansiosta te autatte meitä tulemaan paremmiksi ja onnellisemmiksi. Vastavuoroisesti mekin autamme teitä tulemaan paremmiksi ja onnellisemmiksi.

Tulkaa, auttakaa meitä rakentamaan ja vahvistamaan parantumisen, ystävällisyyden ja armeliaisuuden ilmapiiriä kaikkia Jumalan lapsia kohtaan. Sillä me kaikki pyrimme tulemaan uusiksi luomuksiksi, jolloin ”vanha on kadonnut” ja ”uusi on tullut tilalle”21. Vapahtaja näyttää meille suunnan, johon kulkea – eteenpäin ja ylöspäin. Hän sanoo: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”22 Työskennelkäämme kaikki yhdessä tullaksemme sellaisiksi ihmisiksi, jollaisiksi Jumala on tarkoittanut meidät.

Juuri tällaista evankeliumin ilmapiiriä me haluamme vaalia kaikkialla Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Pyrimme vahvistamaan kirkkoa paikkana, jossa annamme anteeksi toisillemme. Jossa vastustamme kiusausta etsiä vikoja, juoruilla ja painaa muita alas. Jossa puutteiden osoittelemisen sijaan nostamme ja autamme toisiamme yltämään parhaimpaamme.

Saanen kutsua teitä jälleen. Tulkaa katsomaan. Liittykää joukkoomme. Me tarvitsemme teitä.

Epätäydellisiä ihmisiä

Huomaatte, että tämä kirkko on täynnä eräitä parhaimpia ihmisiä, mitä maailmalla on tarjota. He ovat lämminhenkisiä, rakastavia, ystävällisiä ja vilpittömiä. He ovat työteliäitä, halukkaita uhrautumaan ja toisinaan jopa sankarillisia.

Ja he ovat myös tuskallisen epätäydellisiä.

He tekevät virheitä.

Aika ajoin he sanovat asioita, joita heidän ei pitäisi. He tekevät asioita, joita he toivovat, etteivät olisi tehneet.

Mutta tämä on heille yhteistä – he haluavat kehittyä ja päästä lähemmäksi Herraa, Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta.

He yrittävät toimia oikein.

He uskovat. He rakastavat. He toimivat.

He haluavat tulla epäitsekkäämmiksi, myötätuntoisemmiksi, jalostuneemmiksi, enemmän Jeesuksen kaltaisiksi.

Onnellisuuden suunnitelma

Kyllä, elämä voi ajoittain olla vaikeaa. Epäilemättä meillä kaikilla on epätoivon ja lannistumisen hetkiä.

Mutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tarjoaa toivon. Ja Jeesuksen Kristuksen kirkossa meidän kanssamme on muitakin, jotka etsivät kodilta tuntuvaa paikkaa – paikkaa, jossa kasvaa ja jossa voimme yhdessä uskoa, rakastaa ja toimia.

Eroavuuksistamme huolimatta me pyrimme hyväksymään toinen toisemme rakkaan taivaallisen Isämme poikina ja tyttärinä.

Olen mittaamattoman kiitollinen siitä, että olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen ja että tiedän Jumalan rakastavan lapsiaan kylliksi antaakseen heille suunnitelman, joka tuo onnellisuutta ja merkitystä tähän elämään, ja keinon kokea iankaikkista iloa tulevan elämän kirkkauden saleissa.

Olen kiitollinen siitä, että Jumala on antanut meille keinon parantaa sielun vaivat ja elämän Weltschmerz.

Todistan ja jätän teille siunaukseni, että kun uskomme Jumalaan, kun rakastamme Häntä ja rakastamme Hänen lapsiaan koko sydämestämme ja kun pyrimme toimimaan, kuten Jumala on käskenyt meitä, niin me löydämme parantumisen ja rauhan, onnellisuuden ja merkityksen. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Msn.com-sivuston teettämässä kyselytutkimuksessa Salomon mainittiin olevan viidenneksi rikkain koskaan elänyt henkilö. ”Raamatun mukaan kuningas Salomo hallitsi vuosina 970–931 eKr., ja tänä aikana hänen sanotaan saaneen 23 tonnia kultaa hallituskautensa jokaisena 39 vuotena, mikä vuonna 2016 tarkoittaisi miljardien dollarien omaisuutta. Verotuksen ja kaupankäynnin avulla kootut käsittämättömät rikkaudet mukaan lukien tämän raamatullisen hallitsijan henkilökohtainen omaisuus on voinut ylittää nykyrahassa kaksi biljoonaa dollaria.” (”The 20 Richest People of All Time”, 25. huhtikuuta 2017, msn.com.)

  2. Ks. Saarn. 1:1–2.

  3. Ks. Saarn. 2:17.

  4. Joh. 10:10.

  5. Ap. t. 10:38.

  6. Matt. 12:15; ks. myös Matt. 15:30.

  7. [Englanninkielisen] sanan gospel ’evankeliumi’ kantasana on peräisin kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’hyvä uutinen’ (ks. Bible Dictionary, ”Gospels”).

  8. Matt. 16:25.

  9. Ks. Hes. 36:26; Jer. 24:7.

  10. 1. Nefi 8:12.

  11. Hepr. 11:6.

  12. Ks. 2. Nefi 9:28.

  13. Ks. Joh. 15:16.

  14. Jaak. 4:8.

  15. Ks. 4. Nefi 15–16.

  16. Alma 37:6.

  17. Aristoteles uskoi, että ”hurskas ihminen syntyy sen tuloksena, että hän tekee hurskaita tekoja” (The Nicomachean Ethics, toim. Lesley Brown, 2009, s. 28).

  18. Ks. Joh. 21:15–17.

  19. Joh. 15:12.

  20. Ks. Joh. 1:39.

  21. 2. Kor. 5:17.

  22. Joh. 14:15.