Virittyneenä uskon musiikkiin

Vanhin Quentin L. Cook

kahdentoista apostolin koorumista


Vanhin Quentin L. Cook
Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan. Hän haluaa heidän kaikkien palaavan luokseen. Hän toivoo jokaisen olevan virittyneenä uskon pyhään musiikkiin.

Kun kirkon johtavat auktoriteetit tapaavat jäseniä kaikkialla maailmassa, me näemme omakohtaisesti, kuinka myöhempien aikojen pyhät ovat hyvää aikaansaava voima. Kiitämme teitä kaikesta, mitä teette siunataksenne kaikkien ihmisten elämää.

Ne meistä, joilla on tiedotukseen liittyviä tehtäviä, ovat hyvin tietoisia siitä, että monet mielipidejohtajat ja toimittajat Yhdysvalloissa ja ympäri maailman ovat lisänneet julkista keskusteluaan kirkosta ja sen jäsenistä. Eri tekijöiden erityinen yhdistyminen on kohottanut kirkon profiilia merkittävästi.1

Monet, jotka kirjoittavat kirkosta, ovat yrittäneet vilpittömästi ymmärtää kirkkomme jäseniä ja oppiamme. He ovat olleet kohteliaita ja yrittäneet olla objektiivisia, mistä olemme kiitollisia.

Ymmärrämme myös, että on monia ihmisiä, jotka eivät ole virittyneitä pyhiin asioihin. Puhuessaan viime joulukuussa roomalaiskatolisille johtohenkilöille Pontificia Università Gregoriana -yliopistossa Englannin johtava rabbi lordi Sacks otti puheeksi sen, kuinka maallisiksi jotkut maailman osat ovat muuttuneet. Hän sanoi, että yksi syyllinen on ”hyökkäävä tieteellinen ateismi, jolla ei ole sävelkorvaa uskon musiikille”2.

Lehin profeetallinen uni elämän puusta3 on suurenmoinen johdantonäky Mormonin kirjassa. Tämä näky kuvaa selvästi niitä uskon haasteita, joita meidän aikanamme on olemassa, ja sitä suurta kuilua niiden välillä, jotka rakastavat ja palvelevat Jumalaa ja tuntevat olevansa Hänelle vastuussa, ja niiden, jotka eivät niin tee. Lehi selittää joitakin käyttäytymistapoja, jotka tuhoavat uskoa. Jotkut ovat ylpeitä, turhamaisia ja typeriä. Heitä kiinnostaa vain niin sanottu maailman viisaus.4 Toiset ovat jonkin verran kiinnostuneita Jumalasta mutta ovat eksyneet maailmallisiin pimeyden sumuihin ja syntiin.5 Jotkut ovat maistaneet Jumalan rakkautta ja Hänen sanaansa mutta ovat häpeissään niiden tähden, jotka ivaavat heitä, ja lankeavat ”kielletyille poluille”.6

Lopuksi on niitä, jotka ovat virittyneitä uskon musiikkiin. Te tiedätte, keitä olette. Te rakastatte Herraa ja Hänen evankeliumiaan ja pyritte jatkuvasti elämään Hänen sanomansa mukaisesti ja jakamaan sitä, erityisesti perheenne kanssa.7 Te olette sopusoinnussa Hengen kuiskausten kanssa, olette heränneet Jumalan sanan voimaan, te noudatatte uskonnollisia tapoja kodeissanne ja te pyritte uutterasti elämään Kristuksen kaltaista elämää Hänen opetuslapsinaan.

Me ymmärrämme, kuinka kiireisiä te olette. Ilman palkattua papistoa vastuu kirkon työstä on teidän pyhittäytyneiden jäsenten varassa. Tiedämme, että on tavallista, että piispakuntien ja vaarnojen johtokuntien jäsenet sekä monet muut antavat todella paljon ajastaan omistautuneeseen palveluun. Apujärjestöjen ja koorumien johtokunnat ovat esimerkillisiä epäitsekkäässä uhrautumisessaan. Tämä palveleminen ja uhrautuminen ulottuu läpi koko jäsenistön niihin, jotka pitävät aikakirjoja, uskollisiin kotiopettajiin ja kotikäyntiopettajiin ja niihin, jotka opettavat luokissa. Olemme kiitollisia niille, jotka palvelevat urheasti partiojohtajina tai lastenhuoneen johtohenkilöinä. Me rakastamme ja arvostamme teitä kaikkia sen vuoksi, mitä te teette ja keitä te olette!

Me tiedämme, että on jäseniä, jotka ovat vähemmän kiinnostuneita joistakin Vapahtajan opetuksista ja vähemmän uskollisia niille. Toiveemme näiden jäsenten suhteen on, että he heräisivät täysin uskoon ja lisäisivät aktiivisuuttaan ja sitoutuneisuuttaan. Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan. Hän haluaa heidän kaikkien palaavan luokseen. Hän toivoo jokaisen olevan virittyneenä uskon pyhään musiikkiin. Vapahtajan sovitus on lahja kaikille.

Meidän on opetettava ja ymmärrettävä, että me rakastamme ja kunnioitamme kaikkia ihmisiä, joita Lehi kuvaili.8 Muistakaa, että ei ole meidän tehtävämme tuomita. Tuomio on Herran.9 Presidentti Thomas S. Monson on nimenomaan pyytänyt, että meillä olisi ”rohkeutta olla tuomitsematta muita”10. Hän on myös pyytänyt jokaista uskollista jäsentä pelastamaan niitä, jotka ovat maistaneet evankeliumin hedelmää ja sitten jääneet pois, kuin myös niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet kaitaa ja kapeaa polkua. Rukoilemme, että he pitävät kiinni rautakaiteesta ja nauttivat Jumalan rakkaudesta, joka täyttää heidän sielunsa ”tavattoman suurella ilolla”11.

Samalla kun Lehin näky pitää sisällään kaikki ihmiset, opillisen käsitteen huipentuma on perheen iankaikkinen merkitys. ”Perhe on Jumalan säätämä. Se on tärkein yksikkö ajassa ja iankaikkisuudessa.”12 Kun Lehi nautti elämän puun hedelmää (Jumalan rakkautta), hän toivoi, että hänen ”[perheensäkin] nauttisi sitä”13.

Suuri toiveemme on kasvattaa lapsemme totuudessa ja vanhurskaudessa. Yksi periaate, joka auttaa meitä pääsemään siihen, on olla olematta liian tuomitseva sellaista käytöstä kohtaan, joka on typerää tai epäviisasta, muttei syntistä. Monia vuosia sitten, kun meillä oli vaimoni kanssa lapsia kotona, vanhin Dallin H. Oaks opetti, että oli tärkeää erottaa nuoruuden virheet, jotka tuli korjata, ja synnit, jotka vaativat rangaistusta ja parannusta.14 Missä on viisauden puutetta, lapsemme tarvitsevat ohjausta. Missä on syntiä, parannus on välttämätöntä.15 Me huomasimme tämän olevan hyödyllistä omassa perheessämme.

Uskonnon harjoittaminen kotona siunaa perheitämme. Etenkin esimerkki on tärkeä. Se, mitä me olemme, puhuu niin kovalla äänellä, että lapsemme eivät ehkä kuule, mitä sanomme. Kun olin miltei viisivuotias, äitini sai tiedon, että hänen nuorempi veljensä oli saanut surmansa, kun taistelulaivaa, jolla hän oli palvelemassa, oli pommitettu Japanin rannikon edustalla vähän ennen toisen maailmansodan loppua.16 Tämä viesti järkytti häntä suuresti. Hän oli tunnekuohun vallassa ja meni makuuhuoneeseen. Jonkin ajan kuluttua kurkistin huoneeseen nähdäkseni, oliko hän kunnossa. Hän oli polvistunut sängyn viereen rukoilemaan. Päälleni laskeutui suuri rauha, koska äitini oli opettanut minua rukoilemaan ja rakastamaan Vapahtajaa. Tämä oli tyypillistä sille esimerkille, jota hän aina minulle näytti. Se, että äidit ja isät rukoilevat lastensa kanssa, saattaa olla tärkeämpää kuin mikään muu esimerkki.

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sanoma, palvelutehtävä ja sovitus ovat keskeisiä perheen opetussuunnitelmassamme. Mikään pyhien kirjoitusten kohta ei kuvaa uskoamme paremmin kuin 2. Nefi 25:26: ”Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.”

Yksi Lehin näyn perustavista lähtökohdista on se, että uskollisten jäsenten täytyy pitää tiukasti kiinni rautakaiteesta pysyäkseen kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa elämän puulle. Jäsenten on välttämätöntä lukea, pohtia ja tutkia pyhiä kirjoituksia.17

Mormonin kirja on äärettömän tärkeä.18 Aina tulee tietysti olemaan niitä, jotka aliarvioivat tämän pyhän kirjan merkitystä tai jopa vähättelevät sitä. Jotkut ovat käyttäneet huumoria. Ennen kuin palvelin lähetystyössä, eräs yliopiston professori lainasi Mark Twainin lausuntoa, että jos Mormonin kirjasta otettaisiin pois ”Ja tapahtui”, siitä ei ”olisi tullut muuta kuin jonkinlainen pamfletti”19.

Muutamaa kuukautta myöhemmin palvellessani lähetystyössä Lontoossa eräs arvostettu Oxfordissa koulutuksensa saanut Lontoon yliopiston egyptiläinen professori ja seemiläisten kielten asiantuntija luki Mormonin kirjan, kävi kirjeenvaihtoa presidentti David O. McKayn kanssa ja tapasi lähetyssaarnaajat. Hän ilmoitti heille olevansa vakuuttunut siitä, että Mormonin kirja tosiaan oli käännös juutalaisten tietämyksestä ja sen kieli sitä, mitä egyptiläiset käyttivät Mormonin kirjassa kuvattuina ajanjaksoina.20 Yksi esimerkki, jota hän käytti monien joukossa, oli liittokonjunktio ”Ja tapahtui”, jonka hän sanoi kuvaavan sitä, kuinka hän itse kääntäisi muinaisissa seemiläisissä kirjoituksissa käytettyjä sanontoja.21 Professorille kerrottiin, että vaikka hänen älyllinen lähestymistapansa, joka pohjautui hänen ammattiinsa, oli auttanut häntä, hänen oli silti välttämätöntä saada hengellinen todistus. Tutkimalla ja rukoilemalla hän sai hengellisen todistuksen ja hänet kastettiin. Siispä sen, minkä kuuluisa humoristi näki pilkanteon aiheena, tutkija tunnisti syvälliseksi todisteeksi Mormonin kirjan totuudesta, jonka Henki vahvisti hänelle.

Tahdonvapauden välttämätön oppi vaatii, että todistuksen palautetusta evankeliumista täytyy pohjautua pikemminkin uskoon kuin vain ulkoiseen tai tieteelliseen näyttöön. Pakonomainen keskittyminen asioihin, joita ei ole vielä täysin ilmoitettu, kuten se, kuinka neitseellinen syntymä tai Vapahtajan ylösnousemus saattoivat tapahtua, tai kuinka Joseph Smith tarkkaan ottaen käänsi pyhät kirjoituksemme, ei ole tehokasta eikä tuo hengellistä kehitystä. Nämä ovat uskonasioita. Perimmäinen vastaus on Moronin ohje lukea ja pohtia ja sitten täysin vilpittömin sydämin, vakain aikein, pyytää Jumalaa vahvistamaan pyhien kirjoitusten totuudet Hengen todistuksella.22 Kun me sen lisäksi juurrutamme elämäämme pyhien kirjoitusten käskyjä ja elämme evankeliumin mukaan, meitä siunataan Hengellä ja me maistamme Hänen hyvyyttään ilon, onnen ja erityisesti rauhan tunteina.23

Selvästikin yksi ero niiden välillä, jotka kuulevat uskon musiikin, ja niiden, joilla ei ole sävelkorvaa tai jotka ovat epävireisiä, on aktiivinen pyhien kirjoitusten tutkiminen. Vuosia sitten olin syvästi liikuttunut siitä, että rakas profeetta Spencer W. Kimball tähdensi pyhien kirjoitusten lukemisen ja tutkimisen olevan tarpeen jatkuvasti. Hän sanoi: ”Kun alan suhtautua välinpitämättömästi Jumalaan ja kun tuntuu siltä, ettei kuuntelemassa ole yhtään jumalallista korvaa eikä mikään jumalallinen ääni puhu, huomaan, että olen itse hyvin, hyvin kaukana. Jos uppoudun pyhiin kirjoituksiin, etäisyys lyhenee ja hengellisyys palaa.”24

Toivon, että luemme Mormonin kirjaa säännöllisesti lastemme kanssa. Olen keskustellut tästä omien lasteni kanssa. He ovat kertoneet minulle kaksi huomiota. Ensiksi, pyhien kirjoitusten lukemisessa päivittäin perheenä sinnikkyys on avainasemassa. Tyttäreni kuvailee hupaisasti heidän aikaisten aamujensa ponnisteluja lukea pyhiä kirjoituksia jatkuvasti lasten kanssa, joista useimmat ovat teini-ikäisiä. Hän ja hänen miehensä heräävät aikaisin aamulla ja kulkevat väsymyksen sumun läpi ottaakseen kiinni rautakaiteesta, joka reunustaa heidän portaikkoaan, mennäkseen sinne, missä heidän perheensä kokoontuu lukemaan Jumalan sanaa. Sinnikkyys ratkaisee, ja huumorintaju auttaa. Se vaatii suurta vaivannäköä jokaiselta perheenjäseneltä joka päivä, mutta se maksaa vaivan. Tilapäiset takaiskut jäävät sinnikkyyden varjoon.

Toinen esimerkki on se, kuinka nuorin poikamme ja hänen vaimonsa lukevat pyhiä kirjoituksia nuoren perheensä kanssa. Kaksi heidän neljästä lapsestaan ei vielä osaa lukea. Viisivuotiasta varten on viisi sormimerkkiä, joihin hän vastaa osallistuakseen täysin perheen pyhien kirjoitusten lukemiseen. Sormen yksi merkistä hän toistaa: ”Ja tapahtui”, aina kun se esiintyy Mormonin kirjassa. Minun täytyy myöntää, että minusta on ihanaa, että se ilmaus esiintyy niin usein. Ja muuten, nuorten perheiden hyödyksi, sormen kaksi merkki on: ”Ja niin me näemme” ja sormille kolme, neljä ja viisi vanhemmat tekevät valinnan sen perusteella, mitä sanoja on siinä luvussa, jota he ovat lukemassa.

Tiedämme, etteivät perheen yhteiset pyhien kirjoitusten tutkimishetket eivätkä perheillat ole aina täydellisiä. Olivatpa kohtaamanne haasteet millaisia tahansa, älkää lannistuko.

Ymmärrättehän, että usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen käskyjensä pitäminen on ja tulee aina olemaan kuolevaisuuden ratkaiseva koe. Meidän kaikkien täytyy ennen kaikkea ymmärtää, että kun ihmisellä ei ole sävelkorvaa uskon musiikille, hän on epävireessä Hengen kanssa. Kuten profeetta Nefi on opettanut: ”Te olette kuulleet hänen äänensä – –; ja hän on puhunut teille hiljaisella, vienolla äänellä, mutta teidän tuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänen sanojaan.”25

Oppimme on selkeä; meidän tulee olla myönteisiä ja rohkealla mielellä. Me tähdennämme uskoamme, emme pelkojamme. Me iloitsemme Herran lupauksesta, että Hän seisoo rinnallamme ja suo meille opastusta ja ohjausta.26 Pyhä Henki todistaa sydämessämme, että meillä on rakastava taivaan Isä, jonka armollinen suunnitelma meidän lunastukseksemme täyttyy joka suhteessa Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta.

Kuten Naomi W. Randall, laulun ”Oon lapsi Jumalan” kirjoittaja, kirjoitti: ”Kun ääntään seuraan lempeää, pois pelko väistyy, usko jää.”27

Tehkäämme siis, missä kohtaa olemmekin Lehin näyn opetuslapseuden polulla, vakaa päätös herättää itsessämme ja perheessämme suurempi halu saavuttaa Vapahtajan iankaikkisen elämän käsittämätön palkinto. Rukoilen, että voisimme pysyä virittyneinä uskon musiikkiin. Todistan Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta ja Hänen sovituksensa todellisuudesta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Show References

  1.  

    1. Ks. OL 1:30.

  2.  

    2. ”Has Europe Lost Its Soul?”, 12. joulukuuta 2011 pidetty puhe Pontificia Università Gregoriana -yliopistossa, chiefrabbi.org/ReadArtical.aspx?id=1843.

  3.  

    3. Ks. 1. Nefi 8.

  4.  

    4. Ks. 1. Nefi 8:27; 11:35.

  5.  

    5. Ks. 1. Nefi 8:23; 12:17.

  6.  

    6.  1. Nefi 8:28.

  7.  

    7. Ks. 1. Nefi 8:12.

  8.  

    8. Vapahtaja käskee meidän etsiä kadonneet lampaat; ks. Matt. 18:12–14.

  9.  

    9. Ks. Joh. 5:22; ks. myös Matt. 7:1–2.

  10.  

    10. Thomas S. Monson, ”Olkaa rohkeita”, Liahona, toukokuu 2009, s. 124.

  11.  

    11.  1. Nefi 8:12.

  12.  

    12.  Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa, 2010, 1.1.1.

  13.  

    13.  1. Nefi 8:12.

  14.  

    14. Ks. Dallin H. Oaks, ”Sins and Mistakes”, Ensign, lokakuu 1996, s. 62. Vanhin Oaks opetti tämän ajatuksen noin vuonna 1980 ollessaan Brigham Youngin yliopiston rehtori.

  15.  

    15. Ks. OL 1:25–27.

  16.  

    16. Ks. Marva Jeanne Kimball Pedersen, Vaughn Roberts Kimball: A Memorial, 1995. Vaughn pelasi amerikkalaista jalkapalloa Brigham Youngin yliopiston joukkueessa syksyllä 1941. Hän värväytyi USA:n merivoimiin 8. joulukuuta 1941, päivä Pearl Harborin pommitusten jälkeen. Hän sai surmansa 11. toukokuuta 1945 vihollisen pommitettua USS Bunker Hill -sotalaivaa, ja hänet haudattiin mereen.

  17.  

    17. Ks. Joh. 5:39.

  18.  

    18. Ks. Ezra Taft Benson, ”Mormonin kirja – uskontomme lakikivi”, Liahona, lokakuu 2011, s. 52.

  19.  

    19.  Koiranelämää, 1891, suom. Olli Nuorto, 2. painos, 2000, s. 94. Twainin kommentit esitetään jokaiselle uudelle sukupolvelle ikään kuin ne olisivat merkittävä uusi havainto. Yleensä ei muisteta mainita sitä tosiasiaa, että Mark Twain oli yhtä vähättelevä kristinuskoa kohtaan ja uskontoja kohtaan yleensäkin.

  20.  

    20. Ks. 1. Nefi 1:2.

  21.  

    21. Tapasin tohtori Ebeid Sarofimin Lontoossa, kun vanhimmat opettivat häntä. Ks. myös N. Eldon Tanner, Conference Report, huhtikuu 1962, s. 53. Monet muinaisten seemiläisten ja egyptiläisten kirjoitusten tutkijat ovat panneet merkille ”Ja tapahtui” -liittokonjunktion toistuvan käytön virkkeiden alussa; ks. Hugh Nibley, Since Cumorah, 1988, s. 150.

  22.  

    22. Ks. Moroni 10:3–4; hyvin harvat arvostelijat ovat vilpittömästi kokeilleet tätä vakain aikein.

  23.  

    23. Ks. OL 59:23.

  24.  

    24.  Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 72.

  25.  

    25.  1. Nefi 17:45; ks. myös Ezra Taft Benson, ”Etsikää Herran henkeä”, Valkeus, syyskuu 1988, s. 5: ”Useimmiten me kuulemme Herran sanat tunteena. Jos olemme nöyriä ja vastaanottavaisia, Herra puhuu meille tunteittemme kautta.”

  26.  

    26. Ks. OL 68:6.

  27.  

    27. ”En horjua voi milloinkaan”, MAP-lauluja, 74.