Todelliseksi opetuslapseksi tuleminen

Vanhin Daniel L. Johnson

seitsemänkymmenen koorumista


Daniel L. Johnson
Kun noudatamme Hänen käskyjään ja palvelemme lähimmäisiämme, meistä tulee parempia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia.

Ne meistä, jotka ovat astuneet kasteen vesiin ja saaneet Pyhän Hengen lahjan, ovat tehneet liiton, että olemme halukkaita ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen, eli toisin sanoen me julistaudumme Herran opetuslapsiksi. Uudistamme tuon liiton joka viikko nauttiessamme sakramentin ja osoitamme tuota opetuslapseutta sillä, kuinka elämme. Hiljattain Meksikossa sattuneet tapahtumat havainnollistavat kauniisti sellaista opetuslapseutta.

Kevät oli ollut kaunis Meksikon pohjoisosissa sijaitsevilla hedelmänviljelypaikkakunnilla. Hedelmäpuut olivat täydessä kukassa, ja odotukset yltäkylläisestä sadosta olivat korkealla. Suunnitelmia lainojen takaisinmaksusta, varusteiden ja vanhenevien hedelmätarhojen uusimisesta sekä henkilökohtaisten sitoumusten kuten perheenjäsenten lukukausimaksujen hoitamisesta tehtiin jo. Suunnitelmissa oli jopa perhelomia. Ilmapiiri oli yleisen toiveikas. Sitten eräänä maaliskuun lopun maanantai-iltapäivänä iski talvimyrsky ja alkoi sataa lunta. Lumipyry kesti noin kello kolmeen aamuyöllä. Kun pilvet sitten väistyivät, lämpötila laski jyrkästi. Läpi yön ja varhaisen aamun tehtiin kaikki mahdollinen, jotta ainakin osa hedelmäsadosta saataisiin pelastettua. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Ilma yksinkertaisesti kylmeni liikaa, ja sato jäätyi täysin. Tänä vuonna ei olisi lainkaan hedelmiä korjattavaksi eikä myytäväksi. Tiistai koitti, ja samalla kaikki nuo vielä eilispäivänä mietityt hienot suunnitelmat, odotukset ja unelmat oli järkyttävällä ja lannistavalla tavalla menetetty.

Sain Chihuahuassa sijaitsevan Colonia Juárezin temppelin johtokunnan silloisen ensimmäisen neuvonantajan John Hatchin vaimolta Sandra Hatchilta sähköpostiviestin tuosta kauheasta tiistaiaamusta. Lainaan osia tuosta sähköpostiviestistä: ”John nousi ylös varhain – puoli seitsemän aikoihin – ja riensi temppelille nähdäkseen, pitäisikö meidän perua tämän aamun istunto. Hän palasi sanoen, ettei parkkipaikalla ja tiellä ollut lunta, joten päätimme pitää istunnon. Ajattelimme, että ehkä jotkut niistä työntekijöistä, joilla ei ole hedelmätarhoja, tulisivat ja voisimme laittaa kaikki työntekijät tuohon istuntoon. – – Oli hyvin innoittavaa nähdä miesten tulevan sisään yksi toisensa jälkeen. Siinä he olivat, vaikka he eivät olleet nukkuneet lainkaan ja ajattelivat, että heidän satonsa oli mennyttä. – – Katselin heitä valmistautumiskokouksemme aikana, ja heidän oli vaikea pysyä hereillä. Mutta sen sijaan että he olisivat ajatelleet, että heillä oli hyvä syy olla tulematta, he olivat siellä. Ja istunnossa oli 38 henkilöä (täysi istunto)! Aamu oli meille mieltä ylentävä, ja kiitimme taivaallista Isää niistä hyvistä ihmisistä, jotka hoitavat velvollisuutensa, tapahtuipa mitä hyvänsä. Tänä aamuna tunsin siellä erityisen hengen. Olen varma, että Hän oli hyvillään tietäessään, että me rakastamme Hänen huonettaan ja koimme, että siellä oli hyvä olla niin vaikeana aamuna.”

Kertomus ei pääty tähän, vaan itse asiassa jatkuu yhä.

Suurimmalla osalla niistä, jotka menettivät hedelmäsatonsa, oli hieman maata, johon kylvää vaihtoehtoisia satokauden viljelykasveja kuten chilipippuria tai papuja. Niiden antamasta sadosta saataisiin ainakin jonkin verran rahaa. Sen verran, että selviydyttäisiin seuraavan vuoden hedelmäsatoon asti. Oli kuitenkin eräs hyvä veli, jolla oli nuori perhe. Hänellä ei ollut enempää maata, ja häntä odotti vuosi ilman mitään tuloja. Nähdessään tämän veljen hädänalaisen tilanteen muut paikkakuntalaiset hankkivat oma-aloitteisesti ja omilla varoillaan maapalan, jonka he muokkasivat omilla varusteillaan, sekä hankkivat hänelle chilin taimet istutettaviksi.

Tunnen ne miehet, joista olen juuri puhunut. Koska tunnen heidät, en yllättynyt siitä, mitä he tekivät. Mutta ne, jotka eivät heitä tunne, esittävät luultavasti kaksi kysymystä, joista kumpikin alkaa sanalla miksi. Miksi he tulivat temppeliin hoitamaan velvollisuutensa ja palvelemaan, kun he olivat olleet valveilla koko yön ja saivat kuitenkin huomata menettäneensä valtaosan koko vuoden tuloistaan? Miksi he käyttivät varojaan, jotka olivat nyt niukat ja erittäin kallisarvoiset, auttaakseen yhtä, joka tarvitsi kipeästi apua, kun he itse olivat niin vakavassa taloudellisessa ahdingossa?

Jos ymmärrätte, mitä tarkoittaa olla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, niin tiedätte vastauksen noihin kahteen kysymykseen.

Se, että solmii liiton olla Kristuksen opetuslapsi, on elämänmittaisen prosessin alku, eikä tie ole aina helppo. Kun me teemme parannuksen synneistämme ja pyrimme tekemään sitä, mitä Hän haluaisi meidän tekevän, ja palvelemaan lähimmäisiämme kuten Hän palvelisi heitä, meistä tulee väistämättä enemmän Hänen kaltaisiaan. Hänen kaltaisekseen tuleminen ja Hänen kanssaan yhtä oleminen on perimmäinen tavoite ja päämäärä – ja pohjimmiltaan juuri todellisen opetuslapseuden määritelmä.

Kuten Vapahtaja kysyi opetuslapsiltaan vieraillessaan Amerikan mantereella: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla?” Ja sitten, vastaten omaan kysymykseensä, Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:27.)

Vapahtajan kaltaiseksi tuleminen ei ole helppo tehtävä, varsinkaan maailmassa, jossa elämme. Kohtaamme esteitä ja vastoinkäymisiä lähes jokaisena elämämme päivänä. Siihen on syynsä, ja se on yksi kuolevaisuuden ensisijaisista tarkoituksista. Kuten luemme kohdasta Abraham 3:25: ”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”

Näiden koetusten ja koettelemusten luonne ja voimakkuus vaihtelevat. Mutta kukaan ei poistu tästä kuolevaisuuden olemassaolosta kokematta niitä. Yleensä kuvittelemme koettelemuksen olevan esimerkiksi sadon tai työpaikan menetys, rakkaan ihmisen kuolema, sairaus, fyysinen, henkinen tai emotionaalinen kykenemättömyys, köyhyys tai ystävien menetys. Jopa ilmeisen arvokkaiden tavoitteiden saavuttaminen voi kuitenkin tuoda omat hyödyttömän ylpeyden vaaransa, kun pyrimme saamaan enemmän ihmisten kunnianosoituksia kuin taivaan hyväksyntää. Näitä saattavat olla maallinen suosio, julkinen tunnustus, fyysinen kyvykkyys, lahjakkuus taiteissa tai urheilussa, vauraus ja rikkaus. Joillakin meistä saattaa olla näistä jälkimmäisistä koettelemuksista samantapaisia ajatuksia kuin ne, jotka Tevje ilmaisi musikaalissa Viulunsoittaja katolla: Jos rikkaudet ovat kirous, ”Luoja langettakoon sen kirouksen päälleni! Älköönkä koskaan vapauttako siitä.”1

Mutta nämä jälkimmäisen kaltaiset koettelemukset saattavat olla jopa pelottavampia, vaarallisempia ja hankalampia voittaa kuin ensin mainitut. Opetuslapseutemme ei kehity eikä tule todistetuksi sillä, millaisia koettelemuksia kohtaamme, vaan sillä, kuinka kestämme ne. Kuten presidentti Henry B. Eyring on opettanut meitä: ”Niinpä elämän suuri koetus on nähdä, kuuntelemmeko ja tottelemmeko me Jumalan käskyjä elämän myrskyissä. Koetus ei ole myrskyjen kestämisessä vaan oikean valitsemisessa niiden raivotessa. Ja elämän murhenäytelmä on epäonnistua tässä koetuksessa ja epäonnistua siten olemasta kelvollinen palaamaan loistossa taivaalliseen kotiimme.” (Ks. ”Hengellinen valmius: aloita varhain ja ole vakaa”, Liahona, marraskuu 2005, s. 38.)

Minä olen 23 lastenlapsen ylpeä isoisä. Lastenlapseni eivät koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua ymmärryksellään iankaikkisista totuuksista, jopa aivan nuorella ja vähäisellä iällä. Valmistautuessani tätä puhetta varten pyysin jokaista heistä lähettämään minulle hyvin lyhyen määritelmän sille, mitä heidän mielestään tarkoittaa olla opetuslapsi tai Jeesuksen Kristuksen seuraaja. Sain heiltä kaikilta hienoja vastauksia. Mutta haluaisin lukea teille tämän vastauksen, jonka kirjoitti 8-vuotias Benjamin: ”Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena oleminen tarkoittaa esimerkkinä olemista. Se tarkoittaa lähetyssaarnaajana olemista ja valmistautumista lähetyssaarnaajaksi. Se tarkoittaa muiden palvelemista. Se tarkoittaa pyhien kirjoitusten lukemista ja rukoilemista. Se tarkoittaa lepopäivän pyhittämistä. Se tarkoittaa Pyhän Hengen kuiskausten kuuntelemista. Se tarkoittaa kirkossa ja temppelissä käymistä.”

Olen samaa mieltä Benjaminin kanssa. Opetuslapseus on juuri sitä, mitä me teemme ja miksi me tulemme. Kun noudatamme Hänen käskyjään ja palvelemme lähimmäisiämme, meistä tulee parempia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Kuuliaisuus ja Hänen tahtoonsa alistuminen tuovat Pyhän Hengen kumppanuuden sekä rauhan, ilon ja turvan siunaukset, jotka liittyvät aina tähän jumaluuden kolmanteen jäseneen. Eikä niitä voi saada millään muulla keinoin. Viime kädessä juuri alistuminen täysin Vapahtajamme tahtoon auttaa meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen. Ja Hänen kaltaisikseen tuleminen ja Hänen kanssaan yhtä oleminen on perimmäinen tavoite ja päämäärä – ja pohjimmiltaan juuri todellisen opetuslapseuden määritelmä.

Opetuslapseus on sitä, mitä näin tehtävän Colonia Juárezin temppelissä ja sen lähistöllä olevilla pelloilla, kun uskonveljet ja -sisaret vahvistivat sitoumuksensa Jumalalle ja toisilleen sydäntäsärkevästä vastoinkäymisestä huolimatta.

Todistan, että kun me noudatamme Hänen käskyjään, palvelemme muita ja alistamme tahtomme Hänen tahtoonsa, meistä todellakin tulee Hänen tosi opetuslapsiaan. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Show References

  1.  

    1. Ks. Joseph Stein, Viulunsoittaja katolla, suom. Esko Elstelä, s. 36.