Auttakaa heitä tähtäämään korkealle

Presidentti Henry B. Eyring

ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa


Henry B. Eyring
Teidän opastuksellanne ne, joita johdatte, saavat nähdä, haluta ja uskoa, että he voivat saavuttaa täydet mahdollisuutensa palvella Jumalan valtakunnassa.

Olen hyvin kiitollinen tästä tilaisuudesta olla tässä suurenmoisessa pappeuskokouksessa ja saada kuulla niin hienoja opetuksia ja todistuksia. Se on saanut minut ajattelemaan omia kokemuksiani. Miltei kaikki, mitä olen pystynyt saavuttamaan pappeudenhaltijana, on niiden henkilöiden ansiota, jotka ovat tunteneet minut ja nähneet minussa asioita, joita en ole itse pystynyt näkemään.

Nuorena isänä rukoilin tietääkseni, millaisen panoksen lapsemme voisivat antaa Herran valtakunnassa. Poikien suhteen tiesin, että he voisivat saada mahdollisuuksia pappeudenhaltijoina. Tyttöjen suhteen tiesin, että he palvelisivat edustaen Herraa. Kaikki tekisivät Hänen työtään. Tiesin, että jokainen heistä on yksilö, ja sen vuoksi Herra olisi antanut heille erityisiä lahjoja, joita kukin voisi käyttää Hänen palveluksessaan.

En pysty kertomaan jokaiselle isälle ja jokaiselle nuorten johtajalle yksityiskohtaisesti, mitä teidän olisi paras tehdä. Mutta voin luvata teille, että te siunaatte nuoria auttamalla heitä tunnistamaan ne hengelliset lahjat, jotka heillä oli syntyessään. Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella on annettavanaan erilainen panos. Kenenkään ei ole tarkoitus epäonnistua. Kun etsitte ilmoitusta nähdäksenne, mitä lahjoja Jumala näkee niissä, joita te johdatte pappeudessa – varsinkin nuorissa – teitä siunataan niin että voitte kohottaa heidän katseensa siihen palveluun, jota he voivat antaa. Teidän opastuksellanne ne, joita johdatte, saavat nähdä, haluta ja uskoa, että he voivat saavuttaa täydet mahdollisuutensa palvella Jumalan valtakunnassa.

Omien lastemme suhteen rukoilin ilmoitusta tietääkseni, kuinka voisin auttaa kutakin heistä yksilönä valmistautumaan tiettyihin mahdollisuuksiin palvella Jumalaa. Ja sitten pyrin auttamaan heitä näkemään mielessään tämän tulevaisuuden, toivomaan sitä ja työskentelemään sen hyväksi. Kaiversin kullekin pojallemme taulun, jossa oli yksi pyhien kirjoitusten kohta, joka kuvasi hänen erityisiä lahjojaan, sekä kuva, joka symbolisoi tätä lahjaa. Kuvan ja kirjoituksen alle kaiversin kunkin pojan kastepäivämäärän sekä pappeuden virkoihin asettamispäivämäärät, ja kunkin virstanpylvään viereen oli merkitty pojan pituus sillä hetkellä.

Kuvailen, millaisen taulun kaiversin kullekin pojallemme auttaakseni häntä näkemään hengelliset lahjansa ja sen, miten hän voisi edistää Herran työtä. Te voitte tuntea innoitusta ymmärtää, kuten minä ymmärsin, niitä erityisiä lahjoja ja ainutlaatuisia mahdollisuuksia, joita on kullakin niistä nuorista, joita te rakastatte ja johdatte.

Kun vanhimmasta pojastamme tuli diakoni ja Kotka-partiolainen, mieleeni tuli kuva kotkasta, kun ajattelin häntä ja hänen tulevaisuuttaan. Asuimme Idahossa lähellä South Teton -vuorta, jolle patikoimme yhdessä ja katselimme, kuinka kotkat liitelivät korkealla. Tuo kuva mielessäni muistutti minua Jesajan sanoista:

”Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,

mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.”1

Itse asiassa tuon samaisen vanhimman poikamme kanssa patikoidessamme olimme pysähtyneet South Teton -vuoren huipun alapuolelle, koska poikani alkoi väsyä. Hän halusi pysähtyä. Hän sanoi: ”Tulenko aina harmittelemaan sitä, ettemme päässeet huipulle asti? Isä, jatka sinä vain – en halua, että petyt.”

Vastasin: ”En minä pety, etkä sinäkään pety. Tulemme aina muistamaan, että kiipesimme tänne yhdessä.” Hänen pituustaulunsa yläosaan kaiversin kotkan ja kirjoituksen ”Kotkan siivin”.

Vuosien varrella poikamme ylsi lähetyssaarnaajana korkeammalle kuin olin hartaimmissa toiveissani kuvitellut. Lähetyskentällä jotkin hänen kohtaamistaan haasteista vaikuttivat olevan hänelle ylivoimaisia. Sen pojan kohdalla, jota te kannustatte, saattaa olla, kuten oli meidän poikamme kohdalla – Herra kohotti häntä korkeammalle evankeliumin saarnaamisessa vaikealla kielellä kuin luulin olevan mahdollista. Jos te pyritte jokaisen nuoren miehen kohdalla ymmärtämään hänen mahdollisuuksiaan pappeudenhaltijana, lupaan teille, että Herra kertoo teille niin paljon kuin teidän on tarpeen tietää. Pojan kyvyt saattavat olla vieläpä suuremmat kuin mitä Herra paljastaa teille. Auttakaa häntä tähtäämään korkealle.

Poika, jota kannustatte, saattaa vaikuttaa liian aralta ollakseen voimallinen pappeuden palvelija. Yksi pojistamme oli pienenä niin ujo, ettei hän halunnut mennä kauppaan ja puhua myyjälle. Hän pelkäsi liikaa. Kannoin huolta, kun rukoilin hänen tulevaisuudestaan pappeuden palvelutyössä. Kuvittelin, kuinka hän olisi lähetyskentällä – se ei kuulostanut lupaavalta. Minut johdatettiin erääseen kohtaan Sananlaskujen kirjassa: ”Jumalaton pakenee, vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskas on [rohkea] kuin leijona.”2

Kaiversin hänen tauluunsa ”Rohkea kuin leijona” ja sen yläpuolelle kuvan ison karjuvan leijonan päästä. Lähetystyössään ja sen jälkeisinä vuosina hän on täyttänyt sen toiveen, jonka kaiversin. Aiemmin ujo poikamme saarnasi evankeliumia suurella vakaumuksella ja kohtasi vaaroja rohkeasti. Häntä vahvistettiin hänen vastuullisissa tehtävissään edustaa Herraa.

Niin voi tapahtua myös sen nuoren miehen kohdalla, jota te johdatte. Teidän tulee vahvistaa hänen uskoaan siihen, että Herra voi muuttaa hänet palvelijaksi, joka on rohkeampi kuin se arka poika, jonka nyt näette.

Me tiedämme, että Herra tekee palvelijoistaan rohkeita. Nuori Joseph-poika, joka näki Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen lehdossa, muutettiin Hengen jättiläiseksi. Parley P. Pratt näki tämän, kun profeetta Joseph Smith nuhteli häpeällisiä vartijoita, jotka pitivät heitä vankeina. Vanhin Pratt on merkinnyt muistiin:

”Yhtäkkiä hän nousi ylös ja lausui ukkosen äänellä tai kuin karjuva leijona, sikäli kuin saatan muistaa, seuraavat sanat:

VAIETKAA, te hornan kuilun pahat henget! Jeesuksen Kristuksen nimessä minä nuhtelen teitä ja käsken teidän olla ääneti. En aio enää hetkeäkään kuunnella tuollaista kielenkäyttöä. Lopettakaa tuollainen puhe, tai te kuolette tai minä kuolen SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ!’”

Vanhin Pratt kirjoitti siitä kokemuksesta: ”Olen ainoastaan yhden kerran nähnyt todellista arvokkuutta ja majesteettisuutta – sen seistessä kahleissa keskiyöllä erään syrjäisen missourilaiskylän vankityrmässä.”3

Herra antaa vanhurskaille palvelijoilleen mahdollisuuksia olla rohkeita kuin leijonat, kun he puhuvat Hänen nimessään ja todistavat Hänen pappeudestaan.

Yhdellä pojistamme oli jo pienenä iso joukko ystäviä, jotka usein hakeutuivat hänen seuraansa. Hänen oli helppo ystävystyä ihmisten kanssa. Kun rukoilin ja pyrin näkemään ennalta hänen panoksensa Jumalan valtakunnassa, tunsin, että hänellä olisi voima tuoda ihmisiä yhteen rakkaudessa ja ykseydessä.

Se johti minut Opin ja liittojen kertomukseen, jossa kuvataan pappeusveljien pyrkimyksiä rakentaa Siionia Missourissa ja sitä, kuinka enkelit, jotka näkivät heidän pyrkimyksensä ja panoksensa, ylistivät heitä. Se vaati suuria uhrauksia. Opin ja liittojen ilmoituksessa sanotaan: ”Te olette kuitenkin siunattuja, sillä todistus, jonka te olette esittäneet, on kirjoitettu muistiin taivaassa enkelien nähtäväksi; ja he riemuitsevat teistä, ja teidän syntinne on annettu teille anteeksi.”4

Poikani pituustauluun kaiversin ”Enkelit riemuitsevat sinusta”.

Tämän pojan suuri kyky koota ihmisiä ja vaikuttaa heihin jatkui pitkälle kouluvuosien jälkeen. Pappeudenhaltijatoverien kanssa hän järjesti vaarnan toimintoja, jotka antoivat hänen alueensa nuorille uskoa kestää ja jopa menestyä vaikeissa tilanteissa. Kun hän vahvisti näiden nuorten miesten ja naisten uskoa, hän auttoi vahvistamaan Siionin asemaa Amerikan kaupunkikeskuksissa. Kaiverruksessani enkelit puhaltavat pasuunaan, mikä ei ehkä tarkasti ottaen vastaa tilannetta, mutta oli helpompaa kaivertaa pasuuna kuin huudahtaminen.

Enkelit riemuitsevat, kun pappeusjohtajat kaikkialla maailmassa rakentavat Siionia omissa seurakunnissaan, vaarnoissaan ja lähetyskentillään. Ja he riemuitsevat niistä nuorista miehistä ja naisista, joita te autatte rakentamaan Siionia, missä tahansa he ovatkin ja missä tahansa olosuhteissa he saattavatkin olla. Siion on sen tulos, että ihmiset ovat liiton ja rakkauden yhteensitomia. Kehotan teitä auttamaan nuorianne liittymään mukaan.

Erään poikamme kohdalla tunsin innoitusta kaivertaa auringon – siis auringon taivaalla – ja Vapahtajan esirukouksessa lausumat sanat: ”Tätä on ikuinen elämä.” Kun Vapahtajan palvelutyö kuolevaisuudessa lähestyi loppua, Hän rukoili Isäänsä:

”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni.”5

Poikamme on tehnyt pappeuden palvelutyötä kolmella mantereella, mutta tärkeintä työtä hän on tehnyt kodissaan ja perheessään. Hän on rakentanut elämänsä niiden ympärille. Hän on työssä lähellä kotiaan, ja hän tulee usein ruokatunniksi kotiin vaimonsa ja pienempien lastensa luo. Hänen perheensä asuu hyvin lähellä sisar Eyringia ja minua. He pitävät huolta meidän pihastamme aivan kuin omastaan. Tämä poikamme elää paitsi osoittautuakseen kelvolliseksi iankaikkiseen elämään myös elääkseen iankaikkisesti kiitollisten sukulaisten ympäröimänä, joita hän kokoaa ympärilleen.

Iankaikkinen elämä on elämistä ykseydessä perheissä sekä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Iankaikkinen elämä on mahdollista vain niiden Jumalan pappeuden avainten ansiosta, jotka palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta. Sen iankaikkisen tavoitteen pitäminen johtamienne nuorten mielessä on suurin lahja, mitä voitte antaa heille. Te teette sen pääasiassa esimerkin avulla omassa perheessänne. Niillä, joita johdatte, ei ehkä ole perhettä kirkossa, mutta haastan teidät auttamaan heitä tuntemaan suvun rakkauden verhon molemmin puolin ja haluamaan sitä.

Pituustaulut, joita olen kuvaillut, ovat vain yksi keino auttaa nuoria saamaan pilkahdus siitä suuruudesta, jota Jumala näkee heissä ja heidän tulevaisuudessaan, ja siitä ainutlaatuisesta palvelutyöstä, johon Hän on heitä valmistanut. Hän auttaa teitä näkemään, kuinka voitte tehdä sen omien lastenne tai muiden nuorten hyväksi, joita johdatte. Mutta kun pyritte rukoillen itse saamaan pilkahduksen tästä tulevaisuudesta ja välittämään sen tuolle nuorelle henkilökohtaisesti, te tulette tietämään, että Jumala rakastaa jokaista lastaan yksilönä ja näkee heissä jokaisessa suurenmoisia ja ainutlaatuisia lahjoja.

Isänä olen saanut siunauksen nähdä suurenmoisen tulevaisuuden Jumalan valtakunnassa tyttäriemme kohdalla samoin kuin poikiemme kohdalla. Kun rukoillen olen etsinyt johdatusta, minulle on näytetty keino auttaa tyttäriämme käsittämään, kuinka suuresti Jumala luottaa heihin palvelijoina, jotka voivat rakentaa Hänen valtakuntaansa.

Kun tyttäremme olivat pieniä, huomasin, että voimme auttaa muita tuntemaan verhon toisella puolella olevien rakkauden läpi sukupolvien. Tiedän, että rakkaus tulee palvelemisesta ja innoittaa toivoon iankaikkisesta elämästä.

Niinpä me veistimme leikkuulautoja, joille asetimme kotitekoisen leivän, ja menimme yhdessä viemään lahjamme leskille ja perheille. Jokaiseen niistä leikkuulaudoista kaiversin kirjoituksen ”J’aime et J’espere”, mikä on ranskaa ja tarkoittaa ”Minä rakastan ja minä toivon”. Todisteet tyttäriemme ainutlaatuisista hengellisistä lahjoista kävivät ilmi paitsi niistä leikkuulaudoista, joihin tein kaiverruksen, myös selkeämmin siinä, kun toimitimme niitä sellaisille henkilöille, jotka tuskan tai menetyksen keskellä tarvitsivat varmuutta siitä, että Vapahtajan rakkaus ja Hänen sovituksensa voisivat tuoda täydellisen toivon kirkkauden. Tätä on iankaikkinen elämä – tyttärillemme ja meille jokaiselle.

Saatatte nyt ajatella: ”Veli Eyring, tarkoitatko, että minun pitää opetella veistämään ja kaivertamaan?” Vastaus on ei. Minä opin veistämään ja kaivertamaan vain erään ystävällisen ja lahjakkaan opastajan, Boyd K. Packerin avulla, joka silloin oli vanhin. Ne vähäiset taidot, joita saavutin, voidaan katsoa sen ansioksi, että hän on hyvin kyvykäs veistäjänä ja kärsivällinen opettajana. Ainoastaan taivas voi tarjota sellaisen opastajan kuin presidentti Packerin. Mutta on monia keinoja, joilla te voitte muovata lasten sydäntä ilman että kaiverratte heille puisia tauluja tai pituustauluja.

Esimerkiksi uusien kommunikointitekniikoiden ansiosta voimme jakaa uskon ja toivon viestejä meitä erottavien kilometrien päähän ilman viivettä ja vähäisin kuluin tai ilman kuluja. Vaimoni auttaa minua tekemään tätä. Aloitamme juttelemalla puhelimitse niiden lastenlastemme tai lastemme kanssa, jotka pystymme tavoittamaan. Me pyydämme heitä kertomaan omakohtaisista onnistumisistaan ja tekemistään palveluksista. Pyydämme heitä myös lähettämään valokuvia niistä toiminnoista. Niiden valokuvien avulla me kuvitamme muutaman kappaleen tekstiä. Me lisäämme jakeen tai pari Mormonin kirjasta. Kenties Nefi ja Mormon eivät olisi kovinkaan vaikuttuneita pieniksi levyiksi nimittämämme perhehistorian sisällön hengellisestä laadusta tai niistä rajallisista ponnisteluista, joita sen tuottamiseksi vaaditaan. Mutta sisar Eyring ja minä saamme siunauksia tämän pyrkimyksen kautta. Tunnemme innoitusta valitessamme pyhien kirjoitusten kohtia ja lyhyitä todistuksen viestejä, joita kirjoitamme. Ja näemme heidän elämässään todisteita siitä, että heidän sydämensä kääntyy meitä ja Vapahtajaa kohti sekä ylöspäin.

On muitakin tapoja vaikuttaa. Te teette jo monia niistä. Teidän tapanne pitää perherukouksia ja lukea pyhiä kirjoituksia luo kestävämpiä muistoja ja suuremman muutoksen sydämessä kuin voitte nyt käsittää. Ilmeisen ajallisetkin toiminnat, kuten urheilutapahtumiin osallistuminen tai elokuvan katsominen, voivat muovata lapsen sydäntä. Merkitystä ei ole niinkään itse toiminnalla vaan tunteilla, joita sen tekemiseen liittyy. Olen huomannut hyvän testin, jonka avulla voin tunnistaa, millä toiminnoilla voi olla suuri vaikutus nuoren elämään. Se on se, että nuori itse ehdottaa toimintaa, koska hän tuntee, että kiinnostus siihen on tullut hänelle lahjana Jumalalta. Tiedän omasta kokemuksestani tämän olevan mahdollista.

Kun minusta tuli 12-vuotiaana diakoni, asuimme New Jerseyssä, 80 kilometriä New York Citystä. Haaveilin, että minusta tulisi suuri baseballin pelaaja. Isäni lupasi viedä minut katsomaan peliä, joka pelattaisiin vanhalla ja historiallisella Yankee-stadionilla Bronxissa. Näen yhä mielessäni, kuinka Joe DiMaggion maila viuhahti, kun hän löi kunniajuoksun keskikentän istumakatsomoon isäni istuessa vieressäni. Se oli ainoa kerta, kun koskaan menimme baseballin pääsarjan otteluun yhdessä.

Mutta eräs toinen päivä isäni kanssa muovasi elämäni ikiajoiksi. Hän vei minut New Jerseystä erään asetetun patriarkan kotiin Salt Lake Cityssä. En ollut milloinkaan ennen nähnyt tätä miestä. Isä jätti minut kynnykselle. Patriarkka ohjasi minut eräälle tuolille, asetti kätensä pääni päälle ja lausui Jumalan lahjana siunauksen, johon sisältyi sydämeni suuren toiveen julistus.

Hän sanoi, että minä olin yksi niistä, joista on sanottu: ”Autuaita rauhantekijät.”6 Olin niin yllättynyt siitä, että joku tuiki tuntematon henkilö voisi tuntea sydämeni, että avasin silmäni nähdäkseni huoneen, jossa sellainen ihme oli tapahtumassa. Tuo mahdollisuuksiani koskeva siunaus on muovannut elämääni, avioliittoani ja pappeuden palvelutyötäni.

Siitä kokemuksesta sekä siitä, mitä sen jälkeen on seurannut, voin todistaa: ”Sillä kaikille ei ole annettu jokaista lahjaa; sillä lahjoja on monia, ja jokaiselle ihmiselle on annettu lahja Jumalan Hengen kautta.”7

Sen ansiosta, että Herra ilmoitti minulle lahjasta, olen pystynyt huomaamaan mahdollisuuksia ja valmistautumaan niihin voidakseni käyttää tätä lahjaa niiden siunaukseksi, joita rakastan ja palvelen.

Jumala tuntee meidän lahjamme. Haasteeni teille ja itselleni on rukoilla, jotta tietäisimme, mitä lahjoja meille on annettu, tietäisimme, kuinka voimme kehittää niitä, ja tunnistaisimme Jumalan meille antamia mahdollisuuksia palvella muita. Mutta ennen kaikkea rukoilen, että teitä innoitettaisiin auttamaan muita löytämään omat erityiset Jumalan antamat lahjansa palvella.

Lupaan teille, että jos pyydätte, niin teitä siunataan siten, että voitte auttaa ja innostaa muita käyttämään täysin omia kykyjään niiden palvelemisessa, joita he johtavat ja rakastavat. Todistan teille, että Jumala elää, Jeesus on Kristus, tämä on Jumalan pappeus, joka meillä on, ja Jumala on valmistanut meitä erilaisin lahjoin palvelemaan Häntä yli hartaimpien toiveidemme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Show References

  1.  

    1.  Jes. 40:29–31.

  2.  

    2.  Sananl. 28:1, ks. myös englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.

  3.  

    3.  Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt jr., 1938, s. 211, ks. myös Perintömme, 1996, s. 50–51.

  4.  

    4.  OL 62:3.

  5.  

    5.  Joh. 17:3–4.

  6.  

    6.  Matt. 5:9.

  7.  

    7.  OL 46:11.