Onnellisuuden asenteen ja optimismin hengen vaaliminen

Maata vaivaa suunnaton pessimismi. Se on levinnyt lähes kaikkialle. Meille syötetään tasaiseen tahtiin jatkuvana ja happamana kuurina luonteen mustamaalausta, vikojen etsintää, pahan puhumista toisistamme. – –

Olen tullut – – pyytämään, että me lakkaisimme etsimästä myrskyjä ja nauttisimme enemmän auringonpaisteesta. Ehdotan, että me keskittyisimme myönteisiin asioihin. Pyydän, että etsimme hyvää vähän syvemmältä, että vaiennamme äänessämme olevan loukkauksen ja ivan, että kiitämme ja vaalimme hyvettä ja yrittämistä runsaammin.

En vaadi kaiken kritiikin hiljentämistä. Oikaiseminen tuo kasvua. Parannus tuo voimaa. Viisas on se ihminen, joka tehtyään virheitä, joista muut huomauttavat, muuttaa kulkuaan. En ehdota, että puheemme on pelkkää hunajaa. Taitava ilmaisu, joka on vilpitöntä ja rehellistä, on taito, jota tulee tavoitella ja kehittää. Sen sijaan ehdotan ja pyydän, että käännymme pois kielteisyydestä, joka on niin yleistä yhteiskunnassamme, ja etsimme merkittävää hyvää maassa ja ajassa, jossa elämme, että puhumme toistemme hyveistä enemmän kuin puhumme toistemme vioista, että optimismi korvaa pessimismin. Korvatkaamme pelko uskollamme.⁸

Meillä on täysi syy olla optimistisia tässä maailmassa. On totta, että ympärillämme tapahtuu murheellisia asioita. On totta, että ongelmia on kaikkialla. Mutta – – pessimismille tai kyynisyydelle ei voi rakentaa eikä rakenneta. Kun säilytetään optimismi ja tehdään työtä uskossa, niin tuloksia alkaa näkyä.⁹

Älkää vaipuko epätoivoon. Älkää antako periksi. Etsikää auringonpaistetta pilvien lomasta. Teille aukenee lopulta mahdollisuuksia. Älkää antako tuomiopäivän profeettojen vaarantaa mahdollisuuksianne.¹⁰

Vaalikaa onnellisuuden asennetta. Vaalikaa optimismin henkeä. Vaeltakaa uskossa ja iloitkaa luonnon kauneudesta, rakkaidenne hyvyydestä ja sydämessänne olevasta todistuksesta siitä, mikä on jumalallista.¹¹

Herran suunnitelma on onnensuunnitelma. Matka on kevyempi, huolia on vähemmän, eivätkä vastoinkäymiset ole niin vaikeita, jos vaalimme onnellisuuden henkeä.¹²

Kuinka suurenmoisen siunattuja olemmekaan! Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla! – – Vaalikaa kiitollisuuden henkeä elämän siunauksesta sekä niistä ihmeellisistä lahjoista ja etuoikeuksista, joista me jokainen nautimme. Herra on sanonut, että sävyisät perivät maan. (Ks. 3. Nefi 12:5.) En voi jättää huomiotta tulkintaa, että sävyisyys viittaa kiitollisuuden henkeen, jonka vastakohtana on itseriittoisuuden asenne. Se viittaa sen myöntämiseen, että on olemassa itseä suurempi voima, Jumalan tunnustamiseen ja Hänen käskyjensä hyväksymiseen. Se on viisauden alku. Vaeltakaa kiitollisina Hänen edessään, joka on elämän ja jokaisen hyvän lahjan antaja.¹³

Koskaan maailmanhistoriassa ei ole ollut suurenmoisempaa aikaa elää maan päällä kuin nyt. Kuinka suurta kiitollisuutta meidän jokaisen pitäisikään tuntea siitä, että elämme tänä erinomaisena aikana, jolloin meillä on kaikki saamamme ihmeelliset siunaukset.¹⁴

Kun ajattelen niitä ihmeitä, joita on tapahtunut elämäni aikana – enemmän kuin koko ihmiskunnan aiemman historian aikana yhteensä – tunnen kunnioitusta ja kiitollisuutta. Ajattelen autoja ja lentokoneita, tietokoneita, fakseja, sähköpostia ja internetiä. Se kaikki on niin ihmeellistä ja suurenmoista. Ajattelen valtavia harppauksia, joita on tehty lääketieteessä ja hygieniassa. – – Ja kaiken tämän lisäksi on tullut Jeesuksen Kristuksen puhtaan evankeliumin palautus. Te ja minä olemme osa sen suuren asian ja valtakunnan ihmettä ja ihmetystä, joka pyyhkäisee yli maan siunaten ihmisten elämää kaikkialla, minne se ulottuu. Kuinka syvällistä kiitollisuutta tunnenkaan.¹⁵

Me elämme aikojen täyttymisen aikaa. Pankaa merkille tuo ilmaus. Pankaa merkille sana täyttyminen. Se merkitsee kaikkea sitä hyvää, joka on koottu yhteen menneisyydestä ja palautettu maan päälle tänä viimeisenä taloudenhoitokautena.

Sydämeni – – on täynnä kiitosta kaikkivaltiaalle Jumalalle. Hänen Poikansa lahjan, tämän maailman Jumalan lahjan vuoksi meitä on siunattu niin suurenmoisesti. Sydämessäni kaikuvat yhden kirkon laulumme sanat: ”Siunaukses laske jokainen, Silloin tunnet taivaan Isän rakkauden.” (MAP-lauluja, 159.)¹⁶

Kiitollisuus sydämessämme älkäämme jääkö vatvomaan niitä muutamia ongelmia, joita meillä on. Laskekaamme sen sijaan siunauksemme ja suuressa kiitollisuuden hengessä, suuren uskon kannustamina, lähtekäämme rakentamaan Jumalan valtakuntaa maan päällä.¹⁷

Antakaa kiitollisuuden hengen ohjata ja siunata päiviänne ja öitänne. Harjoitelkaa sitä. Saatte huomata, että se tuottaa suurenmoisia tuloksia.¹⁸

Herra on sanonut: ”Ja nyt, ylennä sydämesi ja riemuitse ja pysy liitoissa, jotka olet tehnyt” [OL 25:13]. Uskon, että Hän sanoo tässä meille kaikille: olkaa onnellisia. Evankeliumi on ilon asia. Se antaa meille syyn olla iloisia.¹⁹

Älkää milloinkaan unohtako, keitä olette – –. Olette todellakin Jumalan lapsia – –. Hän on teidän iankaikkinen Isänne. Hän rakastaa teitä. – – Hän haluaa poikiensa ja tyttäriensä olevan onnellisia. Synti ei ole milloinkaan ollut onnea. Rikkomus ei ole milloinkaan ollut onnea. Tottelemattomuus ei ole milloinkaan ollut onnea. Tie onneen voidaan löytää taivaallisen Isämme suunnitelmasta ja kuuliaisuudesta Hänen rakkaan Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, käskyille.²⁰

Riippumatta siitä, kuinka olette menetelleet menneisyydessä, minä esitän teille – – haasteen korjata elämänne evankeliumin opetusten mukaiseksi, suhtautua tähän kirkkoon rakkaudella ja kunnioituksella ja arvonannolla uskonne äitinä, ja elää elämäänne esimerkkinä siitä, kuinka Jeesuksen Kristuksen evankeliumi voi tuoda onnea ihmiselle.²¹

Kuva

Hinckleys with young children

Parannus on yksi evankeliumin ensimmäisistä periaatteista. Anteeksianto on osoitus jumalallisuudesta. Teillä on toivoa. Teidän elämänne on edessäpäin, ja se voi olla täynnä onnea, vaikka menneisyys olisi synnin turmelema. Tämä työ on pelastamista ja ihmisten auttamista heidän ongelmissaan. Tämä on evankeliumin tarkoitus.²²

Olen tavannut monia ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti velvollisuuksiensa taakkaa. Paineet ovat tietenkin suuret. On paljon, liian paljon tehtävää. On taloudellisia taakkoja, jotka kasvattavat kaikkia näitä paineita, ja kaiken sen vuoksi meillä on taipumus valittaa, toistuvasti kotona, usein julkisuudessa. Kääntäkää ajattelunne päinvastaiseksi. Evankeliumi on ilouutinen. ”Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” [2. Nefi 2:25]. Olkaa onnellisia! Antakaa tuon onnellisuuden säteillä kasvoiltanne ja kuulua todistuksistanne. Voitte odottaa ongelmia. Toisinaan saattaa sattua murhenäytelmiä. Mutta kaikesta tästä paistaa tämä Herran pyyntö:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)

Olen nauttinut näistä Jenkins Lloyd Jonesin sanoista, jotka leikkasin Deseret News -lehdestä vuosia sitten. Välitän ne teille. – – Hän sanoi:

”Kuka tahansa, joka kuvittelee, että autuus on normaalia, tulee tuhlaamaan paljon aikaa siihen, että hän juoksee ympäriinsä huutamassa, että hänet on ryöstetty.

Useimmat puttaukset eivät osu reikään. Liha on useimmiten sitkeää. Useimmista lapsista kasvaa vain ihmisiä. Useimmissa onnistuneissa avioliitoissa tarvitaan paljon keskinäistä suvaitsevaisuutta. Useimmat työt ovat useammin tylsiä kuin mitään muuta. – –

Elämä on kuin entisaikojen junamatka – viivästyksiä, sivuraiteita, savua, pölyä, nokea ja nytkähdyksiä – jonka kauniit maisemat tai hetkellinen vauhdin hurma vain silloin tällöin katkaisevat.

Taidonnäyte on kiittää Herraa matkalle pääsemisestä.” (Deseret News, 12. kesäkuuta 1973.)

Toistan, veljet ja sisaret, taidonnäyte on kiittää Herraa matkalle pääsemisestä; ja eikö se ole todellakin suurenmoinen matka? Nauttikaa siitä! Naurakaa sille! Laulakaa siitä! Muistakaa Sananlaskujen kirjoittajan sanat:

”Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin” (Sananl. 17:22).²³

Olkoon elämässänne jonkin verran kepeyttä. Olkoon siinä hauskuutta ja onnea, huumorintajua, kykyä nauraa toisinaan asioille, jotka ovat huvittavia.²⁴

Pitäkää elämässänne paljon hauskuutta ja naurua. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi, ei vain kestettäväksi.²⁵

Seison täällä tänään optimistina Herran työn suhteen. En voi uskoa, että Jumala on saattanut työnsä alkuun maan päällä antaakseen sen epäonnistua. En voi uskoa, että se on heikkenemässä. Tiedän sen voimistuvan. – – Minulla on vilpitön ja luja usko siihen, että oikeus voittaa ja totuus tulee vallitsemaan.²⁶

Kertomus Kalebista ja Joosuasta ja muista Israelin tiedustelijoista on aina kiehtonut minua. Mooses johti Israelin lapset erämaahan. Heidän toisena vaellusvuotenaan hän valitsi jokaisesta kahdestatoista sukukunnasta edustajan tutkimaan Kanaaninmaata ja antamaan selonteon sen varoista ja asukkaista. Kaleb edusti Juudan heimoa, Joosua Efraimin heimoa. Nämä kaksitoista menivät Kanaaninmaahan. He havaitsivat sen hedelmälliseksi. He olivat poissa neljäkymmentä päivää. He toivat mukanaan ensimmäisiä viinirypäleitä osoitukseksi maan tuottavuudesta (ks. 4. Moos. 13:20).

He palasivat Mooseksen ja Aaronin ja koko Israelin lasten joukon eteen, ja he sanoivat Kanaaninmaasta: ”Se maa todella tulvii maitoa ja hunajaa. Katso, tällaisia ovat sen hedelmät.” (4. Moos. 13:27.)

Mutta kymmenen tiedustelijoista oli omien epäilystensä ja pelkojensa uhreja. He antoivat kielteisen selonteon kanaanilaisten määrästä ja voimasta. He päättelivät, että ”he ovat vahvempia kuin me” (4. Moos. 13:31). He vertasivat itseään heinäsirkkoihin jättiläisten rinnalla, joita he olivat nähneet maassa. He olivat oman pelokkuutensa uhreja.

Sitten Joosua ja Kaleb nousivat kansan eteen ja sanoivat: ”Maa, jota kävimme tutkimassa, on hyvä ja ihana maa.

Jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät tuohon maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja antaa sen meille.

Te ette saa kapinoida Herraa vastaan! Älkää myöskään pelätkö sen maan asukkaita, meille he ovat pelkkä suupala. Heidän jumalansa ovat hylänneet heidät, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää siis pelätkö heitä!” (4. Moos. 14:7–9.)

Mutta kansa halusi mieluummin uskoa kymmentä epäilijää kuin Kalebia ja Joosuaa.

Silloin Herra julisti, että Israelin lapset saisivat vaeltaa autiomaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes epäilijöiden ja pelkureiden sukupolvi katoaisi. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että ne miehet, jotka antoivat huonon selonteon maasta, kuolivat Herran lyöminä.

Mutta Joosua ja Kaleb, ”niistä miehistä, jotka olivat käyneet tiedusteluretkellä, jäivät eloon” (4. Moos. 14:38). He olivat ryhmästä ainoat, jotka elivät vielä neljänkymmenen vuoden vaelluksen jälkeen ja joilla oli etuoikeus astua luvattuun maahan, josta he olivat antaneet myönteisen selonteon.

Me näemme ympärillämme joitakuita, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi tämän työn tulevaisuuteen, jotka ovat haluttomia, jotka puhuvat rajoituksista, jotka ilmaisevat pelkoja, jotka käyttävät aikansa sellaisten asioiden kaivelemiseen ja niistä kirjoittamiseen, joita he pitävät heikkouksina mutta joilla ei todellisuudessa ole mitään merkitystä. Koska heillä on epäilyksiä sen menneisyyden suhteen, heillä ei ole mitään näkemystä sen tulevaisuudesta.

Hyvin sanottiin muinoin: ”Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi” (Sananl. 29:18, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös). Tässä työssä ei ole mitään sijaa niille, jotka uskovat ainoastaan tuomion ja synkkyyden evankeliumiin. Evankeliumi on hyvä uutinen. Se on voiton sanoma. Se on syytä ottaa vastaan innokkaasti.

Herra ei ole milloinkaan sanonut, ettei ongelmia tulisi. Meidän kansamme on kokenut kaikenlaisia ahdinkoja, kun tämän työn vastustajat ovat käyneet heidän kimppuunsa. Mutta usko on loistanut kaikkien heidän murheidensa läpi. Tämä työ on edistynyt jatkuvasti eikä se ole milloinkaan astunut taaksepäin siitä pitäen, kun se alkoi. – –

Tämä on Kaikkivaltiaan työtä. Meistä riippuu, liikummeko me yksittäiset ihmiset eteenpäin. Mutta kirkko ei milloinkaan kulje muuta kuin eteenpäin. – –

Kun Herra otti Mooseksen luokseen, Hän sanoi sitten Joosualle: ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” (Joos. 1:9.) Tämä on Hänen työtään. Älkää milloinkaan unohtako sitä. Ottakaa se vastaan innokkaasti ja siihen kiintyneinä.²⁷

Nykyajan ihmisillä on murheellinen taipumus halventaa toisiaan. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, ettei vaadi kovinkaan paljon älyä keksiä jotakuta toista loukkaavaa sanottavaa? Yrittäkää tehdä päinvastoin. Yrittäkää jaella kohteliaisuuksia. – –

Yhteiskunnassamme monilla meistä on myös murheellinen taipumus vähätellä itseään. Toiset ihmiset saattavat näyttää meidän mielestämme itsevarmoilta, mutta tosiasiassa useimmilla meistä on jonkinlaisia alemmuudentunteita. Tärkeintä on, että emme lavertele siitä itsellemme. – – Tärkeintä on käyttää parhaalla mahdollisella tavalla kaikkea sitä, mitä meillä on.

Älkää tuhlatko aikaanne itsesääliin. Älkää vähätelkö itseänne. Älkää koskaan unohtako, että te olette Jumalan lapsia. Teillä on jumalallinen syntyperä. Teissä on jotakin itse Jumalan luonnosta.²⁸

Me laulamme: ”Oon lapsi Jumalan” (MAP-lauluja, 187). Se ei ole pelkkää kuvittelua, runollista kuvittelua – se on elävä totuus. Meissä jokaisessa on jotakin jumalallista, jota pitää kehittää, jonka pitää tulla pintaan, jonka pitää löytää ilmaisunsa. Te isät ja äidit, opettakaa lapsillenne, että he ovat hyvin kirjaimellisesti Jumalan poikia ja tyttäriä. Koko maailmassa ei ole suurempaa totuutta kuin tuo – ajatella, että meissä on jotakin jumalallista.²⁹

Uskokaa itseenne. Uskokaa kykyynne tehdä suuria ja hyviä asioita. Uskokaa, ettei niin korkeaa vuorta ole, ettette voisi kiivetä sille. Uskokaa, ettei niin ankaraa myrskyä ole, ettette voisi kestää sitä. – – Te olette Jumalan lapsia, äärettömän kyvykkäitä.³⁰

Seiskää hieman suoraselkäisempinä, nouskaa hieman korkeammalle, olkaa hieman parempia. Nähkää ylimääräistä vaivaa asioiden eteen. Teistä tulee onnellisempia. Tunnette uutta tyydytystä, uutta iloa sydämessänne.³¹

Matkan varrella on tietenkin joitakin ongelmia. Eteen tulee vaikeuksia, jotka on voitettava. Mutta ne eivät kestä ikuisesti. [Jumala] ei hylkää teitä. – –

Olkaa myönteisiä. Tietäkää, että Hän varjelee teitä, että Hän kuulee rukouksenne ja vastaa niihin, että Hän rakastaa teitä ja ilmaisee sen.³²

On paljon hyvää ja kelvollista ja kaunista, jolle voimme rakentaa. Me olemme päässeet osallisiksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Sana ”evankeliumi” merkitsee hyvää sanomaa! Herran sanoma on toivon ja pelastuksen sanoma! Herran ääni on ilosanoman ääni! Herran työ on ihmeellisten saavutusten työtä!

Eräällä synkällä ja vaikealla hetkellä Herra sanoi niille, joita Hän rakasti: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelätkö” (Joh. 14:27, vuoden 1938 suomennos).

Nämä suurenmoiset luottamusta valavat sanat ovat valona meille kaikille. Häneen me voimme varmasti luottaa, sillä Hän ja Hänen lupauksensa eivät koskaan petä.³³

• Mieti presidentti Hinckleyn neuvoa etsiä hyvää syvemmältä ja vaalia onnellisuuden asennetta ja optimismin henkeä (ks. osa 1). Miksi me tarvitsemme näitä neuvoja tänä aikana? Kuinka me voimme vaalia onnellisuuden asennetta?

• Presidentti Hinckley sanoi, että suurenmoisia tuloksia koituu, kun annamme kiitollisuuden hengen ohjata meitä (ks. osa 2). Mistähän syystä noita suurenmoisia tuloksia koituu? Kuinka sinua siunataan, kun sinulla on kiitollisuuden henki?

• Mitä ajattelet elämän vertaamisesta entisaikojen junamatkaan? (Ks. osa 3.) Kuinka evankeliumin hyvä uutinen vaikuttaa siihen, miten suhtaudut tuohon matkaan?

• Millä tavalla mielestäsi kertomus Kalebista ja Joosuasta soveltuu meidän elämäämme? (Ks. osa 4.) Mitä esimerkkejä olet nähnyt ihmisistä, jotka ottavat evankeliumin vastaan innokkaasti? Kuinka voimme löytää taas optimismimme, jos huomaamme olevamme lannistuneita? Mitkä kokemukset ovat vahvistaneet Herran työtä kohtaan tuntemaasi optimismia?

• Mistähän syystä ihmisillä on taipumus väheksyä toisia ja vähätellä itseään? Kuinka me voimme voittaa sellaisen taipumuksen? Mitä me voimme tehdä yksilöinä ja perheinä auttaaksemme toisia seisomaan hieman suoraselkäisempinä ja nousemaan hieman korkeammalle? (Ks. osa 5.)

Joh. 16:33; Fil. 4:13; Moosia 2:41; Alma 34:38; Et. 12:4; OL 19:38–39; 128:19–23

”Toimiminen oppimasi mukaan tuo lisää kestävää ymmärrystä (ks. Joh. 7:17)” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 19). Voisit kysyä itseltäsi, kuinka voit toteuttaa evankeliumin opetuksia kotona, työssä ja kirkon tehtävissäsi.