2009
Liittojen voima
Toukokuu 2009


Liittojen voima

Vaikeina hetkinä pitäkää liittonne tärkeimmällä sijalla ja pitäkää tarkoin kiinni kuuliaisuudestanne.

Kuva
Elder D. Todd Christofferson

Saanen lausua lämpimästi ja vilpittömästi tervetulleeksi kahdentoista koorumiin vanhin Neil L. Andersenin. Hän on arvokas ja tervetullut lisä.

Elokuun 15. päivänä 2007 Perussa tapahtui voimakas maanjäristys, joka miltei tuhosi Piscon ja Chinchan rannikkokaupungit. Monien muiden kirkon johtajien ja jäsenten tavoin Wenceslao Conde, joka on kirkon Balconciton seurakunnan johtaja Chinchassa, ryhtyi heti auttamaan muita, joiden koti oli vaurioitunut.

Neljä päivää maanjäristyksen jälkeen seitsemänkymmenen koorumin jäsen, vanhin Marcus B. Nash oli Chinchassa auttamassa kirkon avustustyön koordinointia sillä alueella, ja hän tapasi seurakunnanjohtaja Conden. Heidän puhuessaan tapahtuneesta tuhosta ja siitä, mitä uhrien auttamiseksi oltiin tekemässä, seurakunnanjohtaja Conden vaimo Pamela tuli heidän luokseen kantaen yhtä heidän pienistä lapsistaan. Vanhin Nash kysyi sisar Condelta, kuinka heidän lapsensa voivat. Sisar vastasi hymyillen, että Jumalan hyvyyden ansiosta he olivat kaikki turvassa ja hyvässä kunnossa. Vanhin Nash kysyi Condejen kodista.

”Se on mennyttä”, sisar vastasi yksinkertaisesti.

”Entä tavaranne?” vanhin Nash tiedusteli.

”Kaikki hautautui kotimme raunioihin”, sisar Conde vastasi.

”Ja kuitenkin”, vanhin Nash huomautti, ”hymyilet tässä puhuessamme.”

”Niin”, sisar sanoi, ”olen rukoillut, ja minulla on rauha. Meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Meillä on toisemme, meillä on lapsemme, meidät on sinetöity temppelissä, meillä on tämä ihana kirkko, ja meillä on Herra. Herran avulla voimme rakentaa uudelleen.”

Tämä hieno osoitus uskosta ja hengellisestä voimasta toistuu pyhien elämässä monissa eri oloissa kaikkialla maailmassa. Se on yksinkertainen esimerkki siitä syvällisestä voimasta, jota meidän aikanamme kovasti kaivataan ja jonka merkitys tulevina aikoina muuttuu yhä ratkaisevammaksi. Me tarvitsemme vahvoja kristittyjä, jotka pystyvät kestämään vaikeuksissa, jotka pystyvät murhenäytelmän keskellä säilyttämään toivon, jotka pystyvät kohottamaan toisia omalla esimerkillään ja myötätunnollaan ja jotka pystyvät jatkuvasti voittamaan kiusauksia. Me tarvitsemme vahvoja kristittyjä, jotka pystyvät uskollaan toteuttamaan tärkeitä asioita ja jotka pystyvät puolustamaan Jeesuksen Kristuksen totuutta moraalista relativismia ja hyökkäävää ateismia vastaan.

Mikä on senkaltaisen moraalisen ja hengellisen voiman lähde ja kuinka me saamme tätä voimaa? Lähde on Jumala. Me saamme tätä voimaa Hänen kanssaan tekemistämme liitoista. Liitto on Jumalan ja ihmisen välinen sopimus, ja sopimuksen ehdot määrää Jumala (ks. Pyhien kirjoitusten opas, ”Liitto”, s. 104). Näissä pyhissä sopimuksissa Jumala sitoutuu tukemaan meitä sekä pyhittämään ja korottamaan meidät, ja me puolestamme sitoudumme palvelemaan Häntä ja pitämään Hänen käskynsä.

Me solmimme liittoja pappeustoimituksissa, pyhissä seremonioissa, jotka Jumala on asettanut ja joilla ilmaisemme sitoutumisemme. Esimerkiksi perustavaa laatua oleva liittomme, jossa me ensimmäisen kerran lupaamme olla halukkaita ottamaan päällemme Kristuksen nimen, vahvistetaan kastetoimituksella. Se toimitetaan jokaiselle erikseen, nimeltä mainiten. Tässä toimituksessa meistä tulee osa Herran liittokansaa ja Jumalan selestisen valtakunnan perillisiä.

Muita pyhiä toimituksia toimitetaan temppeleissä, jotka on rakennettu sitä nimenomaista tarkoitusta varten. Jos olemme uskollisia siellä tehdyille liitoille, meistä tulee paitsi selestisen valtakunnan perillisiä myös korotuksen – taivaan valtakunnan korkeimman kirkkauden – perillisiä ja me saamme kaikki jumalalliset mahdollisuudet, jotka Jumala voi suoda (ks. OL 132:20).

Pyhissä kirjoituksissa puhutaan uudesta ja ikuisesta liitosta. Uusi ja ikuinen liitto on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Toisin sanoen evankeliumin opit ja käskyt muodostavat pääsisällön sille ikuiselle liitolle Jumalan ja ihmisen välillä, joka on palautettu uudelleen jokaisen taloudenhoitokauden aikana. Jos esittäisimme uuden ja ikuisen liiton yhdellä lauseella, se olisi tämä: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Jeesus selitti, mitä tarkoittaa uskoa Häneen: ”Nyt tämä on käsky [eli toisin sanoen, tämä on liitto]: Tehkää parannus, kaikki te maan ääret, ja tulkaa minun luokseni ja ottakaa kaste minun nimeeni, jotta te pyhittyisitte ottamalla vastaan Pyhän Hengen, jotta voitte seisoa tahrattomina minun edessäni viimeisenä päivänä” (3. Nefi 27:20).

Mikä liittojen solmimisessa Jumalan kanssa ja niiden pitämisessä antaa meille voiman kulkea hymyillen vastoinkäymisten läpi, kääntää koettelemukset voitoksi, ”tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta – – ja saada aikaan paljon vanhurskautta” (OL 58:27)?

Voimaa lahjoista ja siunauksista

Ensiksi – kun elämme kuuliaisina Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteille ja käskyille, pääsemme osallisiksi niiden siunausten jatkuvasta runsaudesta, joita Jumala on luvannut liitossaan meidän kanssaan. Nuo siunaukset suovat meille voimavarat, joita tarvitsemme pystyäksemme toimimaan eikä vain olemaan toiminnan kohteena, kun kuljemme läpi elämän.1 Esimerkiksi Herran viisauden sanassa antamat käskyt, jotka koskevat fyysisestä ruumiistamme huolehtimista, suovat meille kaikkein ensimmäiseksi siunauksena ”viisautta ja suuria tiedon aarteita, tosiaankin salattuja aarteita” (OL 89:19). Sen lisäksi ne ohjaavat yleisesti ottaen terveempään elämään ja vapauteen tuhoisista riippuvuuksista. Kuuliaisuus parantaa elämämme hallintaa ja suo paremmat mahdollisuudet tulla ja mennä, työskennellä ja luoda. Ikä, onnettomuudet ja sairaudet vaativat tietenkin väistämättä veronsa, mutta siitäkin huolimatta meidän kuuliaisuutemme tälle evankeliumin laille lisää kykyämme käsitellä näitä haasteita.

Liiton polulla saamme jatkuvasti lahjoja ja apua. ”Rakkaus ei koskaan katoa” (1. Kor. 13:8; Moroni 7:46), rakkaus synnyttää rakkautta, myötätunto synnyttää myötätuntoa, hyveellisyys synnyttää hyveellisyyttä, sitoutuminen synnyttää uskollisuutta ja palvelu synnyttää iloa. Me olemme osa liittokansaa, pyhien yhteisöä, joka kannustaa, tukee ja palvelee toisiaan. Kuten Nefi selitti: ”Ja jos ihmislapset pitävät Jumalan käskyt, hän kyllä ravitsee heidät ja vahvistaa heitä” (1. Nefi 17:3).2

Voimaa kasvavasta uskosta

Kaiken tämän tarkoituksena ei ole sanoa, että liitonalainen elämä olisi vailla haasteita tai että kuuliaisen sielun pitäisi yllättyä, jos pettymykset tai jopa suuret onnettomuudet häiritsevät hänen rauhaansa. Jos tuntuu siltä, että henkilökohtaisen vanhurskauden tulisi sulkea pois kaikki menetykset ja kärsimykset, kannattaa ehkä jutella Jobin kanssa.

Tämä johdattaa meidät toiseen tapaan, jolla meidän liittomme antavat voimaa – ne synnyttävät uskon, jota tarvitaan kaiken sen kestämiseen ja tekemiseen, minkä Herra näkee hyväksi. Halukkuutemme ottaa Kristuksen nimi päällemme ja pitää Hänen käskynsä vaatii jonkin verran uskoa, mutta kun pidämme liittomme kunniassa, tuo usko laajenee. Ensiksi, kuuliaisuudesta luvatut siunaukset käyvät ilmi, mikä vahvistaa uskoamme. Toiseksi, Henki kertoo Jumalan olevan tyytyväinen, ja me tunnemme varmuutta Hänen jatkuvasti siunatessaan ja auttaessaan meitä. Kolmanneksi, tuli mitä tuli, me voimme kohdata elämän täynnä toivoa ja mielentyyneyttä, tietäen, että lopulta onnistumme, koska meillä on Jumalan meille henkilökohtaisesti nimeltä mainiten antama lupaus ja me tiedämme, ettei Hän voi valehdella (ks. En. 6; Et. 3:12).

Tämän taloudenhoitokauden varhaiset kirkon johtajat vahvistivat, että liiton polulla pysyminen tarjoaa sen varmuuden, jota koetusten hetkinä kaipaamme:

”Juuri [tieto siitä, että heidän elämänsä suunta oli sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa,] antoi entisajan pyhille voimaa kestää kaikki koettelemuksensa ja vainonsa sekä kestää – – iloiten paitsi tavaroidensa tuhoaminen ja varojensa hukkaaminen, mutta myös kärsiä kuolema sen hirvittävimmissä muodoissaan; tietäen (ei yksinomaan uskoen), että kun tämä heidän maallinen telttamajansa purettaisiin, Jumalalla on taivaassa heitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä (2. Kor. 5:1)” (Lectures on Faith, 1985, s. 67).

Edelleen he toivat esiin, että uhraamalla sen, mitä Jumala meiltä saattaakin vaatia, me saamme Hengen todistuksen siitä, että suuntamme on oikea ja Jumalalle mieleinen (ks. Lectures on Faith, s. 69–71). Sen tiedon myötä uskomme ei enää tunne rajoja, koska meillä on varmuus, että aikanaan Jumala kääntää jokaisen vastoinkäymisen meidän voitoksemme. Jotkut teistä ovat saaneet tästä uskosta voimaa, kun olette kestäneet niitä, jotka ”suuressa ja avarassa rakennuksessa” pilkkaavat ja osoittelevat sormellaan ja huutavat ”häpeällistä” (ks. 1. Nefi 8:26–27), ja olette seisoneet lujina Pietarin ja muinaisten apostolien rinnalla, ”iloisina siitä, että [olette] saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden” (Ap. t. 5:41).

Herra on sanonut kirkosta:

”Totisesti minä sanon teille: Kaikki heidän keskuudessaan, – – jotka haluavat noudattaa liittojaan uhrin kautta – niin, jokaisen uhrin, jonka minä, Herra, käsken antaa – heidät minä hyväksyn.

Sillä minä, Herra, panen heidät tuottamaan sangen hedelmällisenä puuna, joka on istutettu hyvään maahan puhtaan virran partaalle ja joka tuottaa paljon arvokasta hedelmää.” (OL 97:8–9.)

Apostoli Paavali ymmärsi, että sille, joka on solminut liiton Jumalan kanssa, annetaan uskoa kohdata koettelemukset, ja lisäksi hän saa niiden koettelemusten kautta entistä suuremman uskon. Omasta ”pistävästä piikistä ruumiissaan” (ks. 2. Kor. 12:7) hän totesi:

”Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.

Mutta hän on vastannut minulle: ’Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

Siksi iloitsen [omasta] heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.” (2. Kor. 12:8–10.)3

Voimaa ”jumalisuuden voiman” kautta

Olemme tarkastelleet ensiksi Jumalan voimaa antavia siunauksia ja toiseksi sitä uskon lahjaa, jonka Jumala suo niille, jotka pitävät liittonsa Hänen kanssaan. Viimeinen mainitsemani tapa, jolla saamme voimaa liitoista, on jumalallisen voiman suominen. Liiton mukainen sitoumuksemme taivaalliselle Isällemme suo Hänen antaa jumalallisen vaikutuksensa, ”jumalisuuden voiman” (ks. OL 84:20), tulvia elämäämme. Hän voi tehdä niin, koska osallistumalla pappeuden toimituksiin me käytämme tahdonvapauttamme ja päätämme ottaa sen vastaan. Meidän osallistumisemme niihin toimituksiin osoittaa myös, että olemme valmiita hyväksymään sen lisävastuun, joka tulee suuremman valon ja hengellisen voiman myötä.

Kaikissa toimituksissa, varsinkin temppelitoimituksissa, meille suodaan voimaa korkeudesta.4 Tämä ”jumalisuuden voima” tulee Pyhän Hengen hahmossa ja vaikutuksesta. Pyhän Hengen lahja on osa uutta ja ikuista liittoa. Se on välttämätön osa kastettamme, Hengen kastetta. Se on armon sanansaattaja, jonka avulla Kristuksen veri ottaa pois meidän syntimme ja pyhittää meidät (ks. 2. Nefi 31:17). Se on lahja, jolla Aadamin sisäinen ihminen tuli eläväksi (ks. Moos. 6:65). Juuri Pyhän Hengen avulla muinaiset apostolit kestivät kaiken, mitä kestivät, ja pappeuden avaimiensa avulla he veivät evankeliumin omana aikanaan tunnettuun maailmaan.

Kun olemme solmineet jumalallisia liittoja, Pyhä Henki on meidän Lohduttajamme, oppaamme ja kumppanimme. Pyhän Hengen hedelmiä ovat kuolemattoman kirkkauden rauha, totuus kaikista asioista, Hän, joka elävöittää kaiken, joka tekee kaiken eläväksi, Hän, joka tietää kaikki asiat ja jolla on kaikki voima viisauden, armon, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja oikeuden mukaan (ks. Moos. 6:61). Pyhän Hengen lahjoja ovat todistus, usko, tieto, viisaus, ilmoitukset, ihmeteot, parantaminen ja rakkaus, vain muutamia mainitakseni (ks. OL 46:13–26).

Pyhä Henki vahvistaa sananne, kun opetatte ja todistatte. Kun puhutte vihamielisessä ympäristössä, Pyhä Henki panee sydämeenne sen, mitä teidän tulee sanoa, ja täyttää Herran lupauksen: ”Ette joudu häpeään ihmisten edessä” (OL 100:5). Pyhä Henki ilmoittaa, kuinka voitte raivata seuraavan ylipääsemättömältä näyttävän esteen. Teissä vaikuttavan Pyhän Hengen kautta muut voivat tuntea Kristuksen puhtaan rakkauden ja saada voimaa ponnistella eteenpäin. Lupauksen Pyhän Hengen ominaisuudessaan Pyhä Henki myös vahvistaa liittojenne pätevyyden ja voiman sekä sinetöi Jumalan lupaukset teidän päällenne.5

Jumalalliset liitot saavat aikaan vahvoja kristittyjä. Kehotan jokaista tulemaan kelvolliseksi saamaan kaikki ne pappeuden toimitukset, jotka voitte saada, ja vastaanottamaan ne ja pitämään sitten uskollisesti liitoissa tekemänne lupaukset. Pitäkää vaikeina hetkinä liittonne tärkeimmällä sijalla ja pitäkää tarkoin kiinni kuuliaisuudestanne. Silloin voitte pyytää uskossa, lainkaan epäilemättä, tarpeidenne mukaan, niin Jumala vastaa. Hän on antava teille voimia, kun teette työtä ja valvotte. Omana aikanaan ja omalla tavallaan Hän ojentaa teille kätensä ja sanoo: ”Tässä olen.”

Todistan, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on pappeuden valtuus toimittaa ne toimitukset, joiden kautta voimme solmia sitovia liittoja taivaallisen Isämme kanssa Hänen Pyhän Poikansa nimessä. Todistan, että Jumala pitää teille antamansa lupaukset, kun te pidätte kunniassa Hänen kanssaan tekemänne liitot. Hän on siunaava teitä käyttäen runsasta mittaa, tiiviiksi paineltua, ravisteltua ja kukkuraista (ks. Luuk. 6:38). Hän on vahvistava uskoanne ja tekevä sen täydelliseksi. Pyhän Henkensä kautta Hän on täyttävä teidät jumalallisella voimalla. Rukoilen, että Hänen Henkensä on aina teidän kanssanne opastamassa teitä ja vapauttamassa teidät puutteesta, pelosta ja ahdingosta. Rukoilen, että liittojenne avulla teistä voi tulla voimallisia hyvää aikaansaavia välineitä Hänen käsissään, joka on meidän Herramme ja Lunastajamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

VIITTEET

  1. Profeetta Joseph Smith on todennut: ”Koska Jumala on laatinut suunnitelman meidän onneksemme ja kaikkien luotujensa onneksi, Hän ei koskaan ole asettanut eikä tule koskaan asettamaan kansalleen toimitusta tai antamaan käskyä, joka ei luonteeltaan olisi omiaan aikaansaamaan sitä onnea, jonka Hän on tarkoittanut ja joka ei lopulta soisi suurinta hyvää ja kirkkautta niille, jotka vastaanottavat Hänen lakinsa ja toimituksensa” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 255).

  2. Kuuliaisuudessa uuden ja ikuisen liiton käskyille jotkut näkevät vain uhrautumista ja rajoituksia, mutta ne, jotka elävät tämän kokemuksen – jotka avoimesti ja varauksetta antautuvat liiton mukaiseen elämään – löytävät suurempaa vapautta ja täyttymystä. Kun me todella ymmärrämme, me pyrimme saamaan enemmän käskyjä, emme vähempää. Jokainen uusi laki eli käsky, jonka opimme ja jonka mukaan elämme, on yksi askelma lisää tikkailla, joita pitkin pystymme kiipeämään yhä korkeammalle. Todellakin evankeliumin mukainen elämä on hyvää elämää.

  3. Apostoli Jaakob opetti saman asian:

    ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte.

    Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.

    Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.” (Jaak. 1:2–4.)

  4. Kuten profeetta Joseph anoi Kirtlandin temppelin vihkirukouksessa, jonka Herra ilmoitti hänelle: ”Me pyydämme sinua, pyhä Isä, että sinun palvelijasi lähtisivät maailmaan tästä huoneesta varustettuina sinun voimallasi ja että sinun nimesi olisi heidän päällänsä ja sinun kirkkautesi ympäröisi heitä ja sinun enkelisi varjelisivat heitä” (OL 109:22).

  5. Aiemmin mainitussa Kirtlandin temppelin vihkirukouksessa profeetta anoi: ”Ja suo, pyhä Isä, että [kaikki ne], jotka palvelevat tässä huoneessa, – – kasvaisivat sinussa ja saisivat Pyhän Hengen täyteyden” (OL 109:14–15). ”Pyhän Hengen täyteys” sisältää sen, mitä Jeesus kutsui lupaukseksi, ”jonka minä annan teille iankaikkisesta elämästä, nimittäin selestisen valtakunnan kirkkaudesta; joka kirkkaus on Esikoisen kirkon kirkkaus, nimittäin Jumalan, pyhimmän kaikista, Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, kautta” (OL 88:4–5).