Omana aikanaan ja omalla tavallaan

Se, että sitoudumme tekemään kaiken voitavamme itse ponnistellen ja omaa arvostelukykyämme käyttäen, on olennaista jokaiselle pyrkimykselle saada ilmoitusta. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy palvella ja tehdä työtä.

Se, että ryhdymme toimeen palvelussamme ja työssämme, on tärkeä keino tulla kelvolliseksi ilmoituksen saamiseen. Tutkiessani pyhiä kirjoituksia olen huomannut, että suurin osa ilmoituksista Jumalan lapsille tulee silloin kun he ovat liikkeellä, ei silloin, kun he istuvat mukavasti asumuksissaan ja odottavat, mihin suuntaan Herra käskee heitä ottamaan ensimmäisen askeleen.

Esimerkiksi on tärkeätä huomata, että ilmoitusta, joka tunnetaan nimellä ”Herran sana ja tahto Israelin leirikunnasta” (OL 136:1), ei annettu Nauvoossa, kun kahdentoista koorumi suunnitteli pakoa Nauvoosta noina murheellisina aikoina, jotka seurasivat profeetan marttyyrikuolemaa vuonna 1844. Sitä ei myöskään annettu Mississippijoen länsirannalla. Se annettiin Winter Quartersissa Nebraskassa sen jälkeen kun pyhät olivat viettäneet rankan vuoden muuttaessaan Nauvoosta länteen päin Iowan halki väliaikaisiin leireihin Missourijoen rannalle. Tämä ilmoitus, joka opasti pyhien muuttoa tasankojen halki, annettiin 14. tammikuuta 1847, kun pyhät olivat jo kulkeneet noin kolmanneksen matkasta vuoristolaaksoihin.

Me saamme Hengen kehotuksia, kun olemme tehneet kaiken voitavamme, kun olemme työssä ulkona paahteessa sen sijaan että istuskelisimme mukavasti varjossa rukoillen ohjausta, mihin suuntaan ensimmäinen askel tulisi ottaa. Ilmoitus tulee, kun Jumalan lapset ovat liikkeellä.

Niinpä teemme kaiken voitavamme. Sen jälkeen odotamme Herralta ilmoitusta. Hänellä on oma aikataulunsa.

Noin 35 vuotta sitten ollessani Brigham Youngin yliopistossa teimme suunnitelmia saadaksemme Yhdysvaltain presidentin puhumaan yliopistossa. Meillä oli tietyt ajankohdat, jotka sopivat meille, ja olimme ajatelleet muutamia asioita, joita halusimme hänen sanovan ja tekevän siellä ollessaan. Mutta me kaikki olimme kyllin viisaita tietääksemme, ettemme voineet ottaa yhteyttä Yhdysvaltain korkeimpaan viranomaiseen ja kutsua häntä yliopistoomme puhumaan – edes 26 000 ihmisen joukolle – ja asettaa hänen esiintymiselleen ehtoja.

Tiesimme, että meidän oli häntä kutsuessamme itse asiassa sanottava: ”Olette tervetullut milloin vain Teille sopii ja miten pitkäksi ajaksi tahansa, ja voitte sanoa ja tehdä mitä haluatte täällä ollessanne. Sovitamme aikataulumme ja järjestelymme täysin vierailunne mukaisiksi.”

Jos 26 000 ihmisen yhteisön täytyy lähestyä tällä tavoin yhden kansakunnan korkeinta auktoriteettia, on ymmärrettävää, ettei yksi ihminen – olipa hän miten tärkeä tahansa – ole siinä asemassa, että voisi asettaa ehtoja tai vaatia itselleen sopivaa ajoitusta maailmankaikkeuden korkeimman auktoriteetin vierailulle tai yhteydenotolle.

Itse asiassa tämä on se periaate, jonka Herra ilmoitti lapsilleen suuressa ilmoituksessa, joka on painettu Opin ja liittojen lukuun 88. Herra sanoi: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut; pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (jae 63).

Seuraavaksi Herra julisti, että jos meidän silmämääränämme on vain Hänen kunniansa, meidän koko ruumiimme täytetään valolla ja me voimme käsittää kaiken. Sitten Hänen opetuksensa jatkuvat tällä suurella lupauksella: ”Pyhittäytykää siis, jotta mielenne määränä on yksin Jumala, niin päivät tulevat, jolloin te saatte nähdä hänet; sillä hän paljastaa kasvonsa teille, ja se tapahtuu hänen omana aikanaan ja hänen omalla tavallaan ja hänen oman tahtonsa mukaan” (jae 68, kursivointi lisätty).

Tässä ilmoituksessa mainittu periaate soveltuu kaikkeen yhteydenpitoon taivaallisen Isämme puolelta. Emme voi saada hengellisiä asioita väkisin.

Useimmissa tapauksissa ”Hänen oma tapansa” ei ole ukkosen kaltainen keskeytys tai sokaiseva valo, vaan se, mitä pyhissä kirjoituksissa kutsutaan ”hiljaiseksi huminaksi” tai ”hiljaiseksi, vienoksi ääneksi” (ks. 1. Kun. 19:12; 1. Nefi 17:45; OL 85:6). Jotkut ovat ymmärtäneet tämän periaatteen väärin. Sen seurauksena jotkut ovat etsineet pelkästään sellaisia suuria ilmestyksiä, joita on merkittyinä muistiin pyhissä kirjoituksissa, eivätkä ole tunnistaneet heille annettua hiljaista, vienoa ääntä. Se on samaa kuin jos päättäisimme oppia vain sellaiselta opettajalta, joka huutaa, ja kieltäytyisimme kuuntelemasta viisaintakaan opetusta, kun se tulee kuiskauksena.

Meidän on tarpeen tietää, että Herra puhuu harvoin kovaäänisesti. Hänen viestinsä tulevat melkein aina kuiskauksena.

Yksi suurimmista selityksistä sille, kuinka Henki opettaa meitä, on ilmoituksessa, joka annettiin Oliver Cowderylle Harmonyssa Pennsylvaniassa huhtikuussa 1829. Tässä ilmoituksessa Herra sanoi Oliverille:

”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.

Nyt, katso, tämä on ilmoituksen henki.” (OL 8:2–3, kursivointi lisätty.)

Profeetta Joseph Smith viittasi samalla tavoin ilmoituksen henkeen ”puhtaana älynä”, joka ”voi suoda sinulle äkillisiä oivalluksia”¹. Oliveria muistutettiin toisessa ilmoituksessa siitä, että hän oli kysynyt Herralta ja että ”niin usein kuin olet kysynyt, olet saanut opetusta minun Hengeltäni” (OL 6:14). Kuinka tuo opetus tuli? ”Katso”, Herra sanoi, ”sinä tiedät, että olet kysynyt minulta ja että minä valaisin sinun mielesi” (jae 15, kursivointi lisätty). Tuo sama opetus toistettiin Hyrum Smithille annetussa ilmoituksessa, jossa Herra sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Minä annan sinulle Hengestäni, joka valaisee mielesi ja joka täyttää sielusi ilolla” (OL 11:13, kursivointi lisätty). Nämä ovat suurenmoisia kuvauksia siitä tavasta, jolla Herra pitää meihin yhteyttä Henkensä kautta.

Myöhemmissä ohjeissaan Oliver Cowderylle Herra muistutti tätä tapauksesta, jolloin Oliver oli rukoillut saadakseen tietää ”totuuden näistä asioista” (OL 6:22). Ja Herra kuvaili, kuinka Hän oli vastannut tuohon rukoukseen ja antanut Oliverille ilmoituksen: ”Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi? Minkä suuremman todistuksen voit saada kuin todistuksen Jumalalta?” (Jae 23, kursivointi lisätty.)

Näistä ilmoituksista saamme tietää, että Jumala opettaa meitä Henkensä voimalla, joka valaisee meidän mielemme ja puhuu mieleemme rauhaa meidän esittämistämme kysymyksistä.

Saamme tietää näistä ilmoituksista myös sen, että opetuksen saaminen Hengeltä ei ole passiivista. Herran yhteydenotot eivät tule useinkaan ennen kuin olemme tutkineet asiat omassa mielessämme. Sitten saamme vahvistuksen.

Herra selitti tuon tapahtumaketjun Oliver Cowderylle toisessa ilmoituksessa, joka saatiin Harmonyssa Pennsylvaniassa vuoden 1829 huhtikuussa. Herra kuvaili, miksi Oliver ei ollut pystynyt kääntämään Mormonin kirjaa:

”Katso, sinä et ymmärtänyt; kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta.

Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.” (OL 9:7–8, kursivointi lisätty.)

Tämä saattaa olla yksi tärkeimpiä ja väärinymmärretyimpiä opetuksia koko Opissa ja liitoissa. Hengen opetukset tulevat usein tunteena. Se tosiasia on äärimmäisen tärkeä, ja kuitenkin jotkut ymmärtävät väärin, mitä se tarkoittaa. Tiedän ihmisiä, jotka luulevat, etteivät ole koskaan saaneet todistusta Pyhältä Hengeltä, koska he eivät ole koskaan tunteneet ”sydämensä palavan” sisällään. Mielestäni sydämen palaminen ei tarkoita palamisen aiheuttamaa kuumuutta vastaavaa tunnetta vaan rauhan, lämmön, tyyneyden ja hyvyyden tunnetta.

Ilmoitus ei ole alituista. Herran tapa on se, että Hän asettaa rajoja sille, kuinka usein Hän puhuu meille Henkensä kautta. Jotkut, jotka eivät ymmärrä sitä, ovat harhautuneet odottamaan ilmoituksia liian usein.

Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumista on sanonut Hengen toiminnasta: ”Olen oppinut, ettei meille tule voimakkaita, vaikuttavia hengellisiä kokemuksia kovin usein.”²

Valaistaksemme tätä miettikäämme, mitä meille on opetettu ensimmäisistä vanhemmistamme sen jälkeen kun heidät oli karkotettu Eedenin puutarhasta ja suljettu pois Herran kasvojen edestä. Herra antoi Aadamille käskyn, että tämän tuli uhrata laumojensa esikoiset uhrilahjaksi Herralle. Aadam totteli. Ottiko Herra häneen yhteyttä välittömästi? Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Ja monen päivän kuluttua Herran enkeli ilmestyi Aadamille” (Mooses 5:6, kursivointi lisätty).

William E. Berrett, yksi hienoimpia evankeliumin opettajiamme, joka palveli johtajana Brigham Youngin yliopistossa ja kirkon koululaitoksessa, sanoi alituisesta eli jatkuvasta ilmoituksesta näin: ”Ne, jotka rukoilevat, että Herra voisi antaa heille välitöntä opastusta jokaisessa pikkuasiassa, jättäytyvät avoimiksi väärille hengille, jotka tuntuvat olevan aina valmiit vastaamaan pyyntöihimme ja hämmentämään meitä. – – Ihmiset, joiden olen huomannut olevan hämmentyneimpiä tässä kirkossa, ovat niitä, jotka etsivät henkilökohtaista ilmoitusta kaikkeen. He haluavat Hengeltä henkilökohtaista varmuutta aamunkoitosta iltamyöhään kaikkeen, mitä tekevät. Sanon, että he ovat hämmentyneimpiä ihmisiä, mitä tunnen, koska joskus näyttää siltä, että vastaus tulee väärästä lähteestä.”³

Profeetta Joseph Smith on sanonut jotakin samantapaista. Kun pyhät ”[pyytävät] nöyrästi armon valtaistuimen ääressä”, hän neuvoi, ettei niin tulisi tehdä vähäpätöisissä asioissa vaan pikemminkin heidän tulisi rukoilla ”vilpittömästi parhaita lahjoja”⁴. Se on tärkeä periaate. Me rukoilemme jatkuvasti johdatusta, mutta meidän ei tule odottaa alituista ilmoitusta. Me odotamme jatkuvaa ilmoitusta, joka on jatkuvaa varmuutta ilmoituksesta aina kun etsimme johdatusta ja olosuhteemme ovat sellaiset, että viisas ja rakastava Herra päättää antaa sitä meille.

Näkyjä on olemassa. Esiripun takaa kuullaan ääniä. Tiedän sen. Mutta nämä kokemukset ovat poikkeuksellisia. Ja kun meillä on suuri ja poikkeuksellinen kokemus, puhumme siitä harvoin julkisesti, koska meitä on neuvottu olemaan puhumatta siitä (ks. OL 63:64) ja koska ymmärrämme, että ilmoituksen kanavat suljetaan, jos esittelemme näitä asioita maailmalle.

Suurin osa ilmoitusta, jota kirkon johtajille ja jäsenille tulee, saadaan hiljaisena, vienona äänenä tai tunteena eikä niinkään näkynä tai äänenä, joka puhuu nimenomaisia sanoja, jotka voimme kuulla korvillamme. Todistan sen kaltaisen ilmoituksen todellisuudesta. Olen tullut tuntemaan sen tuttuna, jopa päivittäisenä kokemuksena, joka opastaa minua Herran työssä.

Jotkut ihmiset, jotka eivät ymmärrä näitä ilmoituksen periaatteita, lykkäävät todistuksensa tunnustamista tai hengellistä kehitystään siihen asti, että he ovat kokeneet ihmeenomaisen tapahtuman. He eivät oivalla, että useimmille ihmisille – erityisesti kirkossa kasvaneille – tuo kallisarvoinen ilmoitus, joka antaa meille todistuksen, ei ole tapahtuma vaan tapahtumasarja. Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) on huomauttanut: ”Uudestisyntyminen on vähittäinen tapahtuma lukuun ottamatta joitakin erillistapauksia, jotka ovat niin ihmeellisiä, että ne kirjoitetaan muistiin pyhiin kirjoituksiin. Mitä tulee kirkon jäseniin yleensä, me synnymme uudelleen asteittain, ja me synnymme uudelleen suurempaan valoon ja suurempaan tietoon ja suurempaan vanhurskauden haluun pitäessämme käskyt.”⁵

Meidän pitäisi ymmärtää, että Herra puhuu meille omana aikanaan ja omalla tavallaan. Se on yleensä sitä, mitä pyhät kirjoitukset kutsuvat valistamisen ”hiljaiseksi ääneksi”. Meidän on usein pakko toimia oman parhaan harkintamme mukaan ollen alttiina Hengen estäville vaikutuksille, jos olemme eksyneet luvallisten rajojen ulkopuolelle.

Ilmoitus on todellista. Se tulee Herran tavalla ja Herran aikataulun mukaan.

Todistan, että nämä asiat ovat totta. Meillä on Pyhän Hengen lahja, oikeus saada pysyväksi toveriksemme Herran Henki, joka todistaa Isästä ja Pojasta, johtaa meidät totuuteen, opettaa meille kaiken ja palauttaa mieleemme kaiken (ks. Joh. 14:26; 16:13).