Saanko lukea sen kirjan?

Noin 50 vuotta sitten lähetystyötoverini ja minä kuljimme ovelta ovelle Córdoban yliopiston lähistöllä Argentiinassa. Eräs nuori mies kutsui meidät asuntoonsa. Kävi heti selväksi, että hän ja hänen huonetoverinsa olivat kutsuneet meidät sisään vain kiistelläkseen Jumalan olemassaolosta.

Emme halunneet kiistellä, joten sovimme sen sijaan, että tapaisimme myöhemmin ja keskustelisimme sanomastamme ilmapiirissä, joka sopisi paremmin oppimiseen. Kun palasimme takaisin, nuori mies selitti, miksi hän ei uskonut Jumalan olemassaoloon. Hän sanoi, että ihminen oli keksinyt Jumalan omasta tarpeestaan uskoa johonkin suurempaan, johonkin yliluonnolliseen.

Kun oli meidän vuoromme, kysyin: ”Mistä sinä tiedät, että Yhdysvallat on olemassa?” Todistin sen todellisuudesta ja kysyin, oliko sen olemassaolosta muita todisteita. Hän kertoi lukeneensa siitä kirjoista ja sanomalehdistä. Sitten kysyin häneltä, uskoiko hän minun todistukseeni ja siihen, mitä hän oli lukenut. Hän vastasi painokkaasti uskovansa.

”Emme siis voi kiistää kaltaisteni yhdysvaltalaisten todistuksia”, minä sanoin. ”Emmekä voi kiistää niiden todistusta, jotka ovat kirjoittaneet siitä.” Nuori mies oli samaa mieltä.

Sitten kysyin: ”Voimmeko edellisen perusteella kiistää niiden todistukset, jotka ovat nähneet Jumalan ja kirjoittaneet kokemuksestaan?” Näytin hänelle Raamattua ja kerroin hänelle, että siinä oli sellaisten miesten ja naisten todistuksia, jotka olivat nähneet Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ja puhuneet Heidän kanssaan. Kysyin, voimmeko me kiistää Raamatussa olevat todistukset, ja hän sanoi vastentahtoisesti, että emme voineet.

Kysyin sitten: ”Mitä mieltä olisit kirjasta, jonka ovat kirjoittaneet muut kuin Raamatussa mainitut ihmiset – ihmiset, jotka näkivät saman Jumalan kuin Raamatun kirjoittajat?” Hän vastasi, ettei sellaista kirjaa ollut olemassa.

Me näytimme hänelle Mormonin kirjaa ja selitimme hänelle sen tarkoituksen. Me todistimme, että se on totta ja että Jumala on yhä yhteydessä meihin tänäkin päivänä elävien profeettojen välityksellä.

Nuori mies sanoi yllättyneenä: ”Olen onnistunut saamaan ymmälleen kaikki muiden kirkkojen saarnaajat. Teillä on jotakin sellaista, mistä en ole koskaan kuullut. Saanko lukea sen kirjan?” Me annoimme hänelle Mormonin kirjan ja todistimme rakkaudesta, jota Jumala tuntee lapsiaan kohtaan.

Koska lukuvuosi oli päättymäisillään, emme ehtineet tavata sitä nuorta miestä uudelleen ennen hänen paluutaan kotiinsa Boliviaan. Mutta rukoilin, että hän lukisi kirjan ja saisi todistuksen.

Vuonna 2002 sain kutsun palvella espanjankielisen seurakunnan johtajana lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Provossa. Eräänä sunnuntaina kerroin lähetyssaarnaajille edellä mainitun kertomuksen. Jälkeenpäin eräs bolivialainen lähetyssaarnaaja kertoi minulle, että hän oli kuullut erään vaarnaansa kuuluvan vanhemman miehen kertovan kääntymyksestään – saman kertomuksen, jonka kerroin tässä.

Silmäni täyttyivät kyynelistä. Olin saanut vastauksen nuorta bolivialaista miestä koskeviin rukouksiini 40 vuotta myöhemmin. Hän oli saanut tietää Jumalan olemassaolosta ja Hänen suuresta onnensuunnitelmastaan. Tiedän, että jonakin päivänä tapaamme jälleen, ja riemuitsen hänen kanssaan evankeliumissa.