Kestämme koettelemukset hyvin

Kun ainoa tyttäremme Lindsay oli pieni, hän ja minä katselimme mielellämme yhdessä elokuvia. Yksi, josta pidimme paljon ja jonka näimme yhdessä monta kertaa, oli piirretty elokuva nimeltä Nemoa etsimässä. Elokuvassa Nemo joutuu sukeltajan saaliiksi ja päätyy hammaslääkärin työhuoneessa olevaan akvaarioon. Nemon isä Marlin päättää lujasti etsiä poikansa. Matkallaan Marlin tapaa Dori-nimisen kalan. Ne kohtaavat esteen toisensa jälkeen yrittäessään löytää Nemon. Olipa este suuri tai pieni, Dorin sanoma Marlinille on sama: ”Jatka vain uimista.”

Joitakin vuosia myöhemmin Lindsay palveli lähetystyössä Santiagossa Chilessä. Lähetystyö on rankkaa. Pettymyksiä on paljon. Joka viikko kirjoitin sähköpostiviestini lopuksi: ”Jatka vain uimista. Rakkaudella, isä.”

Kun Lindsay odotti toista lastaan, hän sai tietää, että hänen vielä syntymättömällä poikavauvallaan oli reikä sydämessä sekä Downin syndrooma. Kun kirjoitin hänelle tuona hyvin vaikeana aikana, päätin sähköpostiviestini sanoihin: ”Jatka vain uimista.”

Esteitä tulee itse kunkin elämään, mutta päästäksemme niiden yli ja päästäksemme sinne, minne haluamme mennä, meidän täytyy jatkaa uimista.

Yksi lempikohdistani pyhissä kirjoituksissa on Opin ja liittojen luku 121. Se on hieno luku, jossa profeetta Joseph Smith aloittaa epätoivon syvyyksistä ja kohoaa selestisiin korkeuksiin. Tämä luku sekä luvut 122 ja 123 tulevat kirjeestä, jonka Joseph kirjoitti kirkolle. Voidaksemme ymmärtää näitä suuria ilmoituksia paremmin meidän tulee laittaa ne oikeaan asiayhteyteen.

Joseph ja muutamat hänen seuraajansa olivat vankeina Libertyn vankilassa Missourissa joulukuusta 1838 huhtikuuhun 1839. Vankilassa ei ollut lämmitystä, ja ruoka oli tuskin syömäkelpoista. He olivat kellarityrmässä, jossa oli maalattia ja jonka katto oli niin matala, etteivät he voineet seistä suorana. Monet pyhät oli sillä välin ajettu pois kodeistaan. Tämän mullistuksen aikana kuvernööri Lilburn W. Boggs antoi häpeällisen hävityskäskynsä.

Joseph kysyy: ”Oi Jumala, missä olet, ja missä on maja, joka kätkee piilopaikkasi?” (OL 121:1.) Kyseessä on sama Joseph Smith, jonka luona oli käynyt taivaallisia vierailijoita: Isä Jumala, Jeesus Kristus, Moroni, Johannes Kastaja, Pietari, Jaakob ja Johannes ja muita. Pian alkujakeissa olevien kysymystensä jälkeen Joseph ilmaisee turhautumisensa:

”Anna vihasi syttyä vihollisiamme vastaan; ja sydämesi kiivaudessa miekallasi kosta puolestamme meidän vääryytemme.

Muista kärsiviä pyhiäsi, oi Jumalamme, niin palvelijasi iloitsevat sinun nimessäsi ikuisesti.” (Jakeet 5–6.)

Herra vastaa Josephin vuodatukseen sanoen: ”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken” (jae 7).

Sitten Hän opettaa Josephille ihmeellisen periaatteen: ”Ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi” (jae 8).

Sanoma on suora ja ytimekäs. Meidän ei pidä odottaa, että Herra ottaa pois meidän haasteemme vain siksi, että lupaamme olla aina uskollisia, jos Hän tekee sen. Meidän pitäisi sen sijaan kestää koettelemukset hyvin. Sitten meitä siunataan. Se on ihmeellinen elämän opetus meille jokaiselle.

Lisää opetusta tulee jakeessa 10, jossa Herra sanoo Josephille: ”Sinä et ole vielä kuin Job; ystäväsi eivät kiistele sinua vastaan eivätkä syytä sinua rikkomuksesta, kuten Jobia syytettiin.” Saamme tietää, että huolimatta siitä, kuinka paljon Job kärsi, ”Ihmisen Poika on laskeutunut kaiken [sen] alapuolelle. Oletko sinä suurempi kuin hän?” (OL 122:8.)

Luku 122 täydentää lukua 121. Kutsun sitä jos-luvuksi. Sana jos sanotaan siinä 15 kertaa. Esimerkiksi jakeessa 5 sanotaan: ”Jos sinä joudut kokemaan ahdinkoa; jos olet vaaroissa valheveljien parissa; jos olet vaaroissa rosvojen keskellä; jos olet vaaroissa maalla tai merellä” (OL 122:5, kursivointi lisätty).

Jos korvaamme nuo haasteet niillä haasteilla, joita me kohtaamme nykymaailmassa, voimme ehkä oppia jotakin. Esimerkiksi jos perheessäni sattuu kuolemantapaus tai jos poika- tai tyttöystäväni jättää minut tai jos minulla on taloudellisia vaikeuksia tai jos en olisi niin tyhmä.

Jos-kohtien jälkeen Herra sanoo: ”Tiedä, poikani [tai tyttäreni], että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi” (jae 7). Toisin sanoen haasteet, joita meillä on elämässä, ovat loppujen lopuksi hyödyllisiä ja jopa välttämättömiä.

”Sen tähden, suuresti rakastetut veljet”, profeetta kirjoittaa, ”tehkäämme iloisin mielin kaikki, mikä on meidän vallassamme; ja pysykäämme sitten sijoillamme täysin varmoina saadaksemme nähdä Jumalan pelastuksen ja hänen käsivartensa ilmoittamisen” (OL 123:17).

Elämä on täynnä esteitä, joista jotkin näyttävät ylitsepääsemättömiltä. Meidän tulee kestää ne iloisella mielellä ja uskollisesti. Tekemällä niin palaamme lopulta Jumalan luokse elämään Hänen kanssaan ikuisesti.

Suurin esimerkki, mitä meillä on kestävyydestä, on Vapahtajan elämä. Sovitus vaati sen, että Hän laskeutui kaiken alapuolelle ja antoi meidän puolestamme täydellisen uhrin, henkensä. Laskeutumalla kaiken alapuolelle Hän kärsi kaikkien elämän vastoinkäymisten ja syntien vuoksi, ”mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä” (OL 19:18).

Jeesus tiesi, mitä Häneltä vaadittiin, ja Hän sanoi hyvin inhimillisellä tavalla: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39.) Hän oli kuitenkin halukas tekemään Isänsä tahdon ja kestämään kaiken.

Isäni perusti nykyään omistamani liikeyrityksen lähes 60 vuotta sitten. Hän kuoli vuonna 1980 ja jätti yrityksen johtooni ollessani vasta 30-vuotias.

Noina varhaisina vuosina eteen tuli tilanteita, jolloin minun täytyi tehdä päätöksiä, jotka vaikuttivat hauraan liikeyrityksemme tulevaisuuteen. Tein lujasti töitä toimiakseni kuten isä olisi toiminut. Vietin paljon aikaa polvillani yrittäessäni ymmärtää, mitä minun tuli tehdä. Kaikissa noissa päätöksissä en koskaan kokenut rauhoittavaa vaikutusta enkä ohjausta suuntaan enkä toiseen. Loppujen lopuksi tein sen, minkä arvelin olevan parasta, ja jatkoin eteenpäin. Mutta olin pettynyt, etten ollut kyennyt saamaan vahvistusta toimilleni.

Eräänä yönä isä tuli luokseni unessa. Aloin moittia häntä siitä, ettei hän ollut auttanut minua tietämään, mitä minun tuli tehdä. Hän sanoi olevansa tietoinen tilanteestani, mutta hän oli kiireinen siellä, missä hän oli, eikä hänen entinen liikeyrityksensä ollut niin hirveän tärkeä. ”Chris, täällä ylhäällä emme tosiaankaan välitä kovin paljon liiketoiminnasta”, hän sanoi. ”Me välitämme sen sijaan hyvin paljon siitä, mitä sinusta tulee liikeyrityksesi ansiosta.”

Se oli loistava opetus, jonka toivon muistavani aina. Se, mitä saamme elämämme aikana, on vähäpätöistä, mutta se, mitä meistä tulee elämässä, on aivan toinen asia.