Lammasmainen leijona
”Oon lapsi Jumalan ja saavuin päälle maan” (Lasten laulukirja, s. 2).
Yksi lempisaduistani on kertomus Lambertista, lammasmaisesta leijonasta. Siitä tuli kuuluisa eräässä piirretyssä elokuvassa muutama vuosi sitten.
Lambert oli leijonanpentu, joka oli elänyt syntymästään asti lammaskatraan kanssa. Sen vuoksi se luuli olevansa lammas. Eräänä kevätiltana Lambert ja lammaskatras nukkuivat rauhallisesti. Yhtäkkiä Lambert kuuli kaukaa suden pelottavaa ulvontaa. Koska Lambert luuli olevansa lammas, se alkoi vapista.
Ulvonta voimistui, ja susi tuli lähemmäs ja alkoi pian kiskoa yhtä lampaista mukaansa. Äkkiä Lambert koki sisimmässään voimakkaan tunteen, jollaista se ei ollut kokenut koskaan aiemmin. Salamana se loikkasi kohti sutta pelastamaan lammasta!
Juuri silloin Lambert ymmärsi jotakin. ”Minä en ole lammas. Minä en ole lampaan lapsi. Minä olen leijonan lapsi!” Lambert ajatteli. Kun se ajoi suden tiehensä ja suojeli lampaita, se tiesi, millainen se todellisuudessa on.
Sinä olet Jumalan lapsi, ja Hän rakastaa sinua. Ennen kuin me synnyimme maan päälle, jokainen meistä oli rakas henkipoika tai -tytär taivaallisen Isämme perheessä. Mutta monet meistä eivät ymmärrä sitä. Jos me tiedämme, keitä me olemme, me voimme olla kuin leijona ja taistella pahaa vastaan, niin että voimme suojella muita emmekä eksy tieltämme.
Minä olen kiitollinen evankeliumin suurenmoisista lahjoista ja pelastussuunnitelmasta. Olen kiitollinen siitä, että me tiedämme, keitä me olemme, niin että me voimme olla vahvoja – aivan kuten Lambert.