2014
Tiesin, että Jumala huolehtisi meistä
Elokuu 2014


Tiesin, että Jumala huolehtisi meistä

Abethemia Trujillo, Albay, Filippiinit

Kuva
Woman stepping down into the water to be baptized.

Kuvitus Bradley Clark

Ennen kuin liityin kirkkoon, mieheni sairastui vakavasti. Rukoilin hartaasti pyytäen Jumalalta, että Hän antaisi mieheni elää, koska meillä oli viisi lasta ja olin raskaana. Mutta rukoilin turhaan.

Kun mieheni kuoli, rakkauteni, uskoni ja luottamukseni Jumalaan kuolivat myös. Olin lannistua niistä tehtävistä, jotka olivat nyt harteillani. Onneksi vanhempani olivat apunani.

Eräänä päivänä muutama vuosi myöhemmin kuulin oveltani koputuksen. Siellä seisoi kaksi vierasta ihmistä ystävällisesti hymyillen ja kirja käsissään. He esittäytyivät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajiksi. En ollut koskaan kuullut heidän kirkostaan. He lähtivät, kun sanoin heille, että minulla oli kiire, mutta he pysyivät mielessäni.

Seuraavana päivänä näin heidän näyttävän kirjaansa eräälle naapurille. Uteliaana menin lähemmäksi. Lähetyssaarnaajat huomasivat minut ja kysyivät jälleen, voisivatko he käydä meillä. Yllätyin vastauksestani: ”Kyllä, milloin vain!”

Kun kuuntelin lähetystyöoppiaiheita ja tutkin Mormonin kirjaa, tajusin, mitä virheitä olin tehnyt elämässäni, tein parannuksen synneistäni ja kasvoin lähemmäksi Jumalaa. Vanhempani kuitenkin tuohtuivat kuullessaan, että lähetyssaarnaajavanhimmat opettivat minua. He uhkasivat katkaista välinsä lapsiini ja minuun. Lähetyssaarnaajat kehottivat minua menemään kasteelle, mutta minä kieltäydyin, koska en voisi elää ilman vanhempieni apua.

Ennen kuin lähetyssaarnaajavanhimmat lähtivät, he pyysivät minua lukemaan kohdan 3. Nefi 13:31–34. Kun luin: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä annetaan teille lisäksi” (jae 33), tiesin, että taivaallinen Isä huolehtisi meistä, jos asettaisin Hänet etusijalle ja noudattaisin Hänen käskyjään. Lähetyssaarnaajien palattua me sovimme kastepäiväni ajankohdan.

Kastepäivänäni mielessäni välähti äitini vihainen ääni. Minua pelotti mutta astuin veteen, ja minut kastettiin. Jälkeenpäin olin hyvin onnellinen, ja kun minut konfirmoitiin kirkon jäseneksi ja sain Pyhän Hengen lahjan, tunsin, että kuormani oli nostettu harteiltani.

Kuullessaan, että olin liittynyt kirkkoon, vanhempani katkaisivat välimme. Mutta vuoden kuluttua teimme sovinnon, minkä jälkeen vanhempiemme luvalla kastettiin kaksi sisartani.

Kolme lapsistani palveli ennen pitkää kokoaikaisessa lähetystyössä, ja pian minä juhlin 40-vuotista jäsenyyttäni kirkossa. Mitä suuria siunauksia minulla onkaan – kaikki ne kahden lähetyssaarnaajan ansiosta, jotka koputtivat oveeni, tutustuttivat minut Mormonin kirjaan ja auttoivat palauttamaan rakkauteni, uskoni ja luottamukseni Jumalaan.