Siitä asti kun olen käynyt koulua, minulla on ollut ystäviä, jotka eivät ole ymmärtäneet uskontomme moraalisia tasovaatimuksia. Alkuun se oli vaikeaa, mutta ajan myötä he ovat tottuneet ajatukseen, että minä olen siveellisesti puhdas. Olen asettanut elämässäni tavoitteen olla puhdas, ja se on toiminut hyvin sekä omalla kohdallani että niiden kohdalla, joilla oli tapana arvostella minua. Ajan myötä arvostus, rauha ja ilo ovat alkaneet olla osa rakastavaa ystäväpiiriämme.

Koska olen ainoa kirkon jäsen ikätoverieni joukossa, olen kokenut joitakin tilanteita, joissa ystäväni ovat loukanneet minua. Joskus he tuomitsevat uskontoni ja arvostelevat sitä. Tunnen olevani hyvin yksin, mutta olen kiitollinen siitä, että tunnen kirkon tasovaatimukset.

Jos ystäväni loukkaavat minua, yritän nöyrtyä ja välttää riitaa, sillä tiedän, että kiistely on pahasta. Kun he alkavat keskustella kirkkoon liittyvistä asioista, minä vain todistan uskostani evankeliumiin.

Annan aina ystävilleni anteeksi, pyysivät he sitten anteeksi tai eivät. Anteeksiantaminen ei ole pelkästään sitä, että sanoo: ”Saat anteeksi” tai ”Asia kunnossa”, koska anteeksiannolla on syvällinen merkitys: Jeesus Kristus sovitti syntimme, jotta taivaallinen Isä voi antaa meille anteeksi.

Vaikka ystäväni eivät ymmärräkään uskoani nyt, tiedän, että voin olla Jumalan välineenä ja opettaa heille evankeliumia. Autan heitä, ja samaan aikaan autan itseäni kasvamaan hengellisesti ja valmistautumaan lähetystyöpalveluun.

Taivaallinen Isämme käyttää pieniä ja yksinkertaisia asioita (ks. Alma 37:6) työnsä edistämiseen. Joseph Smith ei ollut merkittävä henkilö maailman silmissä, mutta Jumala käytti häntä kirkon palauttamiseen. Ja hyvin yksinkertainen asia johti palautukseen: rukous. Älä kuvittele, että olet liian pieni tekemään työtä Herran viinitarhassa. Hyvä esimerkkisi voi auttaa lähimmäistäsi tulemaan kirkon jäseneksi. Jumala ei tarvitse suuria persoonallisuuksia vaan ihmisiä, jotka ovat uskollisia ja kuuliaisia.