2014
Kasvatinko lapsia vai kukkia?
Syyskuu 2014


Kasvatinko lapsia vai kukkia?

Paula Schulte, Missouri, USA

Kuva
illustration with young girls holding flowers

Kun lapsemme olivat pieniä, muutimme somaan taloon, jossa oli kaunis piha. Etuoven kummallakin puolella oli kaksi tyhjää kukkapenkkiä, ja vaikka minulla ei ollut paljoakaan kokemusta puutarhanhoidosta, olin innokas istuttamaan niihin kukkia. Ostin puutarhakirjan ja tilasin kasvi- ja siemenluetteloja ja tutkin niitä tarkoin.

Muutaman seuraavan kuukauden kuluessa suunnittelin puutarhani, muokkasin maan ja istutin yli 200 kukkasipulia. Tiesin, että kuluisi vielä muutama kuukausi, ennen kuin näkisin mitään tuloksia, mutta silti katselin puutarhaani usein nähdäkseni kasvua. Varhain keväällä kukkani alkoivat kukkia, ensin pikkuruiset purppuranpunaiset iirikset ja sitten narsissit. Kevään keskivaiheilla kukkapenkkini olivat täyttyneet upealla tulppaaniloistolla. Rakastin puutarhaani ja istuin usein etuportailla pelkästään katselemassa kukkia.

Yhtenä iltapäivänä nelivuotiaalla tyttärellämme Emilyllä oli leikkitoverinaan eräs ystävä. Juuri ennen kuin ystävän äiti tuli hakemaan tytön, tytöt työntyivät sisään keittiönovesta sylit täynnä tulppaaneja. ”Katso, mitä toimme sinulle”, he sanoivat iloisesti. He olivat poimineet lähes jokaisen kukan.

Tulppaanit kukkivat vain kerran vuodessa. Olin murtunut – kaikki se työ, kaikki se odotus. Täytimme maljakkoni kukilla ja lähetimme loput Emilyn ystävän mukana tämän kotiin. Kun myöhemmin valitin äidilleni tätä katastrofia, hän sanoi: ”Onpa hyvä, että kasvatat lapsia etkä kukkia.”

Tajusin, että minun piti muuttaa näkökulmaani. Muistin erään kukkien keräämisestä kertovan Alkeisyhdistyksen laulun, jota olin laulanut tyttöjeni kanssa:

Mä sinulle, äiti, nää kukkaset annan.

Ne jokainen kertoo mun rakkauttain.1

Minä näin turmellun puutarhani, mutta kaksi nelivuotiasta tyttöä näkivät rakkaudenosoituksen.

Kukkatarhan kasvattaminen oli vaatinut kärsivällisyyttä, ja se, että otin etäisyyttä ja katselin tätä tapahtumaa lapseni silmin, vaati vieläkin enemmän kärsivällisyyttä. Mutta se, että opin kärsivällisyyttä äidin osassani, vie minua lähemmäksi Herraa.

Viite

  1. ”Käyn usein mä niityille”, Lasten laulukirja, s. 109.

Tytöt työntyivät sisään keittiönovesta sylit täynnä tulppaaneja. ”Katso, mitä toimme sinulle”, he sanoivat iloisesti.