Miksi rakastan Mormonin kirjaa

Kuva

illustration of man reading a book at his bed

Ajoin Utahiin ensimmäisen kerran lähes 30 vuotta sitten. Olin elänyt hyvin epäkristillistä elämää mutta halusin muuttua. En vain tiennyt, miten sen tekisin.

Toisen päivän iltana Utahissa jäin yöksi motelliin pieneen eteläutahilaiseen kaupunkiin. Kun toimistossa ollut rouva antoi minulle huoneeni avaimen, kysyin häneltä, onko hän myöhempien aikojen pyhä. Hän vastasi ystävällisesti: ”Kyllä minä olen.” Säteillen hän lisäsi: ”Oletteko lukenut suurenmoisen kirjamme, Mormonin kirjan?” Vastasin hänelle sekä yllättyneenä että kiinnostuneena, että en ollut.

”Sellainen on huoneessanne”, hän jatkoi. ”Täällä kaupungissa ei ole teille mitään mielenkiintoista, joten voisitte hyvinkin tutustua siihen suurenmoiseen kirjaan.”

Kiitin häntä ja vein matkatavarani huoneeseeni. Kun olin siellä, näin yöpöydällä punaruskean pehmeäkantisen Mormonin kirjan.

Avasin sen satunnaisesti läheltä keskikohtaa ja luin muutaman jakeen, mutta ajatukseni löivät tyhjää. En ymmärtänyt mitään. Pettyneenä laskin kirjan kädestäni ja lähdin huoneesta tuntien oloni ontoksi. Ajelin ympäriinsä, kunnes löysin baarin – pimeän, ikävännäköisen paikan. Menin sisään ja tunsin heti itseni onnettomaksi, yksinäiseksi ja toivottomaksi. Seisoin siellä muutaman minuutin ja sitten käännyin ja kävelin ulos päättäen, etten koskaan enää tuhlaisi hetkeäkään elämästäni missään baarissa.

Virkistyneenä palasin motellihuoneeseeni ja otin käteeni Mormonin kirjan. Polvistuin Herran eteen, josta en tiennyt paljoakaan, ja pyysin Häntä olemaan minulle armollinen. Pyysin Häntä antamaan minulle anteeksi sotkun, jonka olin saanut elämässäni aikaan, ja auttamaan minua ymmärtämään, mitä luin Mormonin kirjasta, tietämään, oliko Joseph Smith tosi profeetta, ja tietämään, oliko mormonikirkko minua varten.

Avasin kirjan kunnioittavasti ja luin ensimmäisen näkemäni jakeen: ”Minä riemuitsen selkeydestä; minä riemuitsen totuudesta; minä riemuitsen Jeesuksestani, sillä hän on lunastanut minun sieluni helvetistä” (2. Nefi 33:6). Sain sydämeeni palavan tunteen ja aloin kyynelehtiä. Nuo sanat paistoivat sivulta kuin toivon suurenmoinen valo – Jeesuksen Kristuksen valo, joka viittoi minua tulemaan Hänen luokseen.

Itkien polvistuin jälleen rukoukseen ja pyysin Herraa johdattamaan minua edelleen. Sitten avasin kirjan jälleen ja aloin lukea Ensimmäisen Nefin kirjan ensimmäistä lukua. Olin aivan ihmeissäni Nefin sanojen ja todistuksen verrattomasta voimasta, puhtaudesta ja totuudesta. Luin kahteen asti yöllä, ja lukiessani Herra avasi ymmärrykseni.

Puoli vuotta myöhemmin minut kastettiin tämän suurenmoisen, tosi kirkon jäseneksi. Tiedän, että Herra siunasi minua niin, että löysin ja luin Mormonin kirjan – kirjan, joka antoi minulle uskon Jeesukseen Kristukseen ja todistuksen Hänestä.