Tiesin, mitä minun oli tehtävä
Kirjoittaja asuu keskisellä alueella Ugandassa.
Ellen kieltäisi kirkkoa, joutuisin lähtemään koulustani.
Kuvitus David Habben
Käyn koulua, jota ylläpitää eräs maassani toimivista kirkoista. Jokin aika sitten luokkatoverini valitsivat minut luokan ohjaajaksi. Yhtenä päivänä kun olin suunnittelemassa, mitä opettaisin, silmiini osui kirkon kirjanen, joka koski siveyden lakia. Päätin opettaa luokkatovereilleni siveyttä ja pyysin kokoaikaisilta lähetyssaarnaajilta kirjasia, jotka jaoin oppitunnin aikana.
Kun olin pitänyt oppitunnin, monet oppilaat halusivat tietää lisää kirkosta, joten opetin heitä ja annoin heille lisää kirkon aineistoa, kuten Mormonin kirjan. En tiennyt, ettei johtajaopettaja hyväksynyt sitä.
Eräänä päivänä hän kutsui minut toimistoonsa ja kysyi minulta, missä kirkossa käyn. Kun kerroin sen hänelle, hän kysyi, miksi jakelin oppilaille oman kirkkoni ”Raamattuja”. Sanoin hänelle, että annoin sellaisen vain niille, jotka pyysivät sitä.
Puhuttuaan pitkään kirkostani ja tehtyään selväksi, ettei hän uskonut sen olevan Jumalan kirkko, hän sanoi minulle: ”Tiedän, ettei sinulla ole vanhempia, mutta olen hyvin pahoillani – sinun on lähdettävä koulustani, koska käännytät monia hyviä oppilaitani siihen omaan kirkkoosi.” Hän käski minua valitsemaan joko oman kirkkoni tai koulutukseni.
Hän kutsui koolle koko koulun väen ja ilmoitti kaikille, ettei minulla ollut enää lupaa käydä sitä koulua, koska kuuluin mormonikirkkoon, ja että kaikki muutkin oppilaat, jotka seuraisivat minua, joutuisivat lähtemään.
Kokoontumisen jälkeen johtajaopettaja kysyi, kumman olin valinnut: kirkkoni vai koulutukseni. Tunsin Hengen kehottavan minua puolustamaan sitä, minkä tiedän: että Herra on palauttanut tosi kirkkonsa. Lähtiessäni lausuin hänelle todistukseni. Hän kehotti minua seuraavalla viikolla palaamaan ja hakemaan kirjeen, josta kävisi ilmi, etten enää ollut sen koulun oppilas.
Kun seuraavalla viikolla palasin, hän oli muuttanut mielensä! Hän ei enää pakottanut minua lopettamaan koulunkäyntiä. Olin hyvin onnellinen – eniten sen vuoksi, että olin puolustanut sitä, minkä tiedän olevan totta.
Tämä kokemus opetti minulle, että tulee aina puolustaa sitä, minkä tiedämme olevan totta. Herra on aina kanssamme. Jos olisin kieltänyt kirkon, niin oppilaat olisivat sanoneet, ettei se, mitä opetin heille, ole totta, mutta nyt he tietävät, että minä tiedän totuuden.