2016
Vanhemmuus on pyhä velvollisuus
September 2016


Kotikäyntiopetussanoma

Vanhemmuus on pyhä velvollisuus

Tutki tätä aineistoa rukoillen ja etsi innoitusta saadaksesi selville, mitä sinun tulisi kertoa siitä muille. Kuinka asiakirjan ”Perhe – julistus maailmalle” ymmärtäminen vahvistaa uskoasi Jumalaan ja on siunauksena niille, joista huolehdit kotikäyntiopettajana? Lisää tietoa on osoitteessa reliefsociety.lds.org.

Usko, perhe, auttaminen

Kuva
Relief Society seal
Kuva
family sitting around the table

Taivaallinen Isämme loi perheen auttaakseen meitä opettamaan oikeita periaatteita rakastavassa ilmapiirissä. Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Lausukaa lapsellenne kohteliaisuus tai halatkaa häntä. Sanokaa useammin ’Rakastan sinua’, ja kiittäkää aina. Älkää koskaan antako ratkaisua vaativan ongelman tulla tärkeämmäksi kuin rakkautta kaipaava henkilö.”1

Susan W. Tanner, entinen Nuorten Naisten ylijohtaja, on opettanut: ”Meidän taivaallinen Isämme on esimerkkinä mallista, jota meidän pitäisi noudattaa. Hän rakastaa meitä, opettaa meitä, on kärsivällinen meitä kohtaan ja antaa meille tahdonvapautemme. – – Joskus kuri, jolla tarkoitetaan opettamista, sekoitetaan arvostelemiseen. Lapset – samoin kuin kaiken ikäiset ihmiset – parantavat käytöstään enemmän saadessaan rakkautta ja rohkaisua kuin silloin, kun heitä arvostellaan.”2

”Jos me uskollisesti pidämme perherukouksen, tutkimme pyhiä kirjoituksia, pidämme perheillan, saamme ja annamme pappeuden siunauksia ja pyhitämme lepopäivän”, sanoi vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista, ”lapsemme – – valmistautuvat iankaikkiseen kotiinsa taivaassa riippumatta siitä, mitä heille tapahtuu hankalassa maailmassa.”3

Muita pyhien kirjoitusten kohtia

1. Nefi 8:37; 3. Nefi 22:13; OL 93:40; 121:41

Kertomuksia elävästä elämästä

”Olin lukemassa sanomalehteä, kun yksi pienistä pojanpojistamme kiipesi viereeni”, sanoi vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista. ”Minusta oli mukava kuunnella, kun hänen suloinen äänensä puheli taustalla samalla kun luin. Kuvitelkaa, miten yllätyin, kun hän muutaman hetken kuluttua työntyi minun ja lehden väliin. Hän otti kasvoni käsiinsä ja painoi nenänsä minun nenääni vasten ja kysyi: ’Pappa! Oletko sinä siellä?’

– – Siellä oleminen tarkoittaa sitä, että ymmärrämme nuortemme sydäntä ja tunnemme yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Ja se, että tunnemme yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan, ei tarkoita sitä, että pelkästään juttelemme heidän kanssaan vaan että myös puuhailemme heidän kanssaan. – –

Meidän täytyy suunnitella ja hyödyntää opetustilanteita – –.

Mitä kauemmin elän, sitä paremmin käsitän, että nuoruuteni opetushetket, varsinkin ne, joita minulla oli vanhempieni kanssa, ovat muovanneet elämäni ja tehneet minusta sen, mitä olen.”4

Viitteet

  1. Thomas S. Monson, ”Rakkautta kotona – neuvoja profeetaltamme”, Liahona, elokuu 2011, s. 4.

  2. Susan W. Tanner, ”Kerroinko sinulle…?”, Liahona, toukokuu 2003, s. 74.

  3. Quentin L. Cook, ”Herra on minun valoni”, Liahona, toukokuu 2015, s. 64.

  4. Ks. Robert D. Hales, ”Velvollisuutemme Jumalaa kohtaan: vanhempien ja johtajien tehtävä nousevaa sukupolvea kohtaan”, Liahona, toukokuu 2010, s. 96, 95.