Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Muistakaa Hänet aina
Presidentti Henry B. Eyring
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Pystyttekö kuvittelemaan kanssani profeetta Moronin kaivertamassa kultalevyihin Mormonin kirjan viimeisiä sanoja? Hän oli yksin. Hän oli nähnyt kansakuntansa, kansansa ja perheensä kukistuvan. Maa oli ”täynnä yhtä jatkuvaa” sotaa (Morm. 8:8). Silti hänellä oli toivoa, sillä hän oli nähnyt meidän aikamme! Ja vaikka hän olisi voinut kirjoittaa paljon kaikenlaista, hän kutsui meitä muistamaan (ks. Moroni 10:3).
Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) opetti mielellään, että tärkein sana sanakirjassa voisi olla muistaa. Hän sanoi, että koska me olemme tehneet liittoja Jumalan kanssa, ”suurin tarpeemme on muistaa”1.
Voitte löytää sanan muistaa kaikkialta pyhistä kirjoituksista. Kun Nefi nuhteli veljiään, hän kehotti heitä usein muistamaan Herran sanat ja muistamaan, kuinka Jumala oli pelastanut heidän esivanhempansa (ks. 1. Nefi 15:11, 25; 17:40).
Kuningas Benjamin käytti suuressa jäähyväispuheessaan sanaa muistaa seitsemän kertaa. Hän toivoi, että hänen kansansa muistaisi ”Jumalan suuruuden – – ja hänen hyvyytensä ja pitkämielisyytensä” heitä kohtaan (Moosia 4:11; ks. myös 2:41; 4:28, 30; 5:11–12).
Kun Vapahtaja asetti sakramentin, Hän kehotti opetuslapsiaan nauttimaan nuo vertauskuvat Hänen uhrinsa muistoksi (ks. Luuk. 22:19). Jokaisessa sakramenttirukouksessa te ja minä kuulemme sanan muistaa jälkeen sanan aina (ks. OL 20:77, 79).
Sanomani on kutsu, jopa pyyntö, muistaa. Esitän kolme ehdotusta siitä, mitä te voisitte muistaa joka viikko nauttiessanne sakramentin pyhät vertauskuvat. Toivon, että niistä on apua teille, kuten niistä on ollut minulle.
Muistakaa Jeesus Kristus
Ensiksi, muistakaa Vapahtaja. Muistakaa, kuka Hän oli ollessaan maan päällä, kuinka Hän puhui muille ja kuinka Hän osoitti ystävällisyyttä teoissaan. Muistakaa, keiden kanssa Hän käytti aikaansa ja mitä Hän opetti. Vapahtaja ”kulki ympäri maata [ja] teki hyvää” (Ap. t. 10:38). Hän kävi sairaiden luona. Hän oli sitoutunut tekemään Isänsä tahdon.
Ennen kaikkea voimme muistaa sen suuren hinnan, jonka Hän maksoi rakkaudestaan meitä kohtaan poistaakseen syntiemme tahran. Kun muistamme Hänet, halumme seurata Häntä voimistuu. Haluamme olla vähän ystävällisempiä, anteeksiantavampia ja halukkaampia etsimään Herran tahtoa ja toimimaan sen mukaan.
Muistakaa, mitä teidän pitää tehdä paremmin
On vaikeaa ajatella Vapahtajaa – Hänen puhtauttaan ja täydellisyyttään – ajattelematta myös sitä, kuinka vajavaisia ja epätäydellisiä me olemme Häneen verrattuina. Olemme tehneet liittoja noudattaa Hänen käskyjään ja silti usein jäämme kauas tästä korkeasta mittapuusta. Mutta Vapahtaja tiesi, että niin kävisi, ja siitä syystä Hän antoi meille sakramenttitoimituksen.
Sakramentilla on juurensa Vanhan testamentin uhraamiskäytännössä, johon sisältyi syntien tunnustaminen (ks. 3. Moos. 5:5). Enää emme uhraa eläimiä mutta voimme yhä hylätä syntimme. Pyhissä kirjoituksissa tätä kutsutaan särkyneen sydämen ja murtuneen mielen uhriksi (ks. 3. Nefi 9:20). Tulkaa nauttimaan sakramentti katuvin, parannusta tekevin sydämin (ks. OL 59:12; Moroni 6:2). Kun teette niin, saatte anteeksi syntinne ettekä harhaudu polulta, joka johtaa takaisin Jumalan luo.
Muistakaa oma edistymisenne
Kun tutkitte elämäänne sakramenttitoimituksen aikana, toivon ajatustenne keskittyvän paitsi siihen, mitä olette tehneet väärin, myös siihen, mitä olette tehneet oikein – hetkiin, jolloin olette tunteneet taivaallisen Isän ja Vapahtajan olevan teihin tyytyväisiä. Voitte jopa käyttää sakramentin aikana hetken siihen, että pyydätte Jumalalta apua huomataksenne nuo asiat. Jos teette niin, lupaan, että tunnette jotakin. Tunnette toivoa.
Kun olen tehnyt näin, Henki on vakuuttanut minulle, että vaikka olen yhä kaukana täydellisestä, olen parempi tänään kuin olin eilen. Ja se antaa minulle luottamusta siihen, että Vapahtajan ansiosta voin olla vieläkin parempi huomenna.
Aina on pitkä aika, ja siihen sisältyy paljon keskittyneitä ponnisteluja. Tiedätte kokemuksesta, kuinka vaikeaa on tietoisesti ajatella koko ajan yhtä asiaa. Mutta riippumatta siitä, kuinka hyvin pidätte lupauksenne muistaa Hänet aina, Hän muistaa aina teidät.
Vapahtaja tietää haasteenne. Hän tietää, miltä tuntuu, kun elämän huolet painavat teitä. Hän tietää, kuinka kipeästi tarvitsette siunausta, joka koituu siitä, että muistatte Hänet aina ja olette kuuliaisia Hänelle – ”jotta hänen Henkensä olisi aina [teidän kanssanne]” (OL 20:77, kursivointi lisätty).
Niinpä Hän toivottaa teidät tervetulleiksi takaisin sakramenttipöydän ääreen joka viikko ja tarjoaa jälleen kerran teille tilaisuuden todistaa Hänen edessään, että te muistatte Hänet aina.