Lepopäivän pyhäkkömme

Kuva

church building

Sakramenttikokous on suurenmoista ja loistavaa aikaa. Kun astumme kappeliin ja valmistaudumme ottamaan vastaan sakramentin, meidän tulee ajatella olevamme pyhäkössä, pyhässä ja erityisessä paikassa, jossa voimme mietiskellä Kristusta ja Hänen suurta ja loistavaa tehtäväänsä. Siirrämme syrjään maailman asiat ja ajattelemme sen sijaan sitä, mikä on iankaikkista. Meidän pitää panna syrjään matkapuhelimemme ja pohtia Jeesusta Kristusta, elävän Jumalan Poikaa.

Meillä on joka viikko vain 70 minuuttia, jolloin keskitymme rakkauteemme Vapahtajaa kohtaan. Jos voimme alkaa pitää kappelia uskon ja omistautumisen pyhäkkönä sakramenttikokousta varten, meitä kaikkia siunataan.

Rakentaessamme Jumalan valtakuntaa en keksi mitään tärkeämpää kuin hyvin valmistellun sakramenttikokouksen, jossa puhujat puhuvat Kristuksesta, todistavat Kristuksesta ja kertovat apostolien ja profeettojen todistuksista, joita on pyhissä kirjoituksissa ja muissa lähteissä.

Kirkkona olemme keskittyneet lepopäivään. Olemme edistyneet, mutta emme ole vielä täysin tavoitteessamme. Jatkamme ponnistelujamme, kunnes jokainen jäsen ja lähetyssaarnaaja on lepopäivän jumalanpalveluksessaan hengellisesti niin motivoitunut, että hän sanoo naapureilleen, tutkijoilleen ja sukulaisilleen: ”Tule, niin näet. Tule palvelemaan Jumalaa kanssamme.” Tähän me haluamme päästä.

Jos me kaikki voisimme tehdä tämän kirkkona, niin ne, jotka ottavat vastaan kutsumme ”tule, niin näet”, tuntevat Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa olevan sanoman voiman. Kun he palvelevat Jumalaa kanssamme sakramenttikokouksissa, heidän sydäntään kosketetaan ja evankeliumin valo syttyy heidän sydämessään ja mielessään.