Mormonin kirja muuttaa ihmisten elämän

Kuva

Ezekiel Akeh

Näin Mormonin kirjan veljentyttäreni kodissa Ibadanissa Nigeriassa. Koska olen innokas lukija ja minua kiinnosti saada selville, miksi kirjassa sanotaan sen olevan ”toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta”, otin kirjan luettavakseni.

Alaotsikko ”toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta” avasi mieleni näkemään sen mahdollisuuden, että olisikin maailmanlaajuinen Vapahtaja eikä vain israelilaisten Vapahtaja, mikä siihen aikaan herätti minussa suurta huolta. Se, että Hän kävi nefiläisten luona ja antoi lakinsa ja toimituksensa niiden ihmisten keskuudessa, herätti minussa halun tietää lisää Hänen palvelutyöstään.

Se alaotsikko sai minut oppimaan lisää kirkosta. Aloin tuntea Hengen vaikutusta, kun noudatin Mormonin kirjaan kirjoitettuja kehotuksia, kuten rukoilla tietääkseni totuuden omakohtaisesti (ks. Moroni 10:4). Nyt tiedän, että Vapahtaja elää ja rakastaa meitä kaikkia.

Jakeissa 1. Nefi 8:11–12 Lehi kuvailee, että elämän puun hedelmä oli ”makeinta, yli kaiken sen, mitä milloinkaan ennen olin maistanut. – – Se täytti sieluni tavattoman suurella ilolla.” Kun luin nämä jakeet, tunsin voimakkaasti, että tämä hedelmä oli jotakin hyvin erityistä, ja halusin sitä itsekin.

Tunsin suurta myötätuntoa Lehiä kohtaan. Ajattelin, että jos olisin Lehi ja tämä hedelmä olisi olemassa, tuntisin samoin kuin hän ja haluaisin kiihkeästi perheenikin syövän sitä. Tämä tuntui pätevän erityisen hyvin omalla kohdallani, koska vanhempani eivät vielä ole kirkon jäseniä, joten yhä nykyäänkin kun luen näitä jakeita, ne tuntuvat puhuvan siitä, mitä on sydämessäni.

Tiesin, että tämä hedelmä oli erityinen, jo ennen kuin tiesin, että se kuvasi Jumalan rakkautta ja Hänen evankeliumiaan. Myöhemmin kun ymmärsin hedelmän merkityksen, ajattelin, kuinka tarkasti sitä kuvataan pyhissä kirjoituksissa.

Pyhät kirjoitukset ovat todellakin aikakirjoja totuudesta, ja ne on saatu profeetoilta ja ne sisältävät Jumalan sanaa.

Kuva

Josef Gutierrez

Kun olin tutustumassa kirkkoon, luin jakeen MK Jaak. 5:74. Se teki minuun vaikutuksen heti ensimmäisellä lukukerralla. Olin ollut koko elämäni ajan hyvin aktiivinen aiemmassa kirkossani, ja minulla oli aina ollut halu palvella Jumalaa. Olin jopa toivonut jonakin päivänä opiskelevani filosofiaa ja teologiaa Häntä palvellakseni. Olin jo läpäissyt pääsykokeet aloittaakseni filosofian opintoni.

Mutta en koskaan unohda sitä, kun ensi kerran luin tämän pyhien kirjoitusten jakeen. Muistan, että se oli samana iltana, kun olin ensimmäisen kerran osallistunut MAP-kirkon jumalanpalvelukseen. Oppiluokkien välisellä tauolla näin ilmoitustaululla presidentti Thomas S. Monsonin saaman ilmoituksen lähetyssaarnaajien palveluiän alentamisesta.

Kun samana iltana luin jakeen MK Jaak. 5:74, tiesin, että minun tuli palvella Jumalaa. Ja jollakin tavoin katsoessani lähetyssaarnaajia – niitä kahta nuorta miestä, jotka olivat samanikäisiä kuin minä – jotka antoivat elämänsä Hänen palvelukseensa, tiesin, että näin voisin itsekin palvella. Sitä jumalanpalvelusta edeltävänä iltana olin päättänyt mennä kasteelle. Jumalanpalveluksen jälkeisenä iltana päätin mennä lähetystyöhön. Nyt olen palannut kotiin palveltuani kunniakkaasti ihania ihmisiä Cebun itäisellä lähetyskentällä Filippiineillä.

Kuva

Jennifer Andreski

Kun ensimmäistä kertaa luin Mormonin kirjaa, en tiennyt, mistä aloittaa. Anteeksianto oli minulle vaikeaa, varsinkin itselleni anteeksi antaminen ja sen tietäminen, olenko kelvollinen saamaan anteeksi. Toinen lähetyssaarnaajasisarista sanoi minulle, että saisin vastauksen pyhistä kirjoituksista ja että ellen tiennyt, mistä aloittaa, minun pitäisi rukoilla asiasta, niin ne pyhien kirjoitusten kohdat, joita tarvitsisin, avautuisivat minulle. Päätin avata kirjan satunnaisesta kohdasta ja lukea siitä – Enosin kirja, jakeet 4–6. Heti kun olin lukenut tuon kohdan, tiesin, että Mormonin kirja on totta.

Kuva

Maria Gracia Henrique Gonzalez

Kun ensimmäistä kertaa luin Mormonin kirjaa, niin luku, josta Mormonin kirjassa pidin eniten, oli Moosian kirjassa, kun Alman poika kielsi kirkon ja yritti hävittää sitä. Mutta hänessä tapahtui valtava muutos – hän tunsi Pyhän Hengen ja hän muuttui uskovaksi. Minä todella pidin siitä, koska jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus muutokseen.

Kun olin uusi jäsen, minuun teki vaikutuksen kohta Moosia 27:28–29. Olin – ja yhä olen – hyvin kiitollinen siitä, että Herra osoitti minua kohtaan armoa ja lunasti minut synnin täyttämästä elämästä. Ennen kastettani luulin olevani onnellinen, mutta mitään ei voi verrata siihen onneen, jota olen tuntenut otettuani vastaan palautetun evankeliumin. En ollut koskaan tuntenut niin suurta luottamusta ja niin suurta varmuutta siitä, että edessä on loistava tulevaisuus.

Otettuani vastaan Alman kutsun tulla ja ottaa kasteen parannukseen, jotta pääsisin osalliseksi elämän puun hedelmästä (ks. Alma 5:62), koin samaa lohdullista ja rauhallista vapautumista kuin Alma nuorempi kirjoittaessaan: ”Minä olin pimeimmässä kuilussa, mutta nyt minä näen Jumalan ihmeellisen valon. Minun sieluani kidutti iankaikkinen piina, mutta minut on temmattu pois, eikä sieluni enää tunne tuskaa.” (Moosia 27:29.) Tämä kohta auttoi minua ymmärtämään, että uusi alku elämässäni ja juuri löytämäni onni perustuivat sen tunnustamiseen, että Jeesus Kristus on minun Vapahtajani ja minun Lunastajani. Nyt olen äärettömän kiitollinen siitä, että Vapahtajani on maksanut oikeudenmukaisuuden hinnan ja sallii minun tuntea yhä uudelleen sitä samaa lunastavaa rakkautta joka kerta kun teen parannuksen.

Kuva

Venu Bhaskar Nakka

Vartuin Intiassa, missä tapasin lähetyssaarnaajat ja menin ensimmäistä kertaa kirkkoon. Se sunnuntai sattui olemaan pääsiäissunnuntai. Työvuoroni takia saavuin kirkkoon myöhässä ja osallistuin nuorten pyhäkoululuokkaan, jossa oppiaihetta opetti yksi lähetyssaarnaajista. Hän luki joitakin kohtia sinisestä kirjasta, jota en ollut nähnyt koskaan aiemmin, mutta ne kohdat kuulostivat aivan kuin raamatunkohdilta. Hänen opettaessaan tunsin sydämessäni voimakasta tunnetta ja tiesin, että minullakin pitäisi olla tämä kirja.

Oppitunnin jälkeen menin suoraan hänen luokseen ja sanoin hänelle: ”Minä tarvitsen tuon kirjan.” Koska kirja oli lähetyssaarnaajan oma kirja, hän ei voinut antaa sitä minulle, mutta hän antoi minun katsoa ja tunnustella sitä. Näin kultakirjaimiset sanat, jotka koristivat kirjan kantta: ”Mormonin kirja”. Sain jälleen saman tunteen, että tarvitsin sen kirjan itselleni. Lähetyssaarnaaja sai osoitteeni ja lupasi tuoda minulle kirjan. Ja niin kävi – pian sen jälkeen lähetyssaarnaajat tulivat kotiini ja ojensivat minulle oman Mormonin kirjan. Sitten he alkoivat opettaa minulle lähetystyökeskusteluja.

Sinä vuonna pääsiäinen toi elämääni uskomattoman siunauksen: Mormonin kirjan. Se pieni sininen kirja on tuonut elämääni elämän hengen, ja olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut etuoikeuden oppia siitä.