Hyväksynnän hymy

Eräänä iltana seurakuntamme järjesti toiminnan, jota olimme valmistelleet tuntikausia. Toiminnan jälkeen eräs nuori tutkija hyvästeli minut, mutta palasi sitten muutaman minuutin kuluttua ja kysyi: ”Piispa, milloin minun pitää tulla takaisin?” Kerroin tuolle pojalle, että sunnuntaina, ja hän kysyi heti: ”Ei, eikö ole toista toimintaa?” Hänellä oli ollut niin hauskaa seurakuntamme nuorten kanssa, että hän halusi tulla takaisin.

Keskustelin myös erään tutkijapariskunnan kanssa, joka oli osallistunut toimintaan, ja kysyin heiltä, mitä he olivat ajatelleet siitä. Aviomies sanoi: ”Sen jälkeen kun tulimme tänne, olemme tunteneet rauhaa ja levollisuutta”, minkä hänen vaimonsa vahvisti nyökkäämällä. Olin yllättynyt siitä, koska kun he olivat saapuneet, paikalla oli ollut paljon ihmisiä juttelemassa ja hälisemässä. Mutta hän katsoi minua ja jatkoi kysymällä: ”Eikö se johdukin Pyhästä Hengestä?” Yllättyneenä saatoin vain vastata myöntävästi.

Olimme tehneet paljon valmistautuessamme tähän toimintaan, joten sinä iltana toiminnan päätyttyä en ollut halunnut muuta kuin lähteä kotiin nukkumaan. Väsymykseni vuoksi en ollut pystynyt ajattelemaan enempää keskustelujani noiden tutkijoiden kanssa. Kun pääsin kotiin, pidin rukoukseni ja menin vuoteeseen, mutta en pystynyt nukkumaan. Mielessäni näin Herran hymyilevän. Se oli hyväksynnän hymy. Sillä hetkellä aloin muistaa niitä hienoja asioita, joita toiminnassa oli tapahtunut.

Ymmärsin, että seurakunnan jäsenten uutteruus ja rakkaus olivat mahdollistaneet sen, että noiden kolmen tutkijan sydäntä oli kosketettu. Ymmärsin, että tuo hyväksynnän hymy johtui siitä, mitä olimme tehneet. En voinut olla itkemättä, ja tunsin suurta kiitollisuutta lahjasta, jonka Herra meille antoi. Hän oli antanut meille hyväksynnän hymyn. Todistan, että Herran sanat ovat totta – että kun tuomme vaikka vain yhden sielun Hänen luokseen, niin ilomme on suuri Isän valtakunnassa (ks. OL 18:15).