Johannes – opetuslapsi, jota Jeesus rakasti

Johanneksen hepreankielinen nimi Yohanan tarkoittaa ’Jumala on ollut armollinen’. Useimmat yksityiskohdat, joita tiedämme hänestä, tulevat kolmesta ensimmäisestä evankeliumista, joissa kerrotaan Vapahtajan palvelutyöstä kuolevaisuudessa paljolti samasta näkökulmasta. Niissä kaikissa ollaan yhtä mieltä siitä, että Johanneksen isä oli menestyksekäs galilealainen kalastaja nimeltä Sebedeus, joka omisti oman veneen ja pystyi palkkaamaan päiväpalkkalaisia omaksi ja poikiensa avuksi heidän työssään. Johannes ja hänen veljensä Jaakob tekivät myös yhteistyötä Pietarin ja Andreaksen kanssa, jotka hekin olivat veljeksiä, ja nämä kaikki neljä jättivät kalastustoimensa, kun Jeesus kutsui heidät seuraamaan Häntä kokoaikaisina opetuslapsina.²

Kuva

Jesus calling fishermen

Kristus kutsuu apostoli Jaakobin ja apostoli Johanneksen, Edward Armitage (1817–1896) / Sheffield Galleries and Museums Trust, UK / © Museums Sheffield / The Bridgeman Art Library International

Vaikka evankeliumeissa ei myöhemmin enää mainitakaan Sebedeusta, niin Jaakobin ja Johanneksen äidistä tuli Jeesuksen seuraaja, ja hän puhui poikiensa puolesta Jeesukselle ja oli paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin.³ Jaakobin ja Johanneksen äiti, josta on tavallisesti käytetty nimeä Salome, on myös saattanut olla Jeesuksen äidin Marian sisko, jolloin Jaakob ja Johannes olisivat olleet Jeesuksen serkkuja ja Johannes Kastajan sukulaisia.⁴

Pian sen jälkeen kun Johannes oli alun perin saanut kutsun, hän oli todistamassa monia Herran varhaisista ihmeistä ja opetuksista.⁵ Näiden ihmeiden näkeminen ja saarnojen kuten vuorisaarnan kuunteleminen on epäilemättä valmistanut Johannesta sitä hetkeä varten, jolloin Jeesus kutsui hänet yhdeksi kahdestatoista apostolistaan.⁶ Näistä erityistodistajista Pietari, Jaakob ja Johannes muodostivat läheisten opetuslasten ydinjoukon, jotka olivat läsnä Jeesuksen maanpäällisen palvelutyön merkittävinä hetkinä:

Aivan kuten Jeesus Kristus antoi Simonille lisänimen Keefas eli Pietari, mikä tarkoittaa ’kallio’, Hän antoi Jaakobille ja Johanneksellekin lisänimen Boanerges eli ’ukkosenjylinän pojat’¹¹. Koska he olivat kysyneet Jeesukselta, pitäisikö heidän käskeä tulta iskemään erään samarialaisen kylän asukkaita, jotka olivat torjuneet Hänet (ks. Luuk. 9:51–56), tämä lisänimi saattaa viitata siihen, että he olivat kiivasluonteisia tai vähintäänkin erittäin voimakastahtoisia. On kuitenkin aivan yhtä todennäköistä, että tämä nimi ennakoi sitä, miten voimallisia todistajia heistä voisi tulla, paljolti samoin kuin Pietarinkaan nimi ei luultavasti kuvastanut niinkään hänen aiempaa omistautunutta mutta helposti syttyvää luonnettaan kuin hänen lujuuttaan ja vahvuuttaan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.¹²

Kun Johannes mainitaan Apostolien teoissa, hänet kuvataan Pietarin vahvana, vakaana toverina. Johannes oli Pietarin mukana, kun tämä paransi ramman miehen temppelissä, ja yhdessä he saarnasivat rohkeasti Jerusalemin juutalaisjohtajien edessä. Yhdessä nämä kaksi apostolia matkasivat Samariaan antamaan Pyhän Hengen lahjan niille samarialaisille, joita Filippos oli opettanut ja kastanut.¹³

Kuitenkin nimenomaan niissä kirjoituksissa, joita pidetään Johanneksen kirjoittamina, hän näyttäytyy parhaiten mestarinsa ja ystävänsä Jeesuksen Kristuksen jumalallisuuden voimallisena todistajana. Näissä Uuden testamentin kirjoissa Johannes kuvataan sekä opettajana että mallina meille omaan opetuslapseuteemme.

Mielenkiintoista sinänsä, Johannesta ei mainita kertaakaan siinä evankeliumissa, jota perinteisesti pidetään hänen kirjoittamanaan. Johanneksen evankeliumissa mainitaan Sebedeuksen kaksi poikaa ainoastaan kerran, viimeisessä luvussa, missä he olivat kaksi niistä seitsemästä opetuslapsesta, jotka tapasivat ylösnousseen Herran Galileanjärven rannalla. Silloinkaan heitä ei kuitenkaan mainita nimeltä. Sen sijaan perimätieto, jonka tukena on viittauksia palautuksen pyhissä kirjoituksissa¹⁴, on maininnut Johanneksen olevan se nimeltä mainitsematon ”opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain” ja joka oli läsnä viimeisellä aterialla, ristiinnaulitsemisen aikana, tyhjällä haudalla ja kun Jeesus ilmestyi viimeisen kerran Galileanjärvellä.¹⁵

Hän on myös saattanut olla se toinen opetuslapsi, joka Andreaksen ohella oli ollut Johannes Kastajan seuraaja ja kuullut tämän todistavan, että Jeesus oli Jumalan Karitsa (ks. Joh. 1:35–40), ja on todennäköistä, että hän oli se opetuslapsi, joka oli Pietarin mukana Jeesuksen vangitsemisen jälkeen ja auttoi Pietaria pääsemään ylipapin palatsin pihaan (ks. Joh. 18:15–16).

Johanneksen evankeliumissa Vapahtajalle rakas opetuslapsi nousee esiin Herran läheisenä, henkilökohtaisena ystävänä. Martan, Lasaruksen ja Marian lisäksi Johannesta kuvataan tässä evankeliumissa selkeästi henkilönä, jota Jeesus rakasti (ks. Joh. 11:3, 5). Hänen paikkansa pöydän ääressä viimeisen aterian aikana kuvasti paitsi kunniaa myös läheisyyttä.

Sen lisäksi että hänen ystävyyttään Vapahtajan kanssa kuvataan, niin muissa kohdissa hänet esitetään Jeesuksen palvelutyön tärkeimpien tapahtumien voimallisena todistajana: hän seisoi ristin juurella todistamassa Herran kuolemaa synnin uhrina, hän juoksi haudalle ylösnousemuksen jälkeen vahvistamaan, että hauta oli tyhjä, ja hän näki ylösnousseen Vapahtajan.

Kahdesti Johanneksen evankeliumissa mainitaan, että se perustuu Vapahtajalle rakkaan opetuslapsen omakohtaiseen todistukseen, ja siinä tähdennetään, että hänen todistuksensa on tosi¹⁶, mikä myötäilee Joseph Smithin tälle evankeliumille antamaa uutta nimeä ”Johanneksen todistus”¹⁷.

Vaikka tutkijat väittelevät yhä siitä, kuka oli Vapahtajalle rakas opetuslapsi, niin jos hän oli apostoli Johannes, silloin hän oli tämän evankeliumin tekstin lähteenä, ellei sen alkuperäinen kirjoittaja.¹⁸ Miksi hän sitten pysyi nimeltä mainitsemattomana – häntä ei koskaan suoraan nimetty apostoli Johannekseksi? Vastauksena saattaa olla osittain se, että hän tarkoitti omien kokemustensa olevan mallina uskoville ja opetuslapsille kaikkina aikoina. Jäädessään nimeltä mainitsemattomaksi hän voisi antaa meidän kuvitella itsemme hänen kokemuksiinsa, oppia rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta Herralta sekä sitten saada oma todistuksemme, joka meitä sitten kutsutaan kertomaan muille.

Johanneksen evankeliumin tavoin yhdessäkään niistä kolmesta kirjeestä, joita pidetään Johanneksen kirjoittamina, ei häntä mainita suoraan nimeltä. Kuitenkin Ensimmäinen Johanneksen kirje, joka on ennemminkin opillinen tutkielma kuin todellinen kirje, liittyy läheisesti Johanneksen evankeliumiin tyyliltään ja aiheiltaan, joihin sisältyy rakkauden ja kuuliaisuuden tärkeys. Näitä teemoja Vapahtaja opetti Johanneksen kertomuksessa viimeisestä ateriasta.

Ensimmäinen Johanneksen kirje, joka on kirjoitettu Johanneksen evankeliumin jälkeen, alkaa julistuksella kirjoittajan todistuksesta Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, ”mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta” (1. Joh. 1:1, kursivointi lisätty). Johanneksen evankeliumin avaussanojen toistamisen lisäksi kirjoittaja tähdentää voimallista, henkilökohtaista, konkreettista todistustaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli Jumalan sana, joka tuli kirjaimellisesti lihaksi.

Varhaiskristityt, jotka olivat kirjeen alkuperäinen kohdeyleisö, olivat ilmeisesti kärsineet sisäisestä jakaantumisesta erään ryhmän vuoksi, joka kannatti vääriä uskonkäsityksiä siitä, että Jeesus olisi jättänyt kirkon.¹⁹ Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kirjoittaja on paitsi todistaja myös auktoriteetti, joka on kutsuttu oikaisemaan väärää oppia ja puolustamaan antikristusten ja väärien henkien uhkaamaa uskoa (ks. 1. Joh. 2:18–27; 4:1–6). Hänen tehtävänään oli myös rohkaista niitä, jotka pysyivät uskollisina, esittämällä merkityksellisiä totuuksia Jumalasta ja Kristuksesta sekä jatkuvan uskon ja vanhurskauden tärkeydestä.

Toisessa ja Kolmannessa Johanneksen kirjeessä hän käyttää itsestään vain nimitystä ”vanhin”, ja hän tähdentää edelleen rakkauden ja kuuliaisuuden tärkeyttä sekä sitä, miten vaarallisia ovat väärät opettajat ja ne, jotka hylkäävät asianmukaiset kirkon johtajat.²⁰

Kaikissa näissä kolmessa kirjeessä meille opetetaan, miten tärkeää on jatkuva omistautuminen ilmoitetulle Jeesukselle Kristukselle.

Näistä kaikista viidestä kirjasta, joita pidetään Johanneksen kirjoittamina, itse asiassa ainoastaan Ilmestyskirjassa mainitaan nimi Johannes – kirjan alkujakeissa kirjoittaja mainitaan nimeltä kolme kertaa (ks. Ilm. 1:1, 4, 9). Kirjoittaja ei anna mitään muuta osoitusta siitä, mikä oli hänen asemansa tai kutsumuksensa, paitsi että hän mainitsee olevansa Jumalan palvelija, mutta useimmat varhaiset kristilliset johtajat uskoivat, että hän oli Johannes Sebedeuksen poika.

Mormonin kirja sekä Oppi ja liitot vahvistavat, että apostoli Johannekselle annettiin erityinen tehtävä vastaanottaa näkyjä ja kirjoittaa saamansa näyt.²¹ Johanneksen ilmestys on monimutkainen ja hyvin vertauskuvallinen kirja, ja sen tarkoituksena on lohduttaa ja tyynnytellä kristittyjä, jotka kärsivät vainoista tai koettelemuksista kaikkina aikoina, ja samalla ilmoittaa Jeesuksen Kristuksen rooli kautta historian.

Vaikka on esitetty kahta eri ajankohtaa, jolloin Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan – varhaista ajankohtaa 60-luvulla jKr. keisari Neron valtakaudella ja myöhempää ajankohtaa 90-luvulla jKr. Domitianuksen valtakaudella – kumpikin on varmasti ollut Pietarin marttyyrikuoleman jälkeen, jolloin Johannes oli vanhin elossa oleva apostoli.

Johannes Ilmestyksensaajan kutsumuksena ei kuitenkaan ollut ainoastaan vastaanottaa ja kirjoittaa muistiin kirjan sisältämät näyt. Yhdessä hänen näyistään enkeli kehotti häntä ottamaan pienen kirjan eli käärön ja syömään sen. Alkuun se maistui suussa makealta, mutta se karvasteli Johanneksen vatsassa, minkä Joseph Smith tulkitsi kuvaavan Johanneksen tehtävää auttaa Israelin kokoamisessa osana kaiken palauttamista (ks. Ilm. 10:9–11; OL 77:14). Tämä tehtävä oli mahdollinen, koska Johannes jatkoi palvelutyötään sen jälkeen kun hänet oli muutettu. Vaikka niin muinaiset kuin nykyiset raamatuntutkijat ovat olleet eri mieltä siitä, mitä merkitsevät evankeliumin lopussa Jeesuksen Pietarille lausumat sanat koskien Johanneksen kohtaloa (ks. Joh. 21:20–23), niin Joseph Smith sai ilmoituksen, jossa vahvistettiin, että Johannes jatkaa tehtäväänsä muutettuna olentona, kunnes Vapahtaja palaa (ks. OL 7:1–6). Toisin sanoen sen lisäksi että hän profetoi lopun ajoista, niin hänen tehtäväänsä sisältyy myös olla mukana näiden profetioiden täyttymisessä ja olla todistamassa hänelle ilmoitettujen tapahtumien toteutumista.

Vaikka meidän oma tehtävämme ei kenties olekaan yhtä suuri, Johanneksen esimerkki opettaa meille, että meidän rakkautemme Jeesusta Kristusta kohtaan saa meidät vastaanottamaan omat kutsumme ja haasteemme elämässä, tuntuivatpa ne aika ajoin kuinka katkeransuloisilta tahansa.

Kuva

John and Peter at the tomb

Johannes ja Pietari haudan luona, Robert Theodore Barrett

Johannes oli johtava jäsen Jeesuksen alkuperäisten kahdentoista apostolin joukossa, hänellä oli läheinen henkilökohtainen suhde Vapahtajaan ja hän palveli tärkeissä tehtävissä Hänen todistajanaan, kirkon johtajana ja ilmoituksensaajana. Silti se, miten hän päätti kuvata itseään Vapahtajalle rakkaana opetuslapsena evankeliumissa, joka kantaa hänen nimeään, sallii hänen olla mallina meille kaikille omassa opetuslapseudessamme. Häneltä me opimme, että Jeesuksen Kristuksen seuraajina me kaikki voimme nojautua Hänen rakkautensa käsivarsiin, jonka rakkauden me käsitämme täydellisimmin toimitusten kautta, kuten sen, jonka Hän asetti viimeisellä aterialla. Mekin voimme vertauskuvallisesti seisoa ristin juurella todistaen, että Jeesus kuoli meidän vuoksemme, ja rientää toivoa tuntien saamaan selville omakohtaisesti, että Herra elää. Johanneksen tavoin meidän tehtävänämme Vapahtajalle rakkaina opetuslapsina on kertoa tästä todistuksesta muille todistaen totuudesta ja täyttäen kaikki kutsut, joita eteemme tuleekin, kunnes Herra tulee jälleen.