Maria, Jeesuksen äiti

Valitettavasti Uusi testamentti ei kerro meille mitään Marian vanhemmista, hänen syntymästään eikä mitään hänen elämästään Nasaretissa. Luukas kuvailee Nasaretia sanalla polis, joka voidaan kääntää suurkaupungiksi tai pikkukaupungiksi, mutta se ei vaikuta olleen mikään merkittävä paikka. Uuden testamentin lisäksi Nasaretia ei mainita missään tekstissä ennen toista vuosisataa jälkeen Kristuksen.

Tiedämme, että Nasaret sijaitsi eräällä kukkulalla Ala-Galileassa, josta oli näkymä hedelmälliselle Jisreelin tasangolle, reilut 100 kilometriä pohjoiseen Jerusalemista. Arkeologiset tutkimukset osoittavat, ettei ensimmäisen vuosisadan Nasaret ollut mikään suurkaupunki tai edes pikkukaupunki vaan ennemminkin kylä, jossa on arvioitu olleen suunnilleen 400–500 asukasta.⁴ Muutamin poikkeuksin suuri osa väestöstä kaikkialla Galileassa teki kovasti työtä elantonsa eteen omavaraistaloudessa hoitaen karjaa, kalastaen ja viljellen maata saadakseen ruokaa perheelleen ja maksaakseen veronsa. Kylää ei ollut linnoitettu. Ei ole todisteita siitä, että kylässä olisi ollut kivettyjä katuja tai mahtavaa arkkitehtuuria tai että siellä olisi ollut sellaista ylellisyyttä kuten marmoria, mosaiikkia tai freskoja rakennuksissa tai että kodeissa olisi ollut muualta tuotuja hienoja tavaroita.⁵ Ne kaksi ensimmäisen vuosisadan taloa, jotka on kaivettu esiin, näyttävät olleen vaatimattomia yksikerroksisia asuntoja, joissa on ollut kaksi huonetta, olkikatto ja pieni piha.⁶ Hautauskäytännöt ja jotkin kalkkikiviastioiden palaset osoittavat, että asukkaat olivat ennemminkin juutalaisia kuin pakanoita.

Vaikka mitään näistä löydöistä ei voi yhdistää suoraan Mariaan tai hänen perheeseensä, ne antavat meille eräänlaisen käsityksen siitä, millaista hänen elämänsä Nasaretissa on saattanut olla: talonpoikaistyttö maalaiskylässä, kaukana Jerusalemin uskonnollisesta keskuksesta sekä sen temppelistä, pappien ylimysvallasta ja vauraudesta. Jo nuorena tyttönä hän on varmasti työskennellyt äitinsä ja kylän muiden naisten rinnalla kutoen kangasta, valmistaen ruokaa, keräten polttopuita, hakien vettä perhekunnan vesisäiliöistä tai kylän kaivoista sekä työskennellen pelloilla – tehden kaikkea auttaakseen perhettään selviytymään päivästä toiseen.

Marian kertomus Luukkaan kirjassa alkaa enkeli Gabrielin ilmestymisestä – saman enkelin, joka oli aiemmin ilmestynyt Sakariaalle temppelissä (ks. Luuk. 1:11, 19, 26). Kun Gabriel ilmestyy, Maria on nuori nainen, joka on kihlattu Joosefille (ks. Luuk. 1:27). Vaikka emme tiedäkään, kuinka vanha Maria oli siihen aikaan, niin entisaikaan avioliittosopimukset oli mahdollista järjestää jo ennen murrosikää. Gabrielin ilmestyminen ja julistukset siitä, että Maria on ”armon saanut”, että ”Herra [on] kanssasi”, että hän on siunattu naisten joukossa ja että – Joseph Smithin raamatunkäännöksen mukaan jakeesta Luuk. 1:28 – hän oli ”valittu” (ks. myös Alma 7:10), ovat varmasti synnyttäneet Mariassa sekavaa hämmennystä ja jopa pelkoa. Voimme vain kuvitella, millaisia ajatuksia on saattanut kiitää hänen mielessään sillä hetkellä, mutta niiden joukossa on saattanut olla tällaisia kysymyksiä: ”Miksi Jumala pitää minua siunattuna naisten joukossa?” ”Miksi ’Jumala on suonut [minulle] armonsa’ ja mitä se edes tarkoittaa?” ”Miksi Jumala lähetti Gabrielin minun luokseni eikä jonkun muun nuoren naisen luokse Nasaretissa tai Jerusalemissa?” Kyllä, hän oli Daavidin sukua (ks. Luuk. 1:32; Room. 1:3), mutta se merkitsi tuskin mitään Rooman vallan alaisuudessa. Olihan hän vain talonpoikaisperheen nuori nainen, joka eli merkityksettömässä kylässä. Kuten Natanael myöhemmin kysyi: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:46.)

Gabriel ei vastaa mihinkään niistä kysymyksistä, jotka ovat saattaneet täyttää Marian mielen ja sydämen. Sen sijaan hän jatkaa sanomaansa: Maria synnyttäisi lapsen, mutta ei vain mitä tahansa lasta. Hänen lastaan kutsuttaisiin ”Korkeimman Pojaksi”, ja lapselle annettaisiin ”hänen isänsä Daavidin [valtaistuin]” (ks. Luuk. 1:32–33). Toisin sanoen Gabriel kertoi Marialle, että hänen poikansa olisi sekä Jumalan Poika että luvattu Messias. Jos Maria oli ollut ennen tätä ilmoitusta hämmentynyt ja peloissaan, voimme vain kuvitella hänen entistä voimakkaampaa mielenliikutustaan sen jälkeen.

Tarkastelkaamme yhtä periaatetta, jonka Mariaa koskevan kertomuksen tämä osa opettaa opetuslapseudesta. Jumalan suunnitelma Mariaa varten ei ollut jotakin, mitä tämä oli pyytänyt! Gabriel oli ilmestynyt Sakariaalle, koska tämä ja Elisabet olivat rukoilleet ihmelasta, mutta Gabriel tuli Marian luo hyvin toisenlaisissa olosuhteissa: ei täyttämään pyyntöä vaan ilmoittamaan Jumalan tahdon hänen kohdallaan. Tulevien häidensä vuoksi Maria oli luultavasti ajatellut mahdollisuutta saada lapsia tulevaisuudessa. Mutta vaikka ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset innokkaasti odottivatkin Messiasta, niin olisiko Maria osannut ajatella, että hän, nuori talonpoikaistyttö Nasaretista, tulisi olemaan Messiaan äiti? Luultavasti ei. Kyse on siitä, että kutsu opetuslapseksi vaatii usein muutoksia henkilökohtaisiin elämän suunnitelmiimme.

Luukas keskittyy aikakirjassaan Gabrielin julistuksiin ja sitten Elisabetin sanoihin. Mutta on kolme tilannetta, jolloin Maria lausuu ääneen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan.

Kuva

Mary seeing the angel Gabriel

Enkeli ilmestyy Marialle, Joseph Brickey

Ensimmäisenä on Marian kysymys Gabrielille: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” (Luuk. 1:34.) Olosuhteet huomioon ottaen hänen kysymyksensä on perusteltu. Se muistuttaa lukijoita Sakariaan kysymyksestä: ”Mistä voin tietää, että niin käy [eli että Elisabet synnyttäisi pojan]?” (Jae 18.) Mutta siinä missä Sakariaan kysymys ilmaisee epäilystä koskien Gabrielin vastausta rukoukseen, jonka Sakarias oli itse esittänyt Jumalalle, niin Marian kysymys sen sijaan pyytää selvennystä Jumalan ilmoittamaan tahtoon hänen kohdallaan. Kysymykset ovat väistämättömiä, kun Jumalan esittämät kutsut haastavat opetuslapsia nostamaan rimaa ja siirtymään pois mukavuusalueelta, ja innoitetut kysymykset johtavat ilmoitukseen.

Gabrielin vastaus Marian kysymykseen tulee kolmessa osassa:

1. Ensin hän kertoo Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi” (jae 35). Pyhä Henki on voima, jonka avulla opetuslapsia kaikkina aikoina vahvistetaan heidän kutsumuksessaan. ”Muistakaa, että tämä työ ei ole yksin teidän tai minun”, opetti presidentti Thomas S. Monson (1927–2018). ”Se on Herran työtä, ja kun me olemme Herran asialla, meillä on oikeus Herran apuun. Muistakaa, että kenet Herra kutsuu, Hän myös valmistaa.”⁷ Sitten Gabriel antaa Marialle nimenomaan tämän tilannetta koskevaa tietoa: ”Korkeimman voima peittää sinut varjollaan.⁸ Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Jae 35.)

2. Toiseksi, Gabriel kertoo Marialle Elisabetista, jonka osaksi on tullut vastaavanlainen ihmeellinen raskaus, vaikkakaan ei aivan samanlainen (ks. jae 36). Elisabetin raskaus on Marialle merkkinä siitä, ettei hän ole yksin, että on ainakin yksi toinen henkilö, jolla on jonkin verran käsitystä siitä, mitä Maria on käymässä läpi.

3. Kolmanneksi, Gabriel julistaa yksiselitteisesti: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” (jae 37). Jumala toteutti mahdottoman asian, kun Elisabet tuli raskaaksi.⁹ Gabrielin julistus on muistutus opetuslapsille kaikkina aikoina, että kun me vastaamme Jumalan kutsuun, ihmeitä voi tapahtua.

Marian toinen sanallinen lausahdus kertomuksessa on mielestäni täydellinen esimerkki opetuslapsen sitoutumisesta ja asenteesta: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38.) ”Palvelijatar” antaa ymmärtää, että Maria on päättänyt ottaa vastaan kutsun, jonka Jumala on hänelle antanut. Tämä lausuma on Marian mukaelma siitä, mitä hänen Poikansa sanoi myöhemmin Getsemanessa: ”Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Vaikka näyttääkin selvästi siltä, ettei Maria pysty tässä vaiheessa vaellustaan mitenkään ymmärtämään kaikkea, mitä häneltä tullaan vaatimaan – myöhemmin Simeon profetoi hänelle, että ”sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä” (Luuk. 2:35) – niin Maria kuitenkin päättää kulkea eteenpäin uskon turvin.

”Niin enkeli lähti hänen luotaan” (Luuk. 1:38). Kun Gabriel lähtee, Maria jää yksin. Vaikka onkin tärkeää, että opetuslapsi esittää hänen laillaan vakuutuksia jumalallisen sanansaattajan läsnä ollessa, niin mitä hän tekee nyt kun enkeli on mennyt pois? Kuinka hän selittää tämän kokemuksen vanhemmilleen? Entä Joosefille? Millainen hinta tällä on hänelle henkilökohtaisesti, jos he tai Nasaretin asukkaat eivät usko häntä? Hänen elämänsä tiivis piiri Nasaretissa voisi nyt käydä hänelle hankalaksi.

Kuva

Elisabeth greeting Mary

Marian ja Elisabetin tapaaminen, Carl Heinrich Bloch

Niinpä hän muistaa toisen osan Gabrielin vastauksesta hänen kysymykseensä ja matkaa Elisabetin luo. Jälleen kerran Luukkaan esittämät kaksi avauskertomusta nivoutuvat yhteen. Heti kun Maria tervehtii Elisabetia, ”hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ’Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!’” (Luuk. 1:41–42.) Elisabetin Hengen ohjaama tervehdys vahvisti sen, mitä Gabriel oli jo julistanut Marian siunatusta asemasta naisten joukossa. Maria oli nyt saanut toisen todistuksen kutsumuksestaan, mutta se tuli vasta kun hän oli auliisti vastaanottanut kutsun.

Kertomus Mariasta ja Elisabetista muistuttaa kahdesta suuresta seikasta nykypäivän opetuslasten elämässä. Se muistuttaa siitä suuresta symbioottisesta arvosta, joka on keskeisellä sijalla Apuyhdistyksen toiminnassa kaikkialla maailmassa: eri-ikäiset ja eri elämänvaiheissa olevat naiset kokoontuvat yhteen auttamaan ja tukemaan toisiaan avun tarpeen hetkinä. Se muistuttaa myös siitä, ettei Jumala hylkää niitä, jotka Hän on kutsunut, heidän tarvitessaan apua, vaan usein Hän vastaa heille ympäröiden heidät niiden muiden käsivarsilla, jotka Hän on myös kutsunut.

Marian viimeiset sanat tässä yhteydessä tunnetaan Marian kiitosvirtenä, ja ne ilmentävät hänen iloaan vastauksena Elisabetin sanoihin. Maria ilmaisee tuntemuksiaan siitä, mitä on tapahtunut hänen elämässään, ja pohtii juuri saamaansa ymmärrystä asemastaan Jumalan suunnitelmassa. Ennen kaikkea hän haluaa ylistää ja kiittää Jumalaansa sekä riemuita Hänestä, joka on hänen Vapahtajansa (ks. Luuk 1:46–47). Maria näkee kokemuksessaan Jumalan jatkuvan laupeuden – paitsi siinä, että Jumala on valinnut jonkun niinkin vähäisen palvelijan kuin hänet (ks. jakeet 48–50), myös siinä, että Jumala on valinnut hänet keskeiseen osaan Abrahamin liiton toteuttamisessa (ks. jakeet 54–55).

”Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa” (jae 56). Maria oli nyt valmiimpi täyttämään jumalallisen kutsumuksensa.

Kuva

Mary holding baby Jesus

Marian käsivarsilla, Simon Dewey

Nykypäivän opetuslapsia etäännyttävät Marian kertomuksesta sekä kulttuuri että 2 000 vuotta. Siitä huolimatta hänen kertomuksensa on ajaton muistutus opetuslapseuden hinnasta. Jumala odottaa seuraajiensa nousevan Hänen heille esittämiensä kutsumusten tasolle. Presidentti Russell M. Nelson muistuttaa meille: ”Jumala on aina pyytänyt liiton lapsiaan tekemään vaikeita asioita.”¹⁰ Maria ei ollut poikkeus, emmekä ole mekään. Meidän haasteenamme on osoittaa tarvittavaa uskoa alistaa oma tahtomme Hänen tahtoonsa, vastaanottaa Hänen esittämänsä kutsumukset uskoen siihen, että Hänen Henkensä vahvistaa meitä Hänen palvelutyössään. Myös Bonnie H. Cordon, Nuorten Naisten ylijohtaja, muistuttaa meille: ”Me voimme tehdä vaikeita asioita”, ja lisää sitten, ”mutta voimme myös tehdä ne iloisesti.”¹¹

Millainen on meidän nykypäivän opetuslasten kiitosvirsi? Kuinka aiomme ilmaista riemuamme Jumalastamme? Kuinka aiomme ilmaista Hänen laupeutensa suuruutta omassa elämässämme? Kuinka aiomme löytää keinoja ylistää omaa osuuttamme Abrahamin liiton toteuttamisessa omana aikanamme? Nämä ovat kenties vain muutamia niistä näkökulmista, joita voimme saada Marian opetuslapseuden merkittävästä kertomuksesta.