Profeetta Joseph Smithin ihmeellinen tehtävä

Me kaikki tunnemme Joseph Smithin tämän taloudenhoitokauden ensimmäisenä profeettana, Herran välineenä Hänen palauttamisen työssään. Mutta mitä Herra palautti profeettansa kautta? Kaikki myöhempien aikojen pyhät eivät ole (kuin myöskään juuri ketkään kirkkoon kuulumattomat) tietoisia niistä valaisevista ja valtavista lisäyksistä, joita Herra innoitti profeetta Josephia tekemään kristilliseen oppiin. Tässä on lyhyt luettelo:

• Isän, Pojan ja Pyhän Hengen luonne

• kunkin kolmen jumaluuden jäsenen keskinäinen toiminta ja Heidän suhteensa kuolevaisiin olentoihin

• ihmisen lankeemuksen luonne

• kuolevaisen elämän tarkoitus Isän suunnitelman toteuttamisessa, että Hänen lapsensa voivat saavuttaa iankaikkisen päämääränsä

• Jeesuksen Kristuksen sovituksen rooli kuolemattomuuden takaamisessa ja mahdollisuuden tarjoamisessa iankaikkiseen elämään

• maanpäällisen ja iankaikkisen avioliiton rooli Isän suunnitelmassa

• pappeuden ja toimitusten välttämätön rooli Isän suunnitelmassa

• temppelien ja sijaistoimitusten välttämätön rooli Isän suunnitelmassa

• tieto siitä, että Jumala haluaa pelastaa kaikki lapsensa ja että jokainen maan päällä elänyt ihminen – tiesipä hän silloin Jeesuksesta Kristuksesta tai ei – pystyy tuonpuoleisessa pääsemään korkeimpaan taivaaseen

• ihmistä ja maailmankaikkeutta koskevan totuuden kolme lähdettä ja niiden välinen suhde: tiede, pyhät kirjoitukset ja jatkuva ilmoitus.

Kuva

images of the plan of salvation

Lähtö Eedenistä, Vapahtaja ja Maan ja taivaan välillä, Annie Henrie Nader

Jokaisen, joka perehtyy edes pieneen osaan tästä luettelosta – olipa kyseessä uskovainen tai ei – on tunnustettava, että Joseph Smithin kautta virtasi valtava määrä voimakkaita, uusia ja kallisarvoisia uskonnollisia ajatuksia. Kuten voimme lukea julkaisusta Saarnatkaa minun evankeliumiani, evankeliumin täyteys palautettiin maan päälle Joseph Smithin kautta.³

Panitte kenties merkille, ettei luettelossani erityisesti mainittu sitä, että Joseph toi esiin Mormonin kirjan, uuden kokoelman pyhiä kirjoituksia, joka on tietysti monien noiden uusien uskonnollisten ajatusten alkulähde. Tuo kirja ansaitsee erityismaininnan. Sen nimi julistaa sen tärkeintä tehtävää: se on ”toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta”. Mutta tuon perustavanlaatuisen tehtävän lisäksi siihen kuuluu muutakin. Eräs menestyksekäs oppinut on sanonut tästä kirjasta seuraavaa:

”Mormonin kirja antaa Amerikalle uuden tarkoituksen: vapauden valtakunnan sijaan sen tarkoituksena on pikemminkin olla vanhurskauden piiri. Vastoin rikkauden ja eriarvoisuuden kasvattamista Mormonin kirja puoltaa köyhien asiaa. – – Tasavaltalaisen hallinnon sijaan se esittää vanhurskasta tuomarien ja kuninkaiden hallintovaltaa Jumalan lain alaisuudessa. Pelkästään Raamattuun uskovan ja ihmeet kieltävän uskonnon sijaan Mormonin kirja edustaa jatkuvaa ilmoitusta, ihmeitä ja ilmoituksia kaikkia kansakuntia varten. Skeptisyyden sijaan se edistää uskoa; kansallismielisyyden sijaan yleismaailmallista Israelia. Se ennakoi tälle kansakunnalle suurta onnettomuutta, jos siellä vanhurskauden, ilmoituksen ja Israelin sijaan kukoistaa rakkaus rikkauksia kohtaan, ilmoituksen vastustaminen ja pakanallinen sivilisaatio.”⁴

Vielä tärkeämpää on juurikin se, mitä presidentti Nelson vastikään sanoi Mormonin kirjasta: se ”on se välikappale, jonka kautta Israelin luvattu kokoaminen suoritetaan”⁵.

Kuten voimme lukea julkaisusta Saarnatkaa minun evankeliumiani, profeetta Joseph Smith on sanonut, että Mormonin kirja on ”uskontomme lakikivi”⁶.

Useimmat myöhempien aikojen pyhiin kuulumattomat eivät tiedä Joseph Smithin suuresta panoksesta uskonnolliseen ajatteluun. Merkittävässä yhdysvaltalaisessa valtakunnallisessa tutkimuksessa mielipidetutkija Gary Lawrence sai selville, että lähes puolet hänen tutkimistaan ihmisistä piti myöhempien aikojen pyhiä eristäytyneinä ja salaperäisinä ihmisinä, joilla oli ”omituisia uskonkäsityksiä”⁷. Kun hän kysyi haastatteluissa: ”Mikä on mormonismin pääväite?”, vain joka seitsemäs osasi sanoa jotakin, joka olisi edes lähellä ajatusta alkuperäisen kristillisen uskon palautuksesta tai uudelleen vakiinnuttamisesta. Samoin kävi eräässä toisessa yhdysvaltalaisessa valtakunnallisessa tutkimuksessa. Kun vastaajilta kysyttiin, millainen vaikutelma heillä on meidän uskonnostamme, yksikään henkilö ei viitannut ajatukseen alkukristillisyydestä tai sen palauttamisesta.⁸

Nämä tulokset muistuttavat meitä siitä, ettemme saa antaa lähetyssaarnaajiemme olettaa, että uskostamme tiedetään paljon. Ne, joita lähetyssaarnaajat opettavat, ovat ehkä saattaneet kuulla sanan mormoni, mutta lähetyssaarnaajien ei tule olettaa, että useimmilla olisi edes jonkinlainen alkeellinen käsitys uskomme perusperiaatteista.

Tässä on joitakin henkilökohtaisia ajatuksiani Joseph Smithin huomattavasta elämästä.⁹ Se Joseph Smith, jonka tapasin henkilökohtaisen tutkimiseni kautta, etupäässä Illinoisissa Yhdysvalloissa, oli rajaseutujen mies – nuori, tunteellinen, energinen ja niin kansansa rakastama ja heille läheinen, että he usein kutsuivat häntä ”veli Josephiksi”. Koko profeetallisen tehtävänsä ajan hän oli suhteellisen nuori mies. Hän oli 14-vuotias saadessaan ensimmäisen näyn, 21-vuotias saadessaan haltuunsa kultalevyt ja vain 23 saadessaan valmiiksi Mormonin kirjan käännöksen (jossa kesti alle 60 työpäivää).

Yli puolet nykyisessä Opissa ja liitoissa olevista ilmoituksista annettiin tämän profeetan kautta hänen ollessaan 25-vuotias tai nuorempi. Hän oli 26-vuotias, kun ensimmäinen presidenttikunta järjestettiin, ja juuri 33 vuotta täyttänyt, kun hän pakeni vankeudesta Missourissa ja alkoi jälleen johtaa pyhiä. Kun hänet surmattiin, hän oli vain 38 ja puoli vuotta vanha.

Lyhyen elämänsä aikana Joseph Smith sai kokea enemmän kuin oman osansa kuolevaisuuden ahdingoista. Kun hän oli noin seitsenvuotias, hän joutui kokemaan äärimmäisen tuskallisen jalkaleikkauksen. Perheensä köyhyyden vuoksi hän sai vain vähän muodollista koulutusta, ja nuorena hänen oli pakko työskennellä pitkiä päiviä auttaakseen perheen elatuksessa. Hänen kimppuunsa hyökättiin monta kertaa. Pyrkiessään täyttämään pyhän kutsumuksensa valtavia vastuita hänen oli samalla työskenneltävä maanviljelijänä tai kauppiaana elättääkseen perheensä. Hän teki sen ilman niitä huomattavia hengellisiä lahjoja, jotka tukivat häntä hänen profeetallisessa kutsumuksessaan. Herra oli kertonut hänelle, että ”ajallisissa töissä sinulla ei ole voimaa, sillä tämä ei ole sinun kutsumuksesi” (OL 24:9).

Hengellisissä asioissa Joseph Smithillä ei ollut roolimalleja, joilta hän olisi voinut oppia, kuinka olla profeetta ja johtaja. Hänen oli turvattava kokemattomiin kumppaneihin. Yhdessä heidän kanssaan hän ponnisteli sekä opetteli asioita. Joseph omaksui erittäin nopeasti tietoa ja kypsyyttä. Hänellä oli kiistattomasti ainutlaatuisia lahjoja. Kuten nykyään sanoisimme, hän oli ”nopea oppimaan”. Hän kertoi saaneensa opetusta taivaallisilta sanansaattajilta ja muiden Jumalalta saatujen ilmoitusten kautta, ja minä uskon häntä.

Yksi hänen henkilökohtaisista lahjoistaan tulee ilmi siinä rakkaudessa ja uskollisuudessa, jota häntä seuranneet huomionarvoiset henkilöt tunsivat häntä kohtaan. Kun Joseph haastoi seuraajiaan voittamaan kuolevaiset epätäydellisyytensä, hän ei kohottanut itseään heidän yläpuolelleen, ja sen ansiosta he rakastivat häntä. Vähän yli kuukausi ennen kuin Joseph surmattiin, hän puhui saarnassaan: ”En ole koskaan väittänyt teille olevani täydellinen, mutta opettamissani ilmoituksissa ei ole mitään erhettä.”¹⁰ Joseph Smithillä oli iloinen luonteenlaatu (ks. JS–H 28), joka teki hänet suosituksi miltei kaikkien tuntemiensa ihmisten parissa. Eräs hänen tuttavansa sanoi: ”Pyhien rakkaus häntä kohtaan oli sanoin kuvaamatonta.”¹¹ Ystävien kumppanuus oli ilo Josephille, joka piti yhteiskunnan kehittämistä ja yhteisön muodostamista yhtenä evankeliumin päätarkoituksista.

Kuva

Painting of Joseph Smith

Joseph Smith, William Whitaker

Olen aikoinani huomauttanut: ”Joseph Smith asui koko elämänsä ajan rajaseudulla, missä miesten oli käytettävä raakaa voimaansa luontoa ja joskus toisiaan vastaan. Hän oli isokokoinen mies, vahva ja fyysisesti aktiivinen. Hän nautti kisailusta, mm. kapulanvedosta, joka oli fyysisen kunnon koe (ks. History of the Church, osa 5, s. 302). Arkistoissamme on useita muistelmia siitä, kuinka hän paini ystävien ja tuttavien kanssa. Eräänä sunnuntaina hän ja Brigham Young saarnasivat pyhille Ramusissa Illinoisissa, noin päivän ajomatkan päässä Nauvoosta. Maanantaina ennen lähtöään Ramusista Joseph koetteli painitaitojaan erästä miestä vastaan, jota joku kuvaili ’Ramusin rehentelijäksi’ (ks. Joseph Smith Journal, 13. maaliskuuta 1843, muistiin merkinnyt Willard Richards, Joseph Smith -kokoelma, MAP-kirkon arkistot). Joseph päihitti hänet. Olen iloinen, että nykyiset konferenssiaikataulut eivät anna paikallisille jäsenille tilaisuutta koetella vierailevia johtavia auktoriteetteja tällä tavoin.”¹²

Harva mies on saanut osakseen niin monia hyökkäyksiä tehtäväänsä tai muistoaan kohtaan kuin Joseph Smith. Olen henkilökohtaisesti tutkinut joitakin näitä hyökkäyksiä alkuperäislähteistä, jotka sijaitsevat Illinoisissa, jossa Joseph asui viimeiset viisi vuotta elämästään. Yksi sellainen hyökkäys sai alkunsa, kun Joseph Smith, silloinen pormestari, ja Nauvoon kaupunginvaltuusto lakkauttivat Nauvoo Expositorin, vastustajien sanomalehden. Tämä lakkauttaminen keskitti väkivaltaisuudet kirkkoa kohtaan ja johti suoraan Josephin murhaamiseen.

Varhaiset myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat historioitsijat, kuten B. H. Roberts, pitivät lakkauttamista laittomana. Kuitenkin kun nuorena lainopin professorina tutkin tätä tapausta, huomasin yllätyksekseni, että tälle toiminnalle oli laillinen perusta Illinoisissa vuonna 1844 vallinneen lain mukaan. Sisällissotaa edeltävänä aikana rajaseudulla tapahtui monia sanomalehtien lakkauttamisia. Yhdysvaltain perustuslain mukaisen takuun lehdistön vapaudesta julistettiin koskevan kaupungin ja osavaltion hallinnon toimia vasta vuodesta 1931 alkaen, ja silloinkin ainoastaan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden enemmistön päätöksellä, perustuen perustuslain muutokseen, joka otettiin käyttöön vuonna 1868.¹³ Joseph Smithin toimia tulee arvioida sen aikaisten lakien ja olosuhteiden mukaan, ei nykyisten.

Chicagon yliopiston opiskelijoina historioitsija Marvin S. Hilliä ja minua kiinnosti kovasti se vähän tunnettu tosiasia, että viisi miestä joutui Illinoisissa oikeuteen Joseph Smithin murhasta. Yli kymmenen vuoden ajan kolusimme kirjastoja ja arkistoja eri puolilla maata yrittäen löytää tiedonmurusia tästä vuoden 1845 oikeudenkäynnistä ja siihen osallisista. Meidän kirjamme tarkasteli Joseph Smithin henkilökohtaisesti tunteneiden Illinoisin asukkaiden sanoja ja tekoja. Jotkut heistä rakastivat häntä ja panivat henkensä alttiiksi hänen vuokseen, toiset vihasivat häntä ja hautoivat suunnitelmia hänen murhaamisekseen. Mikään siitä, mitä saimme selville tämän pitkällisen oikeudenkäynnin alkuperäisistä pöytäkirjoista tai todistuksista, ei paljastunut mitään sellaista, mikä olisi ollut häpeäksi tälle murhatulle miehelle.¹⁴

Illinoisin oikeuden pöytäkirjojen saatavuus johti toiseen Joseph Smithiin liittyvään tutkimusaiheeseen, jota ei aiemmin ollut käsitelty. Silloinen Chicagon yliopiston lainopin opiskelija Joseph I. Bentley ja minä löysimme lukuisia aikakirjoja Joseph Smithin liiketoimista. Kirjoitimme yhdessä artikkelin tästä aiheesta vuoden 1976 Brigham Young University Law Review -julkaisuun.¹⁵ 1840-lukua edelsi valtakunnallinen taloudellinen paniikki ja lama. Taloudellinen tilanne Illinoisin kaltaisissa rajaseudun osavaltioissa oli katastrofaalinen. Esimerkiksi Abraham Lincolnin elämäkertakirjoittajat ovat kuvanneet Lincolnin taloudellisia vaikeuksia kyseisellä vuosikymmenellä, jolloin liiketoiminta oli epävakaata, monia sitoumuksia laiminlyötiin ja asioista käräjöitiin alinomaa.¹⁶

Joseph Smithin vihamiehet syyttivät häntä petoksesta erilaisissa kiinteistönluovutusasioissa, jotka liittyivät enimmäkseen kirkkoon. Seurasi joukko oikeudenkäyntejä, jotka jatkuivat lähes vuosikymmenen ajan, ja joissa näitä syytteitä tutkittiin säntillisen yksityiskohtaisesti. Lopulta vuonna 1852, kauan sen jälkeen, kun pyhät olivat lähteneet Illinoisista (joten kenelläkään ei ollut mitään ajateltavissa olevaa poliittista tai muuta syytä suosia pyhiä tai heidän johtajaansa), eräs liittovaltion tuomari päätti tämän kanteen tuomioon, jonka mukaan Joseph Smithin toimista ei löytynyt minkäänlaista petosta tai muuta moraalista sopimattomuutta.¹⁷

Tämän aikakauden yhteiskunnallisista kysymyksistä perillä olevat oppineet ovat kirjoittaneet Joseph Smithin ehdokkuudesta Yhdysvaltain presidentiksi seuraavasti:

”Vaikka hänellä ei ehkä ollut varteenotettavia mahdollisuuksia voittaa vuoden 1844 valtakunnallisissa vaaleissa, hän kampanjoi älykkäästi kolmannen vaihtoehdon ehdokkaana, joka kannusti ehdottoman vakavasti lainopillisiin muutoksiin Yhdysvalloissa. Hän toivoi kehittävänsä yleistä mielipidettä tärkeissä kysymyksissä kuten orjuus, uskonnonvapaus, vankilat ja julkiset maa-alueet, ja työskenteli asioiden puolesta. Hän ja Robert F. Kennedy ovat ainoat kaksi amerikkalaista, jotka on murhattu heidän ollessaan ehdolla Yhdysvaltain presidentiksi.”¹⁸

Joseph Smithin luonnetta ymmärsivät kenties parhaiten miehet, jotka tunsivat hänet parhaiten ja seisoivat hänen rinnallaan kirkon johdossa. He rakastivat häntä ja tukivat häntä profeettana. ”Hänen veljensä Hyrum valitsi kuoleman hänen rinnallaan. John Taylor, joka myös oli Josephin kanssa, kun tämä murhattiin, sanoi: ’Todistan Jumalan, enkelien ja ihmisten edessä, että hän oli hyvä, kunniallinen ja hyveellinen mies – – – että hänen yksityinen ja julkinen luonteensa oli nuhteeton – ja että hän eli ja kuoli Jumalan miehenä’ (The Gospel Kingdom, 1987, s. 355; ks. myös OL 135:3). Brigham Young sanoi: ’En usko maan päältä löytyvän toista miestä, joka tunsi [Joseph Smithin] yhtään sen paremmin kuin minä; ja rohkenen sanoa, että Jeesusta Kristusta lukuun ottamatta ei parempaa miestä ole koskaan elänyt eikä elä tämän maan päällä.’ [”Remarks”, Deseret News, 27. elokuuta 1862, s. 65].”¹⁹

Kuten jo lainaamistani esimerkeistä käy ilmi, pitkälliseen kiinnostukseeni lainopilliseen historiaan on kuulunut erityinen mielenkiinto Joseph Smithin toimintaan oman aikansa amerikkalaisen oikeuskäytännön parissa. Historioitsijat ovat perinteisesti sanoneet Joseph Smithin olleen asianosaisena korkeintaan noin 40 oikeustoimenpiteessä. Nykyään The Joseph Smith Papers -julkaisusarjan parissa tehdyn työn myötä tiedämme niitä olleen yli 220. Nämä oikeustoimenpiteet vaihtelivat ”yksinkertaisista perintätapauksista monitahoisiin [riitajuttuihin], joihin liittyi monimutkaisia lainopillisia teorioita. – – Joseph palkkasi lukuisia asianajajia – – nostamaan [sellaisia] kanteita ja puolustamaan niitä vastaan – – sekä siviili- että rikosoikeudellisissa tapauksissa.”²⁰

Pohjautuen siihen huomattavaan tietomäärään, joka meillä on profeetan elämästä, myöhempien aikojen pyhiin kuuluva oppinut Jeffrey N. Walker on kirjoittanut: ”Joseph Smith oli kieltämättä läheisesti, aktiivisesti ja jatkuvasti tekemisissä amerikkalaisen oikeusjärjestelmän kanssa. Näiden tärkeiden toimien huomiotta jättäminen tarkoittaisi sitä, että sivuuttaisi suuren osan siitä, mihin hän käytti nerokkaasti ja tehokkaasti aikaansa ja tarmoaan – jopa niin, että Daniel H. Wells, Smithin hyvin tuntenut lakimies, tuomari ja oikeuskansleri, sanoi: ’Olen koko ikäni tuntenut lakimiehiä. Joseph Smith oli paras lakimies, jonka olen koskaan elämässäni tuntenut’ [lainattu julkaisussa The Journal of Jesse Nathaniel Smith: Six Decades in the Early West: Diaries and Papers of a Mormon Pioneer, 1834–1906, 1953, s. 456].”²¹

Kolme myöhempien aikojen pyhiin kuuluvaa kirjailijaa esittävät seuraavan yhteenvedon: ”Koska Smith oli niin paljon tekemisissä oikeusjärjestelmän kanssa, hän oppi pelin säännöt nopeasti ja käytti noita sääntöjä täydeksi hyödykseen lain puitteissa, pyrkien käyttämään hyväksi nuoren kansakunnan lakien suomia uusia tilaisuuksia ja suojatoimia. Hänen lakiin liittyvät valintansa ja menettelytapansa tuovat selvästi ilmi, että hän oli hyvin perillä lakiasioista ja että hän pyrki hyödyntämään kaikki lain sallimat keinot, olipa kyseessä Mormonin kirjan tekijänoikeuksien hankkiminen liittovaltion lakien mukaisesti, avioliittoon vihkimisten toimittaminen Ohion lakien mukaisesti, Nauvoon kaupungin ohjesääntöjen laatiminen, uskonnonvapauden kaikkiin suojatoimiin vetoaminen, liittovaltion maiden myymistä koskevien uusien lakien tehokas soveltaminen, habeas corpus -lakiin perustuvan oikeuden vaatiminen, asianmukaisen käräjäpaikan perääminen tai anomus vastikään käyttöön otetun liittovaltion konkurssilain piiriin kuulumiseksi. Hän tutki lakikirjoja vapaa-aikanaan. Hän tunsi perustuslain sanatarkasti ja ymmärsi osavaltion säädösten kielenkäyttöä. Hän oli varmastikin tietoinen monista ajankohtaisista lainopillisista edistysaskelista elinaikanaan sekä osavaltion että liittovaltion tasoilla.”²²

On merkittävää, että nuo kolme kirjailijaa lisäävät tämän lausuman: ”Vastaajana häntä ei koskaan tuomittu mistään rikollisesta toiminnasta. Aina, kun häntä kuultiin puolueettomasti, hänen huomattiin olevan rehellinen kunnon kansalainen.”²³

Viittaamaani kirjaan valitut ja siinä tarkastellut yksityiskohtaiset yhteenvedot profeetan oikeudenkäynneistä pohjautuivat niiden lukuisten J. Reuben Clarkin oikeustieteellisen tiedekunnan oppilaiden työhön, jotka suorittivat aiheeseen liittyviä kursseja ja tekivät sen pikkutarkan työn, joka johti näiden kolmen kirjailijan kirjoittamaan kirjaan. Minua kiehtoi heidän kuvauksensa näiden oikeustieteen opiskelijoiden mielipiteistä:

”Ne oikeustieteen opiskelijat, jotka ovat käyttäneet oppikirjanaan tämän kirjan aiempia versioita, ovat johdonmukaisesti tulleet siihen johtopäätökseen, että Joseph oli vastuuntuntoinen, luotettava, uskollinen, harkitsevainen, armahtavainen, varovainen, säntillinen, lainkuuliainen, kärsivällinen, myönteinen, neuvokas, taitava, järkevä, hyvä ihmistuntija ja jopa erittäin lahjakas lainopillisissa asioissa (heidän sanojaan käyttääkseni), etenkin silloin, kun kyseessä oli muiden ihmisten uskonnollisten tai kansalaisoikeuksien puolustaminen tai hänelle uskottujen velvollisuuksien täyttäminen. – – Joseph Smith ei koskaan menettänyt uskoaan Yhdysvaltain perustuslakiin, ja pyrki työskentelemään vakaasti sen suojissa, vaikka hän usein turhautuikin ja pettyi sitä soveltaviin ihmisiin ja suhtautui heihin varoen.”²⁴

Kuva

Drawing of Joseph Smith

Joseph Smith, profeetta, Dan Weggelend, kirkon historian museon luvalla

Elämänsä aikana Joseph Smith sai aikaan enemmän kuin kukaan muu kuolevainen olisi kyennyt niin lyhyessä ajassa. Ainoa mahdollinen selitys tähän on taivaallinen apu. Pidän tästä yhteenvedosta:

”Hän käänsi ja julkaisi Mormonin kirjan New Yorkissa; järjesti kirkon New Yorkissa ja vei sen sitten Ohioon, Missouriin ja Illinoisiin; perusti kaupunkeja kuten Kirtlandin, Far Westin ja Nauvoon; kutsui tehtävään satoja kirkon johtohenkilöitä ja koulutti heitä; opiskeli hepreaa ja tutki Raamattua; perusti Apuyhdistyksen Nauvoossa; hoiti liikeyrityksiä yksin ja kumppanien kanssa; rakennutti kiinteistöjä ja temppeleitä; kirjoitti ja julkaisi artikkeleita ja pääkirjoituksia; oli osa suurta perhettä ja kasvatti sellaisen itse; ylläpiti runsasta ystäväpiiriä; palveli useissa yhteiskunnallisissa tehtävissä, mukaan lukien suuren kansalaiskaartin ylipäällikkönä sekä Nauvoon kaupungin pormestarina ja ylituomarina. Hän puhui säännöllisesti viikottaisissa jumalanpalveluksissa, vihkimistilaisuuksissa ja aivan liian usein tapahtuneissa hautajaisissa; hän sai kymmeniätuhansia seuraajia ja innoitti joukoittain käännynnäisiä muuttamaan siirtolaisina Yhdysvaltoihin.”²⁵

Yli 20 vuotta sitten pitämässäni yleiskonferenssipuheessa sanoin näin:

”Muiden uskollisten myöhempien aikojen pyhien tavoin minäkin olen rakentanut elämäni profeetta Joseph Smithin todistukselle ja tehtävälle. Mikään, mitä olen lukenut tai saanut tutkimuksissani selville, ei ole koskaan heikentänyt todistustani hänen profeetallisesta kutsumuksestaan ja evankeliumin ja pappeuden palauttamisesta, jotka Herra pani alulle hänen kauttaan. Vahvistan juhlallisesti Joseph Smithin todistuksen, jonka hän esitti kuuluisassa Wentworth-kirjeessä vuonna 1842:

’– – Totuuden viiri on pystytetty – –; kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää työn etenemistä; vainot saavat raivota, roskajoukot liittyä yhteen, sotajoukot kokoontua ja hävitykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee rohkeasti, ylväästi ja itsenäisesti, kunnes se on tunkeutunut jokaiseen maanosaan, käynyt jokaisella seudulla, kulkenut jokaisessa maassa ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan tarkoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty’ (Times and Seasons, 1. maaliskuuta 1842, s. 709; lainattu julkaisussa Encyclopedia of Mormonism, toim. Daniel H. Ludlow, 5 osaa, 1992, osa 4, s. 1754).”²⁶

Kuva

Missionaries in Indonesia

Veljet ja sisaret, minä todistan Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme, joka ilmestyi Isän kanssa poikaprofeetalle ja josta Isä sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 17.) Me olemme kuulleet Herraamme Jeesusta Kristusta ilmoituksessa siitä ajasta lähtien. Tämä on Hänen kirkkonsa. Meillä on Hänen pyhän pappeutensa valtuus. Me kuljemme eteenpäin Hänen asiallaan. Minä todistan profeetta Joseph Smithin tehtävästä ja niiden profeettojen tehtävästä, jotka ovat seuranneet häntä tässä suurenmoisessa työssä, jossa tekin olette mukana.