Luku 41

Kuoleman jälkeinen henkimaailma

Kuva

A mother in a wheelchair is surrounded by three young children. They are in a cemetery in front of a tombstone.

Elämä kuoleman jälkeen

Mitä meille tapahtuu kuoltuamme?

Taivaallinen Isä laati suunnitelman pelastaakseen meidät. Tähän suunnitelmaan kuului se, että Hän lähetti meidät kasvojensa edestä elämään maan päällä ja saamaan lihaa ja verta olevan kuolevaisen ruumiin. Aikanaan kuolevainen ruumiimme kuolee, ja henkemme menee henkimaailmaan. Henkimaailma on paikka, jossa odotetaan, tehdään työtä ja opitaan ja jossa vanhurskaat saavat levätä huolista ja murheista. Siellä henkemme elää, kunnes olemme valmiit ylösnousemukseemme. Silloin kuolevainen ruumiimme yhdistyy jälleen henkeemme ja saamme sen kirkkauden asteen, johon olemme valmistautuneet (ks. luku 46 tässä kirjassa).

Monet ihmiset ovat pohtineet, millainen henkimaailma on. Pyhät kirjoitukset ja myöhempien aikojen profeetat ovat antaneet meille tietoa henkimaailmasta.

Mitä lohtua saat tiedosta, että kuoleman jälkeen on elämää? Kuinka voimme käyttää ymmärrystämme kuoleman jälkeisestä henkimaailmasta toisten lohdutukseksi?

Missä kuoleman jälkeinen henkimaailma on?

Myöhempien aikojen profeetat ovat sanoneet, että kuolleiden henget eivät ole kaukana meistä. Presidentti Ezra Taft Benson on sanonut: ”Joskus verho tämän elämän ja tuonpuoleisen välillä on hyvin ohut. Rakkaamme, jotka ovat siirtyneet tuolle puolen, eivät ole meistä kaukana.” (”Elämä on ikuinen”, Valkeus, huhtikuu 1972, s. 145.) Presidentti Brigham Young opetti, että kuoleman jälkeinen henkimaailma on maan päällä, meidän ympärillämme (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 279).

Millainen henkemme on?

Henkiolennoilla on sama ruumiillinen muoto kuin kuolevaisilla, paitsi että henkiruumis on muodoltaan täydellinen (ks. Et. 3:16). Henget vievät mukanaan maan päältä pyhittäytymisen tai vastustuksen asenteet vanhurskauden asioita kohtaan (ks. Alma 34:34). Heillä on samat himot ja halut kuin heillä oli eläessään maan päällä. Kaikki henget ovat aikuisen muodossa. He olivat aikuisia ennen kuolevaista olemassaoloaan, ja he ovat aikuisen muodossa kuoleman jälkeen, vaikka he olisivat kuolleet vastasyntyneinä tai lapsina (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 131–132).

Miksi on tärkeää tietää, että hengillämme tulee olemaan samat asenteet henkimaailmassa kuin heillä on nyt?

Millaiset olosuhteet vallitsevat kuoleman jälkeisessä henkimaailmassa?

Mormonin kirjassa profeetta Alma opetti henkimaailman kahdesta osasta tai tilasta:

”Niiden henget, jotka ovat vanhurskaita, otetaan vastaan onnen tilaan, jota sanotaan paratiisiksi, levon tilaksi, rauhan tilaksi, missä he saavat levätä kaikista vaivoistaan ja kaikesta huolesta ja murheesta.

Ja silloin tapahtuu, että jumalattomien henget, niin, jotka ovat pahoja – sillä katso, heillä ei ole mitään osaa eikä osuutta Herran Hengestä, sillä katso, he valitsivat pahat teot mieluummin kuin hyvät; sen tähden Perkeleen henki meni heihin ja otti haltuunsa heidän huoneensa – ja nämä karkotetaan ulkoiseen pimeyteen; siellä itketään ja valitetaan ja kiristellään hampaita, ja tämä heidän oman pahuutensa tähden, koska heitä johdetaan vankeina Perkeleen tahdon mukaisesti.

Nyt tämä on jumalattomien sielujen tila, niin, pimeydessä, ja heitä kohtaavan Jumalan vihan tulisen suuttumuksen kauhea, pelokas odotuksen tila; näin he jäävät tähän tilaan, samoin kuin vanhurskaat paratiisiin, ylösnousemuksensa aikaan asti.” (Alma 40:12–14).

Henget luokitellaan sen mukaan, kuinka puhdasta heidän elämänsä on ollut ja kuinka kuuliaisia he ovat olleet Herran tahdolle ollessaan maan päällä. Vanhurskaat ja jumalattomat erotetaan (ks. 1. Nefi 15:28–30), mutta henget voivat edistyä oppiessaan evankeliumin periaatteita ja eläessään niiden mukaan. Paratiisissa olevat henget voivat opettaa vankilassa olevia henkiä (ks. OL 138).

Paratiisi

Profeetta Alman mukaan vanhurskaat henget lepäävät maallisista huolista ja murheista. He tekevät kuitenkin Herran työtä. Presidentti Joseph F. Smith näki näyssä, että Jeesus Kristus kävi heti ristiinnaulitsemisensa jälkeen henkimaailmassa vanhurskaiden luona. Hän nimitti sanansaattajia, antoi heille voimaa ja valtuutta ja valtuutti heidät ”viemään evankeliumin valon pimeydessä oleville, tosiaankin kaikille ihmisten hengille” (OL 138:30).

Kirkko on järjestetty henkimaailmassa, ja pappeudenhaltijat jatkavat tehtäviensä hoitamista siellä (ks. OL 138:30). Presidentti Wilford Woodruff on opettanut: ”Sama pappeus on olemassa verhon toisella puolella. – – Jokainen apostoli, jokainen seitsenkymmen, jokainen vanhin jne, joka on kuollut uskossa, astuu heti verhon toiselle puolelle siirryttyään palvelutyöhön.” (Deseret News, 25. tammikuuta 1882, s. 818.)

Myös perhesuhteet ovat tärkeitä. Presidentti Jedediah M. Grant, Brigham Youngin neuvonantaja, näki henkimaailman ja kuvaili Heber C. Kimballille siellä vallitsevaa järjestystä: ”Hän sanoi, että hänen siellä näkemänsä ihmiset oli järjestetty perheittäin – –. Hän sanoi: ’Kun katsoin perheitä, jotkin olivat vajaita – – sillä näin perheitä, joiden ei sallittu tulla asumaan yhdessä, koska he eivät olleet pitäneet kutsumustaan kunniassa täällä.’” (Deseret News, 10. joulukuuta 1856, s. 316–317.)

Henkivankila

Apostoli Pietari puhui henkimaailmasta vankeutena, mitä se onkin joillekuille (ks. 1. Piet. 3:18–20). Henkivankilassa ovat ne henget, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Näillä hengillä on valinnanvapaus, ja sekä hyvä että paha voi houkutella heitä. Jos he ottavat vastaan evankeliumin ja heidän puolestaan temppelissä suoritetut toimitukset, he voivat lähteä henkivankilasta ja elää paratiisissa.

Henkivankilassa on myös niitä, jotka ovat hylänneet evankeliumin, kun sitä on saarnattu heille joko maan päällä tai henkivankilassa. Nämä henget kärsivät tilassa, jota nimitetään helvetiksi. He ovat erottaneet itsensä Jeesuksen Kristuksen armosta, Hänen, joka sanoi: ”Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen; mutta elleivät he tee parannusta, heidän täytyy kärsiä samoin kuin minä, mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä” (OL 19:16–18). Kun he ovat kärsineet syntiensä tähden, heidän sallitaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta periä alin kirkkauden aste, joka on telestinen valtakunta.

Kuinka henkimaailman olosuhteet muistuttavat olosuhteita tässä elämässä?

Muita pyhien kirjoitusten kohtia

1. Piet. 4:6 (evankeliumia julistettiin kuolleille)
Moos. 7:37–39 (jumalattomia varten valmistettu henkivankila)
OL 76 (ilmoitus kolmesta kirkkauden valtakunnasta)
Luuk 16:19–31 (kerjäläisen ja rikkaan miehen kohtalo henkimaailmassa)