Helvetti

Lujana uskossa: Evankeliumiaiheinen hakuteos


Myöhempien aikojen ilmoituksissa helvetistä puhutaan ainakin kahdessa merkityksessä. Ensiksi, se on toinen nimi henkivankilalle, kuoleman jälkeisen henkimaailman paikka niille, jotka ovat ”kuolleet synneissään vailla tietoa totuudesta tai rikkomuksessa hylättyään profeetat” (OL 138:32). Tämä on väliaikainen tila, jossa hengille opetetaan evankeliumia ja jossa heillä on mahdollisuus tehdä parannus ja ottaa vastaan pelastavat toimitukset, jotka on suoritettu heidän puolestaan temppeleissä (ks. OL 138:30–35). Ne, jotka hyväksyvät evankeliumin, saavat asua paratiisissa ylösnousemukseen asti. Ylösnousemuksen ja tuomion jälkeen he saavat sellaisen kirkkauden asteen, johon he ovat kelvollisia. Ne, jotka eivät halua tehdä parannusta mutta eivät ole kadotuksen poikia, jäävät henkivankilaan tuhatvuotisen valtakunnan loppuun asti, jolloin heidät vapautetaan helvetistä ja rangaistuksesta ja he nousevat ylös telestiseen kirkkauteen (ks. OL 76:81–85).

Toiseksi, sanaa helvetti käytetään ulkoisesta pimeydestä, joka on Perkeleen, hänen enkeleidensä ja kadotuksen poikien asuinpaikka (ks. OL 29:36–38; 76:28–33). Kadotuksen poikia ovat ne, jotka eivät saa anteeksiantoa ”tässä maailmassa [eivätkä] tulevassa maailmassa, koska he ovat kieltäneet Pyhän Hengen saatuaan sen ja koska he ovat kieltäneet Isän ainosyntyisen Pojan, koska he ovat itse ristiinnaulinneet hänet ja nostaneet hänet kaikkien pilkattavaksi” (OL 76:34–35; ks. myös jakeet 31–33, 36–37). Sellaiset henkilöt eivät peri sijaa missään kirkkauden valtakunnassa; heillä pysyvät helvetin olosuhteet (ks. OL 76:38; 88:24, 32).

Katso myös Kirkkauden valtakunnat; Saatana.