1 Kuningas Ussian ^akuolinvuonna minä myös näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä valtaistuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.

2 Sen yläpuolella seisoivat ^aserafit; heillä oli kuusi siipeä kullakin; kahdella he peittivät kasvonsa, ja kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.

3 Ja he huusivat toinen toiselleen ja sanoivat: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kirkkauttansa.

4 Ja ^aovenpielet vapisivat huutajan äänen voimasta, ja huone tuli täyteen savua.

5 Silloin sanoin minä: Voi minua, sillä minä ^ahukun, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun keskellä kansaa, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.

6 Silloin lensi luokseni yksi serafeista kädessään ^ahehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta,

7 ja hän pani sen suulleni ja sanoi: Katso, tämä on koskettanut huuliasi, ja sinun ^apahat tekosi on otettu pois ja sinun syntisi puhdistettu.

8 Minä kuulin myös Herran äänen sanovan: Kenet minä lähetän, ja kuka menee meidän puolestamme? Silloin minä sanoin: Tässä olen, lähetä minut.

9 Ja hän sanoi: Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa, mutta he eivät ymmärtäneet; ja näkemällä nähkää, mutta he eivät käsittäneet.

10 Paaduta tämän kansan sydän ja koveta sen korvat ja sulje sen silmät – ettei se näkisi silmillään eikä ^akuulisi korvillaan eikä ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja tulisi terveeksi.

11 Silloin minä sanoin: Herra, kuinka pitkäksi aikaa? Ja hän sanoi: Siksi kunnes kaupungit ovat hävitettyinä, asukkaita vailla, ja talot tyhjillään ja maa on kokonaan autio;

12 ja Herra on ^asiirtänyt ihmiset kauas, sillä maa jää keskeltä aivan hylätyksi.

13 Mutta vielä jää jäljelle kymmenesosa, ja se palaa takaisin, ja se hävitetään niin kuin lehmus ja niin kuin tammi, joiden elinvoima jää niihin, kun ne pudottavat lehtensä; niin senkin ^aelinvoima on oleva pyhä siemen.