Kolmas Nefi
Nefin kirja
Sen Nefin pojan, joka oli Helamanin poika

LUKU 17

Jeesus käskee ihmisiä pohdiskelemaan hänen sanojaan ja rukoilemaan ymmärrystä. Hän parantaa heidän sairaansa. Hän rukoilee ihmisten puolesta kielellä, jota ei voida kirjoittaa. Enkelit palvelevat heidän pienokaisiaan, joita tuli ympäröi. Noin 34 jKr.

  Katso, nyt tapahtui, että kun Jeesus oli puhunut nämä sanat, hän katsoi jälleen ympärilleen väkijoukkoon, ja hän sanoi sille: Katso, minun aaikani on käsillä.

  Minä näen, että te olette heikkoja, että te ette voi aymmärtää kaikkia minun sanojani, jotka Isä on käskenyt minun puhua teille tällä hetkellä.

  Menkää sen tähden koteihinne ja apohdiskelkaa sitä, mitä minä olen sanonut, ja pyytäkää Isältä minun nimessäni, että te voisitte ymmärtää, ja bvalmistakaa mieltänne chuomispäivää varten, niin minä tulen jälleen teidän luoksenne.

  Mutta nyt minä amenen Isän luokse ja myös bnäyttäytymään Israelin ckadonneille heimoille, sillä Isälle ne eivät ole kadonneita, sillä hän tietää, minne hän on ne vienyt.

  Ja tapahtui, että kun Jeesus oli näin puhunut, hän loi jälleen katseensa ympärilleen väkijoukkoon ja näki sen olevan kyynelissä ja katsovan herkeämättä häneen, ikään kuin pyytääkseen häntä viipymään vähän kauemmin heidän luonaan.

  Ja hän sanoi heille: Katso, minun sydämeni on täynnä asääliä teitä kohtaan.

  Onko teillä keskuudessanne sairaita? Tuokaa heidät tänne. Onko teillä rampoja tai sokeita tai ontuvia tai raajarikkoja tai spitaalisia tai surkastuneita tai kuuroja tai millään tavalla vaivaisia? Tuokaa heidät tänne, niin minä parannan heidät, sillä minun käy teitä sääli; sydämeni on täynnä armoa.

  Sillä minä huomaan, että te haluatte minun näyttävän teille, mitä olen tehnyt teidän veljillenne Jerusalemissa, sillä minä näen, että teidän auskonne on briittävä, jotta minä voisin parantaa teidät.

  Ja tapahtui, että kun hän oli näin puhunut, koko väkijoukko meni sinne yhdessä sairaidensa ja vaivaistensa ja rampojensa ja sokeidensa ja mykkiensä ja kaikkien niiden kanssa, jotka olivat jollakin tavalla vaivaisia, ja hän aparansi heidät joka ainoan, kun heidät tuotiin hänen luoksensa.

  10  Ja he kaikki, sekä parannetut että terveet, kumartuivat hänen jalkoihinsa ja palvelivat häntä; ja kaikki, jotka väkijoukolta pääsivät tulemaan, asuutelivat hänen jalkojaan, niin että he kastelivat hänen jalkansa kyynelillään.

  11  Ja tapahtui, että hän käski tuoda heidän apienet lapsensa.

  12  Niin he toivat pienet lapsensa ja panivat heidät maahan hänen ympärilleen, ja Jeesus seisoi keskellä; ja väkijoukko antoi tietä, kunnes heidät kaikki oli tuotu hänen luoksensa.

  13  Ja tapahtui, että kun heidät kaikki oli tuotu, ja Jeesus seisoi keskellä, hän käski väkijoukon apolvistua maahan.

  14  Ja tapahtui, että kun he olivat polvistuneet maahan, Jeesus huokasi itsekseen ja sanoi: Isä, minä olen amurheissani Israelin huoneen kansan jumalattomuudesta.

  15  Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, hän itsekin polvistui maahan; ja katso, hän rukoili Isää, eikä sitä, mitä hän rukoili, voida kirjoittaa, ja väkijoukko, joka häntä kuuli, todisti.

  16  Ja tällä tavalla he todistavat: Milloinkaan ennen ei asilmä ole nähnyt eikä korva kuullut niin suuria ja ihmeellisiä asioita kuin me näimme ja kuulimme Jeesuksen puhuvan Isälle;

  17  eikä mikään akieli voi puhua eikä kukaan ihminen kirjoittaa eikä ihmissydän käsittää niin suuria ja ihmeellisiä asioita kuin me sekä näimme että kuulimme Jeesuksen puhuvan; eikä kukaan voi käsittää sitä iloa, joka täytti sielumme sillä hetkellä, kun kuulimme hänen rukoilevan Isää meidän puolestamme.

  18  Ja tapahtui, että kun Jeesus oli lakannut rukoilemasta Isää, hän nousi; mutta niin suuri oli väkijoukon ailo, että se oli sen vallassa.

  19  Ja tapahtui, että Jeesus puhui sille ja pyysi sitä nousemaan.

  20  Ja se nousi maasta, ja hän sanoi sille: Siunattuja olette te uskonne tähden. Ja nyt katso, minun iloni on täysi.

  21  Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, hän aitki, ja väkijoukko todisti siitä, ja hän otti heidän pienet lapsensa yksitellen ja bsiunasi heidät ja rukoili Isää heidän puolestaan.

  22  Ja kun hän oli tehnyt tämän, hän itki jälleen;

  23  ja hän puhui väkijoukolle ja sanoi sille: Katsokaa pienokaisianne.

  24  Ja kun he katsoivat nähdäkseen, he loivat katseensa taivaalle, ja he näkivät taivaiden aukenevan, ja he näkivät enkeleitä laskeutuvan taivaasta ikään kuin tulen keskellä; ja he tulivat alas ja aympäröivät nuo pienokaiset, ja he olivat tulen ympäröiminä; ja enkelit palvelivat heitä.

  25  Ja väkijoukko näki ja kuuli ja todisti, ja he tietävät, että heidän todistuksensa on tosi, sillä he kaikki näkivät ja kuulivat, jokainen itse; ja heitä oli luvultaan noin kaksituhatta viisisataa sielua, ja heissä oli miehiä, naisia ja lapsia.