Alman kertomus, hänen, joka oli Alman poika, Nefin kansan ensimmäinen ylituomari sekä kirkon ylipappi. Kertomus tuomarien hallituskaudesta ja sodista ja kiistoista kansan keskuudessa. Ja myös kertomus nefiläisten ja lamanilaisten välisestä sodasta ensimmäisen ylituomarin Alman aikakirjan mukaisesti.

LUKU 1

Nehor opettaa vääriä oppeja, perustaa kirkon, aloittaa pappisvallan ja surmaa Gideonin. Nehor teloitetaan rikoksistaan. Pappisvalta ja vainot leviävät kansan keskuudessa. Papit elättävät itsensä, kansa pitää huolen köyhistä, ja kirkko menestyy. Noin 91–87 eKr.

  NYT tapahtui, että Nefin kansan tuomarien hallituskauden ensimmäisenä vuonna, tästä ajasta alkaen, kuningas Moosian amentyä kaiken maan tietä, hänen taisteltuaan hyvän taistelun vaeltaen oikeamielisesti Jumalan edessä, jättämättä ketään hallitsemaan jälkeensä — kuitenkin hän oli säätänyt blakeja, ja ne olivat kansan hyväksymiä; sen tähden sen velvollisuutena oli pysyä niissä laeissa, jotka hän oli laatinut.

  Ja tapahtui, että Alman ensimmäisenä hallitusvuotena tuomarinistuimella hänen eteensä tuotiin tuomittavaksi amies, joka oli iso ja kuulu paljosta voimastaan.

  Ja hän oli kulkenut ympäriinsä kansan keskuudessa saarnaten sille sitä, mitä hän akutsui Jumalan sanaksi, bvastustaen kirkkoa, julistaen kansalle, että jokaisesta papista ja opettajasta pitäisi tulla csuosittu; eikä heidän pitäisi dtehdä työtä omin käsin, vaan kansan pitäisi elättää heidät.

  Ja hän myös todisti kansalle, että koko ihmissuku pelastuu viimeisenä päivänä ja ettei sen tarvinnut pelätä eikä vapista, vaan se voisi nostaa päänsä ja riemuita, sillä Herra oli luonut kaikki ihmiset ja oli myös lunastanut kaikki ihmiset; ja lopulta kaikilla ihmisillä on iankaikkinen elämä.

  Ja tapahtui, että hän opetti näitä asioita niin paljon, että monet uskoivat hänen sanoihinsa, jopa niin monet, että he alkoivat elättää häntä ja antaa hänelle rahaa.

  Ja hän alkoi ylpistyä sydämensä kopeudessa ja käyttää hyvin kalliita vaatteita, niin, ja alkoi jopa perustaa akirkkoa saarnaamisensa mukaisesti.

  Ja tapahtui hänen ollessaan menossa saarnaamaan niille, jotka uskoivat hänen sanaansa, että hän tapasi miehen, joka kuului Jumalan kirkkoon, niin, nimittäin yhden heidän opettajistaan; ja hän alkoi kiistellä ankarasti hänen kanssaan voidakseen eksyttää kirkon väen; mutta mies piti puolensa häntä vastaan ojentaen häntä Jumalan asanoilla.

  Nyt miehen nimi oli aGideon, ja juuri hän oli välineenä Jumalan käsissä Limhin kansan vapauttamisessa orjuudesta.

  Nyt, koska Gideon piti puolensa häntä vastaan Jumalan sanoilla, hän vihastui Gideoniin ja veti esiin miekkansa ja alkoi lyödä häntä. Nyt, koska monet vuodet painoivat Gideonia, hän ei sen tähden pystynyt pitämään puoliaan hänen iskujaan vastaan; sen tähden hän sai miekasta asurmansa.

  10  Ja kirkon väki otti kiinni miehen, joka hänet surmasi, ja toi hänet Alman eteen atuomittavaksi niiden rikosten mukaan, joita hän oli tehnyt.

  11  Ja tapahtui, että hän seisoi Alman edessä ja ajoi asiaansa hyvin rohkeasti.

  12  Mutta Alma sanoi hänelle: Katso, tämä on ensimmäinen kerta, kun apappisvalta on tuotu tämän kansan keskuuteen. Ja katso, sinä et ole syyllistynyt ainoastaan pappisvaltaan, vaan olet yrittänyt toteuttaa sen väkivalloin miekalla; ja jos pappisvalta toteutettaisiin väkivalloin tämän kansan keskuudessa, se koituisi sen täydelliseksi tuhoksi.

  13  Ja sinä olet vuodattanut vanhurskaan miehen veren, niin, miehen, joka on tehnyt paljon hyvää tämän kansan keskuudessa; ja jos me säästäisimme sinut, hänen verensä tulisi akostoksi meidän päällemme.

  14  Sen tähden sinut tuomitaan kuolemaan sen lain mukaisesti, jonka Moosia, viimeinen kuninkaamme, on meille antanut; ja tämä kansa on sen hyväksynyt; sen tähden tämän kansan on apysyttävä laissa.

  15  Ja tapahtui, että he tarttuivat häneen — ja hänen nimensä oli aNehor — ja he veivät hänet Mantin kukkulan laelle, ja siellä hänet pakotettiin, tai pikemminkin hän tunnusti, taivaiden ja maan välillä, että se, mitä hän oli opettanut kansalle, oli vastoin Jumalan sanaa; ja siellä hän kärsi häpeällisen bkuoleman.

  16  Tämä ei kuitenkaan tehnyt loppua pappisvallan leviämisestä kaikkialla maassa, sillä oli monia, jotka rakastivat maailman turhuutta, ja he kulkivat saarnaten vääriä oppeja; ja tämän he tekivät arikkauksien ja kunnian tähden.

  17  Kuitenkaan he eivät uskaltaneet lain pelosta avalehdella, jos se tulisi tietoon, sillä valehtelijoita rangaistiin; sen tähden he väittivät saarnaavansa uskonsa mukaisesti, eikä nyt lailla voinut olla mitään valtaa kehenkään ihmiseen bhänen uskonsa tähden.

  18  Eivätkä he uskaltaneet avarastaa, lain pelosta, sillä sellaisia rangaistiin; eivätkä he uskaltaneet ryöstää eivätkä murhata, sillä bmurhaajaa rangaistiin ckuolemalla.

  19  Mutta tapahtui, että jokainen, joka ei kuulunut Jumalan kirkkoon, alkoi vainota niitä, jotka kuuluivat Jumalan kirkkoon ja olivat ottaneet Kristuksen nimen päällensä.

  20  Niin, he vainosivat heitä ja ahdistivat heitä kaikenlaisilla sanoilla, ja tämä heidän nöyryytensä tähden, koska he eivät olleet ylpeitä omissa silmissään ja koska he julistivat Jumalan sanaa toisilleen ailmaiseksi ja maksutta.

  21  Nyt kirkon väen keskuudessa oli ankara laki, ettei kenenkään kirkkoon kuuluvan pitänyt nousta avainoamaan niitä, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, ja ettei heidän omassa keskuudessaan pitänyt olla vainoa.

  22  Kuitenkin heidän joukossaan oli monia, jotka alkoivat olla ylpeitä ja alkoivat kiistellä kiivaasti vastustajiensa kanssa, jopa tappeluksi asti, eli he löivät toisiaan nyrkeillään.

  23  Nyt tämä tapahtui Alman hallituskauden toisena vuonna, ja se aiheutti kirkolle paljon ahdistusta, eli se aiheutti kirkolle paljon koettelemuksia.

  24  Sillä monien sydän paatui, ja heidän nimensä apyyhittiin pois, niin ettei heitä enää muistettu Jumalan kansan keskuudessa. Ja monet myös itse bvetäytyivät pois heidän joukostaan.

  25  Nyt tämä oli suuri koettelemus niille, jotka pysyivät lujina uskossa; kuitenkin he olivat lujia ja järkkymättömiä Jumalan käskyjen pitämisessä, ja he kestivät akärsivällisesti sen vainon, jota heidän päällensä kasattiin.

  26  Ja kun papit jättivät atyönsä julistaakseen Jumalan sanaa kansalle, jätti kansakin työnsä kuullakseen Jumalan sanaa. Ja kun pappi oli julistanut heille Jumalan sanaa, he kaikki palasivat tunnollisesti takaisin töihinsä; eikä pappi pitänyt itseään kuulijoitansa ylempiarvoisena, sillä saarnaaja ei ollut kuulijaa parempi, eikä opettaja ollut oppilasta parempi; ja näin he olivat kaikki samanarvoisia, ja he kaikki tekivät työtä, kukin bvoimiensa mukaisesti.

  27  Ja he aantoivat omaisuudestaan, kukin sen mukaisesti, mitä hänellä oli, bköyhille ja tarvitseville ja sairaille ja ahdistetuille, eivätkä he käyttäneet kalliita vaatteita, mutta he olivat silti siistejä ja viehättäviä.

  28  Ja näin he järjestivät kirkon asiat; ja niin heillä alkoi jälleen olla jatkuva rauha kaikista vainoistaan huolimatta.

  29  Ja nyt, kirkon vakauden tähden he alkoivat olla tavattoman arikkaita, ja heillä oli runsaasti kaikkea, mitä he tarvitsivat — runsaasti katraita ja laumoja ja kaikenlaisia syöttiläitä, ja myös runsaasti viljaa ja kultaa ja hopeaa ja kalleuksia, ja runsaasti bsilkkiä ja kerrattua pellavaa ja kaikenlaista hyvää yksinkertaista kangasta.

  30  Ja niinpä he asuotuisissa oloissaan eivät lähettäneet pois ketään, joka oli balaston tai joka oli nälkäinen tai joka oli janoinen tai joka oli sairas tai joka ei ollut ravittu; eivätkä he kiinnittäneet sydäntään rikkauksiin; sen tähden he olivat anteliaita kaikille, sekä vanhoille että nuorille, sekä orjille että vapaille, sekä miehille että naisille, kuuluivatpa he kirkkoon tai eivät, eivätkä he ckatsoneet henkilöön vaan siihen, kuka oli tarvitseva.

  31  Ja näin he menestyivät ja tulivat paljon vauraammiksi kuin ne, jotka eivät kuuluneet heidän kirkkoonsa.

  32  Sillä ne, jotka eivät kuuluneet heidän kirkkoonsa, antautuivat taikuuteen ja aepäjumalien palvontaan tai bjoutilaisuuteen ja cjoutaviin puheisiin ja dkateuteen ja riitelyyn; he käyttivät kalliita vaatteita; he eylpistyivät omien silmiensä kopeudessa; he vainosivat, valehtelivat, varastivat, ryöstivät, harjoittivat haureutta ja murhasivat ja tekivät kaikenlaista jumalattomuutta; kuitenkin laki pantiin täytäntöön kaikkien niiden kohdalla, jotka sitä rikkoivat, mikäli se oli mahdollista.

  33  Ja tapahtui, että kun lakia näin toteutettiin heihin, kunkin joutuessa kärsimään sen mukaisesti, mitä oli tehnyt, he rauhoittuivat eivätkä uskaltaneet tehdä mitään jumalattomuutta, jos se tulisi tietoon; sen tähden Nefin kansan keskuudessa oli paljon rauhaa tuomarien hallituskauden viidenteen vuoteen asti.