LUKU 23

Uskonnonvapaus julistetaan. Lamanilaiset kääntyvät seitsemässä maassa ja kaupungissa. He nimittävät itseään antinefilehiläisiksi ja vapautuvat kirouksesta. Amalekilaiset ja amulonilaiset hylkäävät totuuden. Noin 90-77 eKr.

  Katso, nyt tapahtui, että lamanilaisten kuningas lähetti kaiken kansansa keskuuteen akuulutuksen, ettei heidän pitänyt käydä käsiksi Ammoniin tai Aaroniin tai Omneriin tai Himniin eikä kehenkään heidän veljistään, jotka kulkisivat saarnaamassa Jumalan sanaa, missä paikassa he olisivatkin missään osassa heidän maataan.

  Niin, hän lähetti heidän keskuuteensa säädöksen, ettei heidän pitänyt käydä heihin käsiksi sitoakseen heitä tai heittääkseen heitä vankilaan; eikä heidän pitänyt sylkeä heitä eikä lyödä heitä eikä karkottaa heitä synagogistaan eikä ruoskia heitä; eikä heidän pitänyt kivittää heitä, vaan heillä tuli olla vapaa pääsy heidän taloihinsa ja myös heidän temppeleihinsä ja pyhäkköihinsä.

  Ja niin he saattoivat lähteä saarnaamaan sanaa halunsa mukaisesti, sillä kuningas oli kääntynyt Herraan, ja koko hänen perhekuntansa; sen tähden hän lähetti kuulutuksensa kautta maan kansalleen, jottei Jumalan sanalle olisi mitään estettä, vaan se voisi levitä kautta koko maan, jotta hänen kansansa saataisiin vakuuttuneeksi isiensä aperinteiden jumalattomuudesta ja jotta heidät saataisiin vakuuttuneiksi siitä, että he olivat kaikki veljiä ja ettei heidän pitänyt murhata eikä rosvota eikä varastaa eikä tehdä aviorikosta eikä tehdä minkäänlaista jumalattomuutta.

  Ja nyt tapahtui, että kun kuningas oli lähettänyt tämän kuulutuksen, niin Aaron ja hänen veljensä kulkivat kaupungista kaupunkiin ja yhdestä jumalanpalvelushuoneesta toiseen perustaen seurakuntia ja vihkien kautta maan lamanilaisten keskuuteen pappeja ja opettajia saarnaamaan ja opettamaan Jumalan sanaa heidän keskuudessaan; ja näin heillä alkoi olla suurta menestystä.

  Ja tuhansia johdatettiin tuntemaan Herra, niin, tuhansia johdatettiin uskomaan nefiläisten aperimätietoihin, ja heille opetettiin niitä baikakirjoja ja profetioita, jotka olivat periytyneet aina tähän aikaan asti.

  Ja niin totta kuin Herra elää, yhtä varmasti kukaan niistä, jotka uskoivat, eli kukaan niistä, jotka Ammonin ja hänen veljiensä saarnaaminen johdatti tuntemaan totuuden ilmoituksen ja profetian hengen mukaisesti ja Jumalan voiman tehdessä ihmeitä heidän kauttaan — niin, minä sanon teille, niin totta kuin Herra elää, kukaan niistä lamanilaisista, jotka uskoivat heidän saarnaamiseensa ja akääntyivät Herraan, ei bkoskaan luopunut.

  Sillä heistä tuli vanhurskas kansa; he laskivat kapina-aseensa eivätkä enää taistelleet Jumalaa vastaan eivätkä ketään veljiään vastaan.

  Nyt, nämä ovat ane, jotka kääntyivät Herraan:

  se lamanilainen kansa, joka oli Ismaelin maassa;

  10  ja myös osa siitä lamanilaisesta kansasta, joka oli Middonin maassa;

  11  ja myös osa siitä lamanilaisesta kansasta, joka oli Nefin kaupungissa;

  12  ja myös osa siitä lamanilaisesta kansasta, joka oli aSilomin maassa ja joka oli Semlonin maassa ja Lemuelin kaupungissa ja Simnilomin kaupungissa.

  13  Ja nämä ovat niiden lamanilaisten kaupunkien nimet, jotka akääntyivät Herraan; ja nämä ovat ne, jotka laskivat kapina-aseensa, eli kaikki sota-aseensa; ja he olivat kaikki lamanilaisia.

  14  Ja amalekilaiset eivät akääntyneet, paitsi yksi ainoa, eivätkä myöskään ketkään bamulonilaisista, vaan he paaduttivat sydämensä ja myös lamanilaisten sydämet siinä osassa maata, missä he asuivatkin, niin, ja kaikissa kylissänsä ja kaikissa kaupungeissansa.

  15  Sen tähden olemme maininneet kaikki ne lamanilaisten kaupungit, joissa tehtiin parannus ja tultiin tuntemaan totuus ja käännyttiin.

  16  Ja nyt tapahtui, että kuningas ja ne, jotka olivat kääntyneet, halusivat että heillä olisi nimi, jotta heidät siitä erotettaisiin veljistään; sen tähden kuningas neuvotteli Aaronin ja monien heidän pappiensa kanssa nimestä, jonka he ottaisivat itselleen, jotta heidät voitaisiin erottaa.

  17  Ja tapahtui, että he kutsuivat itseään nimellä aantinefilehiläiset; ja heitä kutsuttiin tällä nimellä, eikä heitä enää kutsuttu lamanilaisiksi.

  18  Ja he alkoivat olla sangen ahkeraa väkeä; niin, ja he olivat ystävällisiä nefiläisiä kohtaan; sen tähden he ryhtyivät kanssakäymiseen heidän kanssaan, eikä Jumalan akirous enää seurannut heitä.