LUKU 4

Kuningas Benjamin jatkaa puhettaan. Pelastus tulee sovituksen tähden. Uskokaa Jumalaan, jotta pelastuisitte. Säilyttäkää syntienne anteeksianto uskollisuuden kautta. Antakaa omaisuudestanne köyhille. Tehkää kaikki viisaasti ja järjestyksessä. Noin 124 eKr.

  Ja nyt, tapahtui, että kun kuningas Benjamin oli lakannut puhumasta sanoja, jotka Herran enkeli oli hänelle antanut, niin hän loi katseensa ympärilleen väkijoukkoon, ja katso, se oli langennut maahan, sillä Herran apelko oli vallannut sen.

  Ja se oli nähnyt itsensä omassa alihallisessa tilassaan, jopa maan tomuakin bvähäisempänä. Ja he kaikki huusivat kuuluvasti yhteen ääneen sanoen: Oi armahda ja pelasta meidät Kristuksen csovitusveren kautta, niin että me saisimme syntimme anteeksi ja sydämemme voisi puhdistua; sillä me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka dloi taivaan ja maan ja kaiken ja joka on tuleva alas ihmislasten keskuuteen.

  Ja tapahtui, että kun he olivat puhuneet nämä sanat, Herran Henki tuli heidän päällensä, ja he täyttyivät ilosta saatuaan aanteeksiannon synneistään ja saatuaan bomantunnonrauhan suuren cuskon tähden, joka heillä oli Jeesukseen Kristukseen, joka oli tuleva niiden sanojen mukaisesti, jotka kuningas Benjamin oli puhunut heille.

  Ja kuningas Benjamin aukaisi jälleen suunsa ja alkoi puhua heille sanoen: Ystäväni ja veljeni, sukuni ja kansani, haluan jälleen kiinnittää huomiotanne, jotta voisitte kuulla ja ymmärtää loput sanoistani, jotka puhun teille.

  Sillä katso, jos tieto aJumalan hyvyydestä on tällä hetkellä herättänyt teidät tietoisuuteen omasta mitättömyydestänne ja arvottomasta ja langenneesta tilastanne —

  minä sanon teille, että jos te olette tulleet atuntemaan Jumalan hyvyyden ja hänen verrattoman voimansa ja hänen viisautensa ja hänen kärsivällisyytensä ja hänen pitkämielisyytensä ihmislapsia kohtaan, ja myös sen bsovituksen, joka on ollut valmistettuna maailman cperustamisesta asti, jotta pelastus siten tulisi sille, joka panisi dturvansa Herraan ja pitäisi tarkoin hänen käskynsä ja pysyisi uskossa aina elämänsä loppuun asti; tarkoitan kuolevaisen ruumiin elämää —

  minä sanon, että tämä on ihminen, joka saa pelastuksen sovituksen kautta, joka on ollut valmistettuna maailman perustamisesta asti koko ihmissuvulle, kaikille, jotka koskaan ovat olleet Aadamin alankeemuksesta alkaen tai jotka ovat tai jotka koskaan tulevat olemaan, aina maailman loppuun asti.

  Ja tämä on se tapa, jolla pelastus tulee. aEikä ole muuta pelastusta kuin tämä, josta on puhuttu; eikä ole muita ehtoja, joilla ihminen voi pelastua, kuin ne ehdot, joista olen kertonut teille.

  Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on ja että hän on luonut kaiken sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että hänellä on kaikki aviisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että ihminen ei bkäsitä kaikkea, minkä Herra voi käsittää.

  10  Ja vielä, uskokaa, että teidän täytyy atehdä parannus synneistänne ja hylätä ne ja nöyrtyä Jumalan edessä, ja pyytäkää vilpittömin sydämin, että hän bantaa teille anteeksi; ja nyt, jos cuskotte kaiken tämän, katsokaa että dteette sen.

  11  Ja vielä minä sanon teille, niin kuin olen sanonut ennenkin, että koska olette tulleet tuntemaan Jumalan kirkkauden, tai jos olette tunteneet hänen hyvyyttään tai amaistaneet hänen rakkauttaan ja olette saaneet syntinne banteeksi, mikä saa teidän sielussanne aikaan näin tavattoman suuren ilon, niin minä tahdon teidän muistavan ja pitävän aina muistissa Jumalan suuruuden ja oman cmitättömyytenne ja hänen dhyvyytensä ja pitkämielisyytensä teitä ansiottomia luotuja kohtaan ja nöyrtyvän aina enöyryyden syvyyksiin asti, fhuutaen avuksi Herran nimeä päivittäin ja pysyen lujina uskossa siihen, mikä on tuleva, minkä enkelin suu puhui.

  12  Ja katso, minä sanon teille, että jos te tämän teette, te saatte aina riemuita ja olla täynnä Jumalan arakkautta ja bsäilyttää aina syntienne anteeksiannon; ja te kehitytte hänen kirkkautensa tuntemisessa, joka teidät loi, eli sen tuntemisessa, mikä on oikeaa ja totta.

  13  Eikä teillä ole halua vahingoittaa toisianne vaan elää arauhassa ja kohdella jokaista sen mukaan kuin hän ansaitsee.

  14  Ettekä te salli alastenne olevan nälkäisiä tai alastomia; ettekä te salli heidän rikkovan Jumalan lakeja ja btaistelevan ja riitelevän keskenään ja palvelevan Perkelettä, joka on synnin mestari tai joka on se paha henki, josta isämme ovat puhuneet, että hän on kaiken vanhurskauden vihollinen.

  15  Vaan te aopetatte heitä bkulkemaan totuuden ja vakavamielisyyden teitä; te opetatte heitä crakastamaan toisiaan ja palvelemaan toisiaan.

  16  Ja myös te itse aautatte niitä, jotka teidän apuanne tarvitsevat; te annatte omaisuudestanne sille, joka tarvitsee; ettekä te salli bkerjäläisen anovan teiltä turhaan ettekä käännytä häntä pois menehtymään.

  17  Kenties sinä asanot: Se ihminen on itse aiheuttanut oman kurjuutensa; sen tähden minä estän kättäni enkä anna hänelle ruoastani enkä anna hänelle omaisuudestani, jottei hän kärsisi, sillä hänen rangaistuksensa ovat oikeudenmukaisia —

  18  mutta minä sanon sinulle, oi ihminen, että jokaisella, joka näin tekee, on suuri syy tehdä parannus, ja ellei hän tee parannusta siitä, mitä hän on tehnyt, hän hukkuu ikiajoiksi, eikä hänellä ole mitään sijaa Jumalan valtakunnassa.

  19  Sillä katso, emmekö me kaikki ole kerjäläisiä? Emmekö me kaikki ole riippuvaisia samasta Olennosta, nimittäin Jumalasta, kaiken sen omaisuuden suhteen, mitä meillä on, sekä ruoan että vaatetuksen ja kullan ja hopean ja kaikkien rikkauksien, joita meillä on kaikenlaisia?

  20  Ja katso, juuri tällä hetkellä te olette huutaneet avuksi hänen nimeään ja pyytäneet syntejänne anteeksi. Ja onko hän sallinut teidän pyytää turhaan? Ei; hän on vuodattanut Henkensä teidän päällenne ja on saanut teidän sydämenne täyttymään ailosta ja on saanut teidän suunne mykistymään, niin että ette ole löytäneet sanoja; niin tavattoman suuri oli ilonne.

  21  Ja nyt, jos Jumala, joka on luonut teidät ja josta te olette riippuvaisia elämänne ja kaiken sen suhteen, mitä teillä on ja mitä te olette, suo teille mitä oikeaa pyydättekin uskossa, uskoen saavanne, oi kuinka teidän silloin pitäisikään aantaa toisillenne siitä omaisuudesta, jota teillä on.

  22  Ja jos te aarvostelette ihmistä, joka anoo teiltä omaisuuttanne, jotta ei menehtyisi, ja tuomitsette hänet, kuinka paljon oikeudenmukaisempi tuleekaan olemaan teidän tuomionne siitä, että bpidätätte itsellänne omaisuutenne, joka ei kuulu teille vaan Jumalalle, jolle teidän henkennekin kuuluu; ettekä te kuitenkaan ano mitään ettekä tee parannusta siitä, mitä olette tehneet.

  23  Minä sanon teille: Voi sitä ihmistä, sillä hänen omaisuutensa katoaa hänen mukanaan; ja nyt, minä sanon tämän niille, jotka ovat arikkaita, mitä tulee tämän maailman tavaraan.

  24  Ja vielä minä sanon köyhille, teille, joilla ei ole mutta on kuitenkin riittävästi pysyäksenne hengissä päivästä päivään; tarkoitan kaikkia teitä, jotka torjutte kerjäläisen, koska teillä ei ole; minä tahdon teidän sanovan sydämessänne näin: Minä en anna, koska minulla ei ole, mutta jos minulla olisi, minä aantaisin.

  25  Ja nyt, jos te sanotte näin sydämessänne, te pysytte syyttöminä; muuten teidät atuomitaan, ja teidän tuomionne on oikeudenmukainen, sillä te himoitsette sitä, mitä ette ole saaneet.

  26  Ja nyt, näiden asioiden tähden, joista olen teille puhunut — eli säilyttääksenne syntienne anteeksiannon päivästä päivään, jotta voisitte avaeltaa syyttöminä Jumalan edessä — minä tahdon teidän bantavan omaisuudestanne cköyhille, kunkin sen mukaisesti, mitä hänellä on, kuten druokkimalla nälkäisiä, vaatettamalla alastomia, käymällä katsomassa sairaita ja antamalla heille apua sekä hengellisesti että ajallisesti, heidän puutteensa mukaisesti.

  27  Ja katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan anopeammin kuin hänellä on voimaa. Ja vielä, on tarpeen, että hän on uuttera, jotta hän siten voisi voittaa palkinnon; sen tähden kaikki on tehtävä järjestyksessä.

  28  Ja minä tahdon teidän muistavan, että jokaisen, joka teidän joukossanne lainaa lähimmäiseltään, tulee palauttaa lainaamansa, niin kuin on sopinut, tai muuten teet syntiä ja saat kenties lähimmäisesikin tekemään syntiä.

  29  Ja lopuksi, minä en voi sanoa teille kaikkea, missä voitte tehdä syntiä, sillä on monenlaisia keinoja ja tapoja, jopa niin monia, etten voi niitä luetella.

  30  Mutta tämän verran voin sanoa teille, että ellette avalvo itseänne ja bajatuksianne ja csanojanne ja tekojanne ja noudata Jumalan käskyjä ja pysy uskossa siihen, mitä olette kuulleet meidän Herramme tulemisesta, aina elämänne loppuun asti, teidän täytyy hukkua. Ja nyt, oi ihminen, muista, äläkä huku.