Johdanto

Oppi ja liitot on kokoelma jumalallisia ilmoituksia ja innoitettuja julistuksia, jotka on annettu Jumalan valtakunnan perustamiseksi ja johtamiseksi maan päällä viimeisinä aikoina. Vaikka useimmat luvut on osoitettu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille, sanomat, varoitukset ja kehotukset ovat koko ihmiskunnan hyväksi ja sisältävät kaikille ihmisille kaikkialla kutsun kuulla Herran Jeesuksen Kristuksen ääntä, joka puhuu heille heidän ajalliseksi parhaakseen ja heidän ikuiseksi pelastuksekseen.

Useimmat tämän kokoelman ilmoitukset on saatu Joseph Smith nuoremman, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensimmäisen profeetan ja presidentin, kautta. Muut on annettu eräiden häntä seuranneiden presidenttien kautta (ks. seuraavien lukujen ja julistusten johdannot: OL 135, 136 ja 138 sekä VJ 1 ja 2).

Opin ja liittojen kirja on yksi kirkon pyhistä kirjoista yhdessä Pyhän Raamatun, Mormonin kirjan ja Kallisarvoisen helmen kanssa. Oppi ja liitot on kuitenkin ainutlaatuinen, sillä se ei ole muinaisen kirjan käännös, vaan se on saanut alkunsa nykyaikana, ja Jumala on antanut sen valittujen profeettojensa kautta pyhän työnsä palauttamiseksi ja Jumalan valtakunnan perustamiseksi maan päälle näinä aikoina. Ilmoituksissa kuulee Herran Jeesuksen Kristuksen lempeän mutta lujan äänen, kun hän puhuu jälleen aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden aikana, ja tässä aloitettu työ on hänen toista tulemistaan valmistavaa työtä niiden sanojen täyttymiseksi, joita kaikki pyhät profeetat ovat puhuneet maailman alusta asti, ja sopusoinnussa niiden kanssa.

Joseph Smith nuorempi syntyi 23. joulukuuta 1805 Sharonissa Windsorin piirikunnassa Vermontissa Amerikan yhdysvalloissa. Nuoruudessaan hän muutti perheensä mukana nykyiseen Manchesteriin New Yorkin osavaltion länsiosaan. Siellä asuessaan hän sai keväällä 1820, jolloin hän oli neljätoistavuotias, ensimmäisen näkynsä, jossa Jumala, iankaikkinen Isä, ja hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät hänelle henkilökohtaisesti. Hänelle sanottiin tässä näyssä, ettei Jeesuksen Kristuksen tosi kirkkoa, joka oli perustettu Uuden testamentin aikoina ja joka oli huolehtinut evankeliumin täyteydestä, enää ollut maan päällä. Seurasi muita jumalallisia ilmestyksiä, joissa monet enkelit opettivat häntä. Hänelle näytettiin, että Jumalalla oli hänelle erityinen työ tehtäväksi maan päällä ja että Jeesuksen Kristuksen kirkko palautettaisiin maan päälle hänen kauttaan.

Aikanaan Joseph Smith kykeni Jumalan avulla kääntämään ja julkaisemaan Mormonin kirjan. Tänä aikana Johannes Kastaja asetti hänet ja Oliver Cowderyn Aaronin pappeuteen toukokuussa 1829 (ks. OL 13), ja pian sen jälkeen muinaiset apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes asettivat heidät myös Melkisedekin pappeuteen (ks. OL 27:12). Seurasi muita asettamisia, joissa Mooses, Elia, Elias ja monet muinaiset profeetat antoivat pappeuden avaimia (ks. OL 110; 128:18, 21). Nämä asettamiset olivat itse asiassa jumalallisen valtuuden palautus ihmiselle maan päällä. Profeetta Joseph Smith perusti kirkon 6. huhtikuuta 1830 taivaallisen käskyn mukaan, ja Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko toimii siten jälleen organisaationa ihmisten keskuudessa ja sillä on valtuus opettaa evankeliumia ja suoda pelastavia toimituksia. (Ks. OL 20 ja Kallisarvoinen helmi, Joseph Smith – historia 1.)

Näitä pyhiä ilmoituksia saatiin tarpeen mukaan vastauksena rukoukseen, ja ne liittyivät todellisen elämän tilanteisiin ja koskivat todellisia ihmisiä. Profeetta ja hänen työtoverinsa etsivät jumalallista opastusta, ja nämä ilmoitukset osoittavat, että he saivat sitä. Ilmoituksissa näkee Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen ja esiin tulemisen sekä aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden alkamisen. Näissä ilmoituksissa kuvastuvat myös kirkon siirtyminen länteen – New Yorkista ja Pennsylvaniasta Ohioon, Missouriin, Illinoisiin ja viimein Länsi-Amerikan Great Basiniin – sekä pyhien ankarat kamppailut heidän pyrkiessään rakentamaan Siionin maan päälle nykyaikana.

Eräät varhaiset luvut koskevat Mormonin kirjan kääntämiseen ja julkaisemiseen liittyviä asioita (ks. luvut 3, 5, 10, 17 ja 19). Muutamista myöhemmistä luvuista kuvastuu profeetta Joseph Smithin työ innoitetun raamatunkäännöksen parissa. Sen kestäessä saatiin monia suurenmoisia opillisia lukuja (ks. esim. luvut 37, 45, 73, 76, 77, 86, 91 ja 132, joista jokainen liittyy suoraan Raamatun kääntämiseen).

Ilmoituksissa esitetään evankeliumin oppeja selityksineen sellaisista perusasioista kuin jumaluuden luonne, ihmisen alkuperä, Saatanan todellisuus, kuolevaisuuden tarkoitus, kuuliaisuuden välttämättömyys, parannuksen tarpeellisuus, Pyhän Hengen vaikutus, pelastukseen liittyvät toimitukset ja teot, maan kohtalo, ihmisen tulevat olotilat ylösnousemuksen ja tuomion jälkeen, avioliiton iankaikkisuus ja perheen iankaikkinen luonne. Samoin kirkon hallinnollisen rakenteen vähittäinen hahmottuminen näkyy piispojen, ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista neuvoston ja seitsemänkymmenen kutsumisessa ja muiden johtavien virkojen ja koorumien perustamisessa. Viimein todistus, joka on annettu Jeesuksesta Kristuksesta – hänen jumalallisuudestaan, hänen ylhäisyydestään, hänen täydellisyydestään, hänen rakkaudestaan ja hänen lunastusvoimastaan – tekee tästä kirjasta ihmiskunnalle sangen arvokkaan ja ”kirkolle koko maan rikkauksien arvoiset” (ks. OL 70 johdanto).

Alun perin Joseph Smithin kirjurit kirjoittivat ilmoitukset muistiin, ja kirkon jäsenet jakoivat innokkaasti käsin kirjoitettuja jäljennöksiä keskenään. Pysyvämmän kirjan luomiseksi kirjurit jäljensivät nämä ilmoitukset pian käsikirjoituskirjoihin, joita kirkon johtajat käyttivät valmistellessaan ilmoitusten painamista. Joseph ja varhaiset pyhät pitivät näitä ilmoituksia kirkon kaltaisina – elävinä, kehittyvinä ja lisäilmoitusten mukaan jalostuvina. He hyväksyivät myös sen, että ilmoitusten jäljentämisen ja niiden julkaistavaksi valmistelun myötä oli todennäköisesti tapahtunut tahattomia virheitä. Niinpä eräässä kirkon konferenssissa vuonna 1831 Joseph Smithiä pyydettiin ”korjaamaan ne erheet tai virheet, jotka hän saattaa havaita Pyhän Hengen kautta”.

Kun ilmoitukset oli tarkistettu ja korjattu, kirkon jäsenet Missourissa alkoivat painaa kirjaa nimeltä A Book of Commandments for the Government of the Church of Christ [Käskyjen kirja Kristuksen kirkon hallitsemiseksi]. Se sisälsi monia profeetan varhaisista ilmoituksista. Tämä ensimmäinen yritys julkaista ilmoituksia kuitenkin päättyi, kun väkijoukko tuhosi pyhien kirjapainon Jacksonin piirikunnassa 20. heinäkuuta 1833.

Kuultuaan Missourin kirjapainon tuhoamisesta Joseph Smith ja muut kirkon johtajat alkoivat valmistella ilmoitusten julkaisemista Kirtlandissa Ohiossa. Taaskin virheiden korjaamiseksi, sanamuotojen selkeyttämiseksi sekä kirkon opin ja organisaation kehityksen huomioimiseksi Joseph Smith valvoi eräiden ilmoitusten tekstin toimittamista niiden valmistelemiseksi julkaisemista varten vuonna 1835 nimellä Doctrine and Covenants of the Church of the Latter Day Saints [Myöhempien aikojen pyhien kirkon oppi ja liitot]. Joseph Smith antoi virallisen luvan Opin ja liittojen toiseen laitokseen, joka julkaistiin vain muutamia kuukausia profeetan marttyyrikuoleman jälkeen vuonna 1844.

Varhaiset myöhempien aikojen pyhät arvostivat ilmoituksia ja pitivät niitä sanomina Jumalalta. Kerran vuoden 1831 lopulla useat kirkon vanhimmat todistivat juhlallisesti, että Herra oli todistanut heidän sielulleen ilmoitusten totuudesta. Tämä todistus julkaistiin Opin ja liittojen vuoden 1835 laitoksessa kahdentoista apostolin kirjallisena todistuksena.

Kahdentoista apostolin
todistus
Opin ja liittojen kirjan totuudellisuudesta

Todistajien todistus Herran Käskyjen kirjasta, jotka käskyt hän antoi kirkolleen Joseph Smith nuoremman kautta, joka nimitettiin kirkon äänellä tätä tarkoitusta varten:

Tahdomme sen tähden todistaa koko ihmissuvun maailmalle, jokaiselle luodulle maan päällä, että Herra on todistanut meidän sielullemme Pyhän Hengen kautta, jota on vuodatettu meidän päällemme, että nämä käskyt on annettu Jumalan innoituksesta ja että ne ovat hyödyksi kaikille ihmisille ja ovat totisesti totta.

Me annamme tämän todistuksen maailmalle Herra auttajanamme; ja Isän Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen armosta meille on suotu tämä etuoikeus todistaa tästä maailmalle, mistä me tavattomasti riemuitsemme rukoillen aina Herraa, että siitä olisi hyötyä ihmislapsille.

Kahdentoista nimet olivat:

Thomas B. Marsh
David W. Patten
Brigham Young
Heber C. Kimball
Orson Hyde
William E. McLellin
Parley P. Pratt
Luke S. Johnson
William Smith
Orson Pratt
John F. Boynton
Lyman E. Johnson.

Opin ja liittojen myöhempiin laitoksiin on lisätty ilmoituksia ja muita tärkeitä asioita sen mukaan kuin niitä on saatu ja kirkon päätösvaltaiset kokoukset ja konferenssit ovat ne hyväksyneet. Vuoden 1876 laitoksessa, jonka valmisti vanhin Orson Pratt Brigham Youngin johdolla, ilmoitukset pantiin aikajärjestykseen ja niihin lisättiin uudet johdannot historiallisine taustoineen.

Vuoden 1835 laitoksesta lähtien mukana oli myös seitsemän teologisen luennon sarja; sen nimenä oli Lectures on Faith [Luentoja uskosta]. Ne oli laadittu vuosina 1834–1835 käytettäviksi profeettojen koulussa Kirtlandissa Ohiossa. Vaikka nämä luennot ovatkin hyödyllisiä opin opettamisen kannalta, ne on jätetty pois Opista ja liitoista vuoden 1921 laitoksesta lähtien, koska niitä ei ollut annettu eikä esitetty ilmoituksina koko kirkolle.

Opin ja liittojen vuonna 1981 ilmestyneeseen laitokseen otettiin ensimmäisen kerran mukaan kolme asiakirjaa. Ne ovat luvut 137 ja 138, joissa esitetään kuolleiden pelastuksen perusteet, sekä Virallinen julistus 2, jossa ilmoitetaan, että kaikki kirkon kelvolliset miespuoliset jäsenet rotuun tai ihonväriin katsomatta voidaan asettaa pappeuteen.

Jokaisessa Opin ja liittojen uudessa laitoksessa on korjattu aiempia virheitä ja lisätty uutta tietoa etenkin lukujen johdantojen historiallisiin osiin. Tässä laitoksessa on edelleen tarkennettu ajankohtia ja paikannimiä sekä tehty muita korjauksia. Nämä muutokset on tehty, jotta aineisto olisi yhdenmukaista täsmällisimmän historiallisen tiedon kanssa. Muihin tämän uusimman laitoksen erityispiirteisiin kuuluvat uudistetut kartat, joista ilmenevät merkittävimmät maantieteelliset paikat, joissa ilmoituksia saatiin, sekä parannetut valokuvat kirkon historiallisista paikoista, rinnakkaisviitteet, lukujen johdannot ja sisällön yhteenvedot, minkä kaiken tarkoituksena on auttaa lukijoita ymmärtämään Opissa ja liitoissa annettua Herran sanomaa ja iloitsemaan siitä. Lukujen johdantojen tiedot ovat peräisin Kirkon käsikirjoitushistoriasta ja julkaisusta History of the Church [Kirkon historia] (johon johdannoissa viitataan nimellä Joseph Smithin historia) sekä julkaisusta Joseph Smith Papers [Joseph Smithin asiakirjat].