Joulun kertomus

Tämä tarkoitus kirkastuu, kun pohdimme joulun kertomusta täyteydessään. Kuten presidentti Gordon B. Hinckley on selittänyt: ”Joulua ei olisi, ellei olisi ollut pääsiäistä. Betlehemin Jeesus-vauva olisi vain yksi vauva muiden joukossa ilman Getsemanen ja Golgatan lunastavaa Kristusta sekä ylösnousemuksen voittoisaa todellisuutta.”²

Jeesuksen syntymä Betlehemissä ei ole kertomuksen alku eikä Golgata sen loppu. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että taivaassa käydyssä kuolevaisuutta edeltäneessä neuvonpidossa Hän oli ”alussa – – Jumalan luona”³. Mekin olimme siellä, ja tunsimme Hänet Jehovana, iankaikkisen Isämme Esikoisena.⁴ Saimme kuulla, että Hän suorittaisi keskeisen tehtävän maailman Luojana ja Lunastajana. Huusimme ilosta hyväksyessämme Isämme suuren onnensuunnitelman.⁵ Vaikka jotkut kapinoivat Jumalan suunnitelmaa vastaan, me kuuluimme niihin, jotka luottivat Jeesukseen Kristukseen. Olimme halukkaita hyväksymään kuolevaisuuden vaarat, koska luotimme siihen, että Jeesus toteuttaisi Isän tahdon – että Hänen avullaan me pelastuisimme.

Täällä maan päällä muisto aiemmasta elämästämme on unohduksen verhon peitossa. Meidän tarkoituksemme maan päällä on oppia elämään ”uskon varassa, [ei] näkemisen”⁶.

Vahvistaakseen tätä uskoa Jumala lähetti profeettoja, jotka näkivät ennalta luvatun Messiaan tulemisen ja profetoivat siitä. Yksi näistä profeetoista oli Nefi, joka näki näyssä puun, joka oli tavattoman kaunis ja valkea. Kun Nefi pyysi saada tietää, mitä hänen näkynsä tarkoitti, hänelle näytettiin Nasaretin kaupunki ja Maria, tavattoman kaunis ja ihana neitsyt. Nefille ilmestynyt enkeli esitti sitten tämän mitä syvällisimmän kysymyksen: ”Tiedätkö, kuinka Jumala alentaa itsensä?” Toisin sanoen: ”Ymmärrätkö, miksi Jumala itse tulee maan päälle, miksi Hän laskeutuu kaiken alapuolelle?” Nefin vastaus oli jokseenkin epävarma: ”Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta.”

Sitten enkeli sanoi: ”Katso, neitsyt, jonka näet, on Jumalan Pojan äiti.” Nefi näki Marian kantavan lasta sylissään, ja enkeli huudahti riemuissaan: ”Katso, Jumalan Karitsa, – – iankaikkisen Isän Poika!” Yhtäkkiä puun merkitys – ja syy siihen, miksi me juhlimme Kristuksen syntymää – valkeni Nefille. Hän sanoi: ”Kyllä, se on Jumalan rakkaus, joka leviää kaikkialle ihmislasten sydämiin; sen vuoksi se on kaikkein haluttavinta.” Enkeli lisäsi: ”Niin, ja riemullisinta sielulle.”⁷

Lopulta, lähes 600 vuoden kuluttua Nefin näyn jälkeen, koitti kauan odotettu, pitkään profetoitu päivä. Jeesus astui verhon läpi ja saapui maailmaan avuttomana vauvana, vaikkakin erilaisena kuin kaikki muut pienokaiset. Jumalan Esikoispojasta hengessä tuli Hänen ainosyntyinen Poikansa lihassa. Tuo lapsi, joka syntyi hyvin vaatimattomiin olosuhteisiin, kantaisi harteillaan Jumalan iankaikkisen perheen pelastuksen! Esimerkiksi laulussa ”Betlehem, pieni kaupunki” kerrotaan tuon yön merkityksestä.⁸

Mutta kertomus ei tietenkään pääty tähän. Niin ihmeellinen kuin Vapahtajan syntymä olikin, tulossa oli vieläkin suurempia ihmeitä.

Tiedämme hyvin vähän Jeesuksen lapsuusvuosista. Meille kerrotaan, että Hänelle ”karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä”⁹. 12-vuotiaana Hän kertoi haluavansa olla Isänsä luona.¹⁰ Hän halusi tehdä Isänsä työtä osoittamalla ”suurta ja ihmeellistä rakkautta” taivaallisen Isän lapsia kohtaan¹¹.

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa – – pelastamaan sen.”¹²

Hän teki Isänsä työtä ja ”kulki ympäri maata [ja] teki hyvä䔹³. Hän huolehti ihmisistä myötätuntoisesti – ”parantaen sairaita, herättäen kuolleita, saaden rammat kävelemään, sokeat saamaan näkönsä ja kuurot kuulemaan”¹⁴.

Hänen Isänsä työhön kuuluu avata meidän uskomme silmät, herättää meidän hengelliset kykymme ja parantaa meidät tuskistamme, ylpeydestämme, sairauksistamme ja synneistämme. Siihen kuuluu meidän auttamisemme meidän heikkouksissamme. Toteuttaakseen sen Jeesus kärsi auliisti kaikenlaisia kipuja, torjumisia, ahdinkoja ja kiusauksia.¹⁵

Hänen Isänsä työ on auttaa meitä täyttämään tarkoituksemme maan päällä ja johdattaa meidät Hänen luokseen taivaaseen.¹⁶ Toisin sanoen Hänen Isänsä työ oli – ja on – ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”¹⁷.

Loppujen lopuksi joulun kertomuksen täyteys huipentuu Vapahtajan elämän kolmeen viimeiseen päivään. Tuona ratkaisevana aikana Vapahtajan tie vei Getsemanen puutarhasta Golgatan ristin kautta puutarhahautaan. Kuten vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut, tuon hetken vaikutus yltäisi aikojen alusta iankaikkisuuksiin asti.¹⁸

Jeesuksen saapuessa Getsemanen puutarhaan – käytännöllisesti katsoen yksin – jokaisen ihmissielun kohtalo oli vaakalaudalla. Sen jälkeen seurasi kuulustelua, ruoskintaa ja lopulta äärimmäisen tuskallinen kuolema ristillä. Yhtä nöyränä ja auliina kuin Hän alusta asti julisti: ”Tässä olen, lähetä minut”¹⁹, Hän nyt sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”²⁰.

Maa vaikeroi, Hänen ystävänsä surivat ja pimeys peitti maan. Vapahtaja siirtyi henkimaailmaan, jossa ”lukematon määrä vanhurskaiden henkiä” – vanhurskaita sieluja, jotka olivat kuolleet – odotti Hänen saapumistaan. Hätkähdyttävän samanlaisella tavalla kuin aikojen alussa oli tapahtunut, Jumalan pojat ja tyttäret huusivat ilosta ja polvistuivat palvelemaan Vapauttajaansa.²¹

Pian Vapahtajan oli aika ottaa jälleen fyysinen ruumiinsa ja saattaa loppuun voittonsa kuolemasta. Varhaisena kevätaamuna, viikon ensimmäisenä päivänä, Magdalan Maria meni Hänen haudalleen ja huomasi sen olevan tyhjä. Maria oli ensimmäinen, joka kuuli Hänen äänensä ja näki Hänen rakkaat kasvonsa. Myöhemmin Jeesus ilmestyi apostoleilleen ja kehotti heitä katsomaan käsiään ja jalkojaan sanoen: ”Koskettakaa minua, nähkää itse”²², jotta he ymmärtäisivät, että Hän oli todella siinä – että heidän Lunastajansa tosiaan elää jälleen!

Tämä on se ilosanoma, suuri ilo²³, jota me juhlimme jouluna – ei ainoastaan se, että Kristus syntyi vaan että Hän eli meidän joukossamme, antoi henkensä meidän puolestamme, nousi kuolleista ja lopulta suoritti Isänsä työn ja ”poisti kuoleman”²⁴. Me riemuitsemme, koska meille aikojen alussa tehty lupaus voi rauhoittaa tämän maailman hämmennyksen ja kaaoksen – se on lupaus, joka täyttyi Jeesuksen Kristuksen sovitustyössä. Tästä syystä joulun kertomusta ei voi kokonaan kertoa ilman pääsiäisen kertomusta. Juuri Vapahtajan sovitusuhri teki Betlehemin hiljaisesta yöstä pyhän yön. Juuri Hänen lunastuksen lahjansa sai meidät huutamaan ilosta kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa – se on lahja, joka parantaa sairautemme, palauttaa näkömme ja pyyhkii pois kaikki kyyneleet.²⁵

Se valo, jota rakastamme joulunaikaan, on peräisin Maailman Valosta, Jeesuksesta Kristuksesta. Se kertomus, jota vaalimme joulunaikaan, kertoo Isämme onnensuunnitelmasta, jonka Kristus teki mahdolliseksi. Se lahja, joka tekee joulunajasta pyhän, on Hänen henkensä. Hän antoi henkensä, jotta meillä voisi olla iankaikkinen elämä. Rukoukseni on, että otamme tämän lahjan vastaan ja levitämme Hänen rakkauttaan ja Hänen evankeliumiaan koko maailmaan, erityisesti tänä ihmeellisenä joulunaikana. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.