Rehellisyyden jumalallinen mittapuu
Vanhin Neil L. Andersen
kahdentoista apostolin koorumista
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 13. syyskuuta 2011 pidetystä puheesta ”Honesty – The Heart of Spirituality” [Rehellisyys – hengellisyyden ydin]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Kristuksen opetuslapselle rehellisyys on aivan hengellisyyden ytimessä.
Kuvitus Simone Shin
Isämme Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat ehdottoman, täydellisen ja kokonaisvaltaisen rehellisiä ja totuudellisia. Me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä. Päämääränämme on tulla Hänen kaltaisikseen. Me pyrimme olemaan täysin rehellisiä ja totuudellisia kuten Isämme ja Hänen Poikansa. Rehellisyys määrittää Jumalan luonnetta (ks. Jes. 65:16), ja siksi rehellisyys on aivan hengellisen kasvumme ja hengellisten lahjojemme ytimessä.
Jeesus julisti: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6; ks. myös Joh. 18:37; OL 84:45; 93:36).
Herra kysyi Jeredin veljeltä: ”Uskotko ne sanat, jotka minä puhun?”
Jeredin veli vastasi: ”Kyllä, Herra, minä tiedän, että sinä puhut totta, sillä sinä olet totuuden Jumala etkä voi valehdella.” (Et. 3:11–12.)
Ja nämä ovat Vapahtajan omia sanoja: ”Minä olen totuuden Henki” (OL 93:26; ks. myös jae 24). ”Minä sanon teille totuuden” (Joh. 16:7; ks. myös jae 13).
Toisaalta Saatanaa kuvataan valheiden isäksi: ”Ja hänestä tuli Saatana, niin, nimittäin Perkele, kaikkien valheiden isä, eksyttämään ja sokaisemaan ihmisiä ja johdattamaan heitä vankeina tahtonsa mukaan, vieläpä kaikkia, jotka eivät kuule minun ääntäni” (Moos. 4:4).
Jeesus sanoi: ”Saatana – – on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” (Joh. 8:44; ks. myös OL 93:39.)
Vapahtaja nuhteli jatkuvasti niitä, jotka sanoivat julkisesti muuta kuin mitä ajattelivat sydämessään (ks. Matt. 23:27). Hän ylisti niitä, jotka elivät ilman vilppiä (ks. OL 124:15). Huomaatteko jyrkän vastakohtaisuuden? Toisella puolella on valehteleminen, pettäminen, tekopyhyys ja pimeys. Toisella puolella on totuus, valo, rehellisyys ja nuhteettomuus. Herra tekee selkeän eron.
Presidentti Thomas S. Monson on sanonut:
”Siinä missä kirkon ja yhteiskunnan tasovaatimukset kerran olivat enimmäkseen yhdenmukaisia, välillämme on nyt leveä juopa, ja se laajenee laajenemistaan. – –
Ihmiskunnan Vapahtaja on kuvannut itseään sellaiseksi, joka on maailmassa mutta ei maailmasta [ks. Joh. 17:14; OL 49:5]. Mekin voimme olla maailmassa olematta maailmasta, kun hylkäämme väärät käsitykset ja väärät opetukset ja pysymme uskollisina sille, mitä Jumala on käskenyt.”1
Maailma sanoo meille, että totuutta ja rehellisyyttä on vaikea määritellä. Maailma pitää huvittavana valehtelemista silloin tällöin, ja se kerkeästi oikeuttaa niin sanotut ”valkoiset valheet”. Ero oikean ja väärän välillä on hämärtynyt, ja epärehellisyyden seurauksia vähätellään.
Saadaksemme totuuden Hengen – Pyhän Hengen – jatkuvaksi kumppaniksemme meidän on täytettävä elämämme totuudella ja rehellisyydellä. Kun meistä tulee täysin rehellisiä, hengelliset silmämme avautuvat ja me saamme lisää valoa.
Voitte helposti ymmärtää, kuinka tämä hengellinen voima kohottaa oppimistanne luokkahuoneessa. Mutta näettekö myös, kuinka tämä periaate soveltuu tärkeisiin päätöksiin siitä, kuinka käytätte aikaanne, kenen kanssa käytätte sitä ja kuinka muovaatte elämäänne?
Sitoutukaa olemaan rehellisiä
Se totuuden hengellinen lahja, jota tarvitsette ja jonka haluatte, on erottamaton osa sitä, että olette rehellisiä ja totuudellisia ihmisiä. Totuus, jota tavoittelette, on sidoksissa siihen, millaisia ihmisiä olette. Valo, hengelliset vastaukset ja taivaallinen johdatus ovat peruuttamattomasti sidoksissa teidän omaan rehellisyyteenne ja totuudellisuuteenne. Suuri osa kestävästä tyytyväisyydestänne elämässä koituu siitä, että pyritte jatkuvasti sitoutumaan yhä voimakkaammin henkilökohtaiseen rehellisyyteen.
Roy D. Atkin on esittänyt seuraavan kertomuksen:
”Sen jälkeen kun joukko opiskelijoita keskeytti opintonsa ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen, kilpailu hammaslääketieteen kurssilaistemme keskuudessa kiristyi entisestään. Jokainen teki lujasti töitä ollakseen kurssin paras. Kilpailun lisääntyessä jotkut opiskelijat päättivät, että menestyminen edellytti lunttaamista. Se vaivasi minua suuresti. – –
Tiesin, etten voisi luntata. Halusin olla Jumalan edessä nuhteeton jopa enemmän kuin halusin valmistua hammaslääkäriksi.
Kolmantena opiskeluvuotena minulle tarjottiin erään erittäin tärkeän kurssin tulevan tentin kysymyksiä. Se tarkoitti tietenkin sitä, että joillakin kurssitovereistani olisi etukäteen tiedossa, mitä tentissä kysytään. Kieltäydyin tarjouksesta. Kun korjatut tenttipaperit palautettiin, luokan keskiarvo oli epätavallisen korkea, jolloin minun tenttitulokseni oli niihin verrattuna huono. Professori pyysi saada puhua kanssani.
’Roy’, hän sanoi, ’sinä menestyt yleensä hyvin tenteissä. Mitä tapahtui?’
Sanoin professorille: ’Jos seuraavassa tentissä kysymykset ovat sellaisia, joita ette ole käyttänyt koskaan aikaisemmin, uskon, että huomaatte minun menestyvän oikein hyvin.’ Hän ei sanonut siihen mitään.
Meillä oli samalla kurssilla toinen tentti. Kun tenttipaperit jaettiin, kuului äänekkäitä voihkaisuja. Tentissä oli kysymyksiä, joita opettaja ei ollut käyttänyt aiemmin. Kun arvostellut tenttipaperit palautettiin, minä olin saanut yhden korkeimmista arvosanoista kurssilla. Sen jälkeen kaikki tenttikysymykset olivat uusia.”2
Koska me olemme Kristuksen opetuslapsia, rehellisyyden jumalallinen mittapuu kasvaa sisimmässämme. Mormonin kirjassa kuningas Benjaminin kehotus riisua päältämme luonnollinen ihminen (ks. Moosia 3:19) on osaltaan kutsu herkempään rehellisyyden ja totuudellisuuden tajuun.
Apostoli Paavali neuvoi efesolaisia: ”Teidän tulee hylätä – – vanha minänne, joka on – – tuhon oma – – [ja] uudistua mieleltänne ja hengeltänne.” Sitten Paavali antoi tarkkoja neuvoja siihen, kuinka tulla uudeksi ihmiseksi: aivan ensimmäiseksi hän käski heitä luopumaan valheesta ja puhumaan toinen toiselleen totta (ks. Ef. 4:22–25; ks. myös Kol. 3:9; 3. Nefi 30:2).
Pidän tästä rehellisyyden määritelmästä: ”Rehellisyys on sitä, että on täysin totuudellinen, nuhteeton ja oikeudenmukainen.” Edelleen, nuhteettomuus on ”moraalista rohkeutta toimia sen mukaan, minkä [tietää] oikeaksi ja vääräksi”3.
Presidentti James E. Faust (1920–2007), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, kertoi kerran siitä, kuinka hän pyrki upseerikouluun Yhdysvaltain armeijassa. Hän sanoi:
”Minut kutsuttiin tutkintolautakunnan eteen. Minulla ei ollut paljon pätevyyttä, mutta olin opiskellut yliopistossa kaksi vuotta ja olin ollut kirkon lähetystyössä Etelä-Amerikassa.
Kysymykset, joita minulta kysyttiin upseerien tutkintolautakunnan edessä, saivat yllättävän käänteen. Melkein kaikki kysymykset keskittyivät minun vakaumukseeni. ’Poltatko?’ ’Juotko?’ ’Mitä mieltä olet niistä, jotka polttavat ja juovat?’ Minun ei ollut vaikea vastata näihin kysymyksiin.
’Rukoiletko?’ ’Uskotko, että upseerin tulisi rukoilla?’ Upseeri, joka esitti nämä kysymykset, oli kovapintainen ammattisotilas. Hän ei näyttänyt siltä, että hän olisi rukoillut kovinkaan usein. – – Halusin kovasti päästä upseeriksi. – –
Päätin olla välttelemättä kysymyksiä. Myönsin rukoilevani ja sanoin, että mielestäni upseerit voisivat etsiä jumalallista johdatusta niin kuin eräät todella suuret kenraalit olivat tehneet. – –
Mielenkiintoisia kysymyksiä tehtiin lisää. ’Eikö moraali saisi sodan aikana olla löysempi? Eikö taistelun aiheuttama stressi oikeuta miehiä tekemään sellaista, mitä he eivät tekisi kotona normaaleissa olosuhteissa?’
– – Minä aavistin, että nämä miehet, jotka tekivät tämän kysymyksen, eivät eläneet niiden normien mukaan, joita minulle oli opetettu. Mieleeni tuli ajatus, että voisin ehkä sanoa, että minulla oli oma uskoni mutten halunnut tyrkyttää sitä muille. Mutta sitten mieleeni muistuivat niiden monien ihmisten kasvot, joille olin opettanut siveyden lakia lähetystyössä ollessani. Lopulta sanoin vain: ’En usko, että on kahdenlaista moraalia.’
Lähdin kuulustelusta alistuneena siihen tosiasiaan, että nämä kovapintaiset upseerit – – antaisivat minulle varmaankin hyvin huonot pisteet. Kun muutamia päiviä myöhemmin tulokset ilmoitettiin, olin hämmästyksekseni päässyt läpi. Olin ensimmäisten upseerikouluun hyväksyttyjen joukossa!”
Ja sitten presidentti Faust – käsittäen, kuinka pienillä päätöksillä voi olla suuret seuraukset – sanoi: ”Tämä kokemus oli yksi elämäni kriittisistä tienhaaroista.”4
Rehellisyys, nuhteettomuus ja totuus ovat iankaikkisia periaatteita, jotka muovaavat merkittävästi kokemustamme kuolevaisuudessa ja ratkaisevat osaltaan iankaikkisen kohtalomme. Kristuksen opetuslapselle rehellisyys on aivan hengellisyyden ytimessä.
Pitäkää sananne kunniassa
Rehellisyys vaikuttaa päivittäisen elämänne jokaiseen osaan, mutta saanen mainita muutaman erityisen esimerkin. Opiskeluaikoinani muistan Brigham Youngin yliopiston silloisen rehtorin Dallin H. Oaksin, nykyisen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, lainanneen näitä Karl G. Maeserin sanoja: ”Nuoret ystäväni, minulta on kysytty, mitä tarkoitan kunniasanalla. Kerron sen teille. Pankaa minut vankilamuurien taakse – hyvin korkeiden, hyvin paksujen kivimuurien taa, jotka ulottuvat syvälle maahan – ja on olemassa mahdollisuus, että tavalla tai toisella saatan pystyä pakenemaan. Mutta asettakaa minut tuohon lattialle ja piirtäkää ympärilleni viiva liidulla ja pyytäkää minua antamaan kunniasanani, etten koskaan ylitä sitä. Pääsenkö pois tuosta ympyrästä? Ei, en koskaan! Ennemmin kuolen!”5
On tilanteita, jolloin kunnioitamme sitoumuksiamme yksinkertaisesti siksi, että olemme luvanneet kunnioittaa niitä. Teille tulee elämässänne tilanteita, jolloin tunnette houkutusta olla välittämättä tekemästänne sopimuksesta. Alun perin teette sopimuksen, koska toivotte saavanne jotakin vastineeksi. Myöhemmin, kun olosuhteissa tapahtuu muutos, ette enää halua kunnioittaa tuon sopimuksen ehtoja. Oppikaa nyt heti, että kun annatte sananne, kun teette lupauksen, kun allekirjoitatte nimenne, niin teidän henkilökohtainen rehellisyytenne ja nuhteettomuutenne sitoo teidät sanaanne, sitoumukseenne, sopimukseenne.
Kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että te uskotte, että ”tulee olla vilpitön” (UK 13), että puhutte totta, että ette lunttaisi tentissä, ette plagioisi toisen työtä tai huijaisi toisianne. Herra sanoo meille:
”Ja totuus on tieto asioista sellaisina kuin ne ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan;
ja kaikki, mikä on enemmän tai vähemmän kuin tämä, on sen Pahan henkeä, joka on ollut valehtelija alusta asti” (OL 93:24–25).
Haasteemme tulevat usein pienissä asioissa – pieninä kiusauksina täydellisen rehellisyyden reunamilla. Kun opiskelin ensimmäistä vuottani korkeakoulussa, pidin työpöytäni yläpuolella silloisen presidentti David O. McKayn (1873–1970) usein lainattuja sanoja. Ne olivat: ”Elämän suurin taistelu käydään sielun hiljaisissa kammioissa.”6
Miltä luulette Herrasta tuntuvan, kun me teemme rehellisyyteen liittyviä vaikeita päätöksiä? Siinä on valtavaa hengellistä voimaa, että pysyy totuudellisena ja rehellisenä, kun rehellisyyden seuraukset voisivat vaikuttaa epäedullisilta. Teidän jokaisen eteen tulee tällaisia valintoja. Nämä ratkaisevat hetket koettelevat nuhteettomuuttanne. Kun valitsette rehellisyyden ja totuudellisuuden – ratkeaapa tilanne toivomallanne tavalla tai ei – te huomaatte, että näistä tärkeistä tienhaaroista tulee voiman peruspilareita hengellisessä kasvussanne.
Olkaa ”vanhurskaita pimeässä”
Presidentti Brigham Young (1801–1877) sanoi kerran: ”Meidän täytyy oppia olemaan vanhurskaita pimeässä.”7 Yksi tapa määritellä tämä ilmaus on, että meidän täytyy oppia olemaan rehellisiä silloinkin kun kukaan ei saisi tietää, jos olisimme epärehellisiä. Haastan teitä olemaan ”vanhurskaita pimeässä”. Valitkaa toimintatapa, jonka Vapahtaja itse valitsisi.
Runoilija Edgar A. Guest on kirjoittanut:
En halua kaappiin piilottaa
salaisuuksia elämäni
kuvitellen, etteivät muut tietää saa,
siten huijaten itseäni.8
Muistakaa profeetta Joseph Smithin kauniit sanat: ”Tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan sitä tehdä; joka tapauksessa tiesin, että niin tehdessäni rikkoisin Jumalaa vastaan ja joutuisin tuomion alaiseksi” (JS–H 25).
On olemassa paineita saavuttaa tuloksia, paineita säilyttää korkeat arvosanat, paineita löytää työpaikka, paineita löytää ystäviä, paineita miellyttää lähellänne olevia, paineita valmistua koulusta. Älkää antako näiden paineiden murtaa rehellistä luonnettanne. Olkaa rehellisiä, kun seuraukset näyttävät kääntyvän teitä vastaan. Rukoilkaa, että voisitte olla entistä rehellisempiä. Miettikää, missä asioissa Herra haluaisi teidän olevan rehellisempiä, ja osoittakaa rohkeutta ottaa tarvittavat askelet osoittaaksenne suurempaa päättäväisyyttä olla täysin rehellisiä.
Presidentti Monson on kehottanut meitä: ”Olkaamme esimerkkinä rehellisyydestä ja nuhteettomuudesta kaikkialla minne menemmekin ja kaikessa mitä teemmekin.”9 Voisitte asettaa tämän Herran profeetan neuvon paikkaan, josta näette sen usein.
Vanhin Oaks on neuvonut: ”Meidän ei pidä soveltaa suvaitsevaisuutta itseemme. Totuuden vaatimusten tulee ohjata meitä.”10 Olkaa tinkimättömiä itsenne kanssa. Vapahtaja on sanonut: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt. 16:24).
Päätän siihen, mistä aloitin. Taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa ovat ehdottoman, täydellisen ja kokonaisvaltaisen rehellisiä. Todistan, että Isämme taivaassa ja Hänen rakas Poikansa elävät. He tuntevat teidät henkilökohtaisesti. He rakastavat teitä. Päämääränänne Jumalan poikina ja tyttärinä on tulla Heidän kaltaisikseen. Me olemme Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Olkoon meillä rohkeutta seurata Häntä.