2019
Shelly Ellegood, Kentucky, Yhdysvallat
Helmikuu 2019


Henkilökuvia uskosta

Shelly Ellegood

Kentucky, Yhdysvallat

Kuva
Shelly teaching at church

Shelly on kiitollinen seurakunnan jäsenistä, jotka auttoivat häntä. ”He auttoivat minua aloittamaan kirkossa käymisen, mutta he eivät koskaan painostaneet minua”, hän sanoo. ”He tekivät selväksi, että he olivat aina tukenani.”

Kuva
Shelly washing dishes

Vaikka se onkin ollut tuskallista, Shelly on kiitollinen Vapahtajalta saamastaan voimasta päästä yli virheistään ja oppia niistä: ”Kukaan ei voi elää tekemättä virheitä. Ainoa asia, jolla on väliä, on se, mitä me opimme niistä.”

Kuva
Shelly at home

Shellystä tuntuu, että hän voi olla lapsilleen esimerkkinä siitä, kuinka evankeliumi voi siunata ja muuttaa elämää. ”Toivon, että he näkevät, kuinka olen voittanut monia haasteita”, hän sanoo. ”Haluan heidän tietävän, että jos heillä on huonoja aikoja, he voivat päästä niiden yli. Kyse on siitä, että uskoo eikä koskaan luovuta.”

Kuva
Shelly walking with her dog

Haasteidensa kautta Shelly on ymmärtänyt, että Jeesus Kristus on hänen apunsa lähde. ”Herra on auttanut minua matkan varrella”, hän sanoo. ”Hän on vahvistanut minua ja tehnyt minut voimakkaammaksi.”

Shellyn tekemät valinnat pitivät hänet poissa kirkosta useita vuosia. Kirkossa olevien ystävien avulla Shelly löysi lopulta voimaa ja uskoa kulkea eteenpäin ja olla hyvänä esimerkkinä lapsilleen.

Cody Bell, valokuvaaja

Kuva
Shelly with her dogs

Olin 13-vuotias, kun minä ja äitini liityimme kirkkoon. Isäpuoleni oli ollut jäsen, mutta hänestä oli tullut epäaktiivinen. Eräänä päivänä hän päätti palata kirkkoon. Äitini ja minä menimme kasteelle. Siskoni kastettiin pian sen jälkeen.

Asuimme Missourissa Yhdysvalloissa ja kävimme pikkuruisessa lähetysseurakunnassa, joka kokoontui erään paikallisen rakennuksen toisessa kerroksessa olevassa huoneessa. Lauantaiaamuisin meillä oli tapana mennä sinne siivoamaan pois julisteet ja tuhkakupit. Minä soitin kokouksissamme pieniä sähköurkuja. Seurakuntamme jäsenet olivat kuin perhettä.

Kun olin 16-vuotias, muutimme Arizonan osavaltioon. Muutos oli vaikea, mutta Arizonassa kirkko on melko vahva. Opiskelin myöhemmin Brigham Youngin yliopistossa ja solmin avioliiton. Saimme neljä lasta, ja elämämme oli auvoista.

Mutta kaikenlaista tapahtui, ja kun erosimme, minut erotettiin kirkosta. Minulta kesti noin 15 vuotta tulla takaisin kirkkoon. Se kesti aikansa, mutta en halunnut kiirehtiä sitä. Halusin käydä kirkossa kaikista oikeista syistä.

Muistan, kuinka, kun olimme juuri muuttaneet Kentuckyn osavaltioon, minulla oli tapana viedä poikani kirkkoon ja odotella autossa, kun hän meni sisälle. Se oli vaikeaa aikaa. Tyttäreni oli ensimmäinen lapsistani, joka solmi temppeliavioliiton, enkä voinut olla siellä läsnä. Se satutti todella, mutta se oli tietysti omaa syytäni.

Joillakin ihmisillä kuten minulla menee kauan aikaa selvitellä asioita. Seurakunnan jäsenet ja ystävät olivat kärsivällisiä minun suhteeni. He tekivät selväksi, että he olivat aina tukenani. Erityisesti eräs perhe auttoi minua, ja he olivat todella kuin perhettä, koska siellä minulla ei ollut ketään sukulaisia. He auttoivat minua aloittamaan kirkossa käymisen, mutta he eivät koskaan painostaneet minua. Mahtavin asia oli se, että kun uudelleen kastamiseni aika koitti, poikani kastoi minut.

Olen elämässäni tehnyt paljon huonoja päätöksiä. Toivon, etten olisi tehnyt noita virheitä, mutta olen kiitollinen parannuksen myötä saamistani opetuksista. Kukaan meistä ei elä elämäänsä tekemättä virheitä – ainoastaan Vapahtaja kykeni siihen. Kun me teemme virheitä, on tärkeää, että me käännymme Hänen puoleensa saadaksemme voimaa ja oppiaksemme noista virheistä.

Tiedän, etten voi palata ajassa taaksepäin enkä muuttaa mitään, mutta tavoitteeni nyt on tehdä kaikki voitavani näyttääkseni lapsilleni hyvää esimerkkiä, koska heillä ei ollut sitä moneen vuoteen. Toivon, että he näkevät, kuinka olen voittanut monia haasteita.

Haluan heidän tietävän, että jos heillä on huonoja aikoja, he voivat päästä niiden yli, kun he kääntyvät Vapahtajan puoleen apua saadakseen. Kyse on siitä, että uskoo eikä koskaan luovuta. Herra on auttanut minua matkan varrella, ja tiedän, että Hän voi auttaa heitäkin. Edistyminen on ollut kivuliasta, mutta Herra on tukenut minua ja tehnyt minusta vahvemman.