Ikääntyminen uskollisena
Tavoitteita sydämessään nuorelle
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Kun kuulin uudesta Lasten ja nuorten ohjelmasta, halusin osallistua siihen.
Valokuvakuvitus ja kuvat ääniaalloista Getty Images
Kun kirkossa aloitettiin uusi Lasten ja nuorten ohjelma, kuulin lastemme ja lastenlastemme keskustelevan tavoite- ja oppiaihesuunnitelmistaan. Olen melkein 80-vuotias, mutta halusin osallistua tähän suurenmoiseen todistusta kasvattavaan tilaisuuteen.
Lapseni ja lastenlapseni asuvat eri puolilla maata, joten emme voi kaikki tavata kasvokkain. Sen sijaan päätimme järjestää kuukausittaisen verkkotapaamisen. Yksi lastenlapsista pitää oppiaiheen ja johtaa evankeliumiaiheisen keskustelun. Sen jälkeen jokainen kertoo tavoitteistaan ja edistymisestään niiden saavuttamisessa. Jotkin tavoitteet ovat tietenkin henkilökohtaisia, ja me kunnioitamme jokaisen yksityisyyttä.
Kun puhuin lastenlasteni kanssa heidän tavoitteistaan, aloin ajatella omia tavoitteitani. Mitä minä halusin saavuttaa?
Tässä on luettelo tavoitteista, joihin päädyin noudattaen Lasten ja nuorten ohjelmassa käytettyjä aiheita ja malleja. Haluan nimittää niitä tavoitteikseni sydämessään nuorelle.
Älyllinen. Vaarnamme Apuyhdistyksen johtokunta pyysi sisaria opettelemaan ulkoa asiakirjan ”Elävä Kristus”1. Se on pitkä, mutta tiesin pystyväni vielä opettelemaan ulkoa niin paljon, ja se tuntui vaivan arvoiselta tavoitteelta.
Hengellinen. Kun palvelen temppelissä, seison toisinaan tunnin tai pidempäänkin portaikon luona ja ohjaan temppeliin tulijoita pukeutumishuoneeseen. Haluan pitää mieleni kirkkaana, joten päätin opetella ulkoa vanhoja seminaarin pyhien kirjoitusten hallittavia kohtia Mormonin kirjasta. Kun koronapandemian aikana temppelit suljettiin, jatkoin siitä huolimatta tämän tavoitteen parissa. Ulkoa opetteleminen antaa mielelleni jotakin tekemistä ja täyttää minut Hengellä.
Fyysinen. Lastenlastemme fyysiset tavoitteet perustuivat muun muassa tanssiin, lentopalloon ja surffaukseen. Mikään niistä ei toimi kohdallani, joten päätin kävellä muutaman kilometrin päivittäin. Huomaan olevani vireämpi, kun liikun. Se on hyväksi mielelleni ja ruumiilleni.
Sosiaalinen. Rakastan yhteydenpitoa lapsiini ja lastenlapsiini. Meillä oli tapana puhua puhelimessa (ja puhumme edelleen), mutta tekstiviestit ovat nyt uusi tapa pitää yhteyttä. Lapset opettivat minua käyttämään emojeja ja lyhyitä videonpätkiä.
Useat lastenlapsista ottivat yhdeksi tavoitteeksi oppia laittamaan ruokaa. Kun he tulivat käymään, me teimme yhdessä ruokaa. Niiden kanssa, jotka asuvat kauempana, käymme videopuhelua keskenämme keskustellen resepteistä ja kokaten ”reaaliajassa”.
Soitan myös mielelläni sisarille, joiden palvelutyösisar olen. Pandemian tuoman sosiaalisen etäisyyden aikana puhelimessa jutteleminen on ollut loistava keino pitää yhteyttä. Toisinaan menen heidän luokseen ja jätän ovelle etukäteen pakkaamiani herkkuja sekä viestin, jossa kerron rakastavani heitä.
Kasvamista evankeliumissa
Millainen siunaus Lasten ja nuorten ohjelma onkaan ollut minulle ja perheelleni pandemian aikana. Vaikka olen kotona yksin päivä toisensa jälkeen, minulla on omia tavoitteita. Lastenlapset kehittävät jatkuvasti kykyjään ja kasvavat evankeliumissa, ja minä pystyn tukemaan heitä. Odotamme innolla perhetapaamisiamme verkossa ja kokemuksistamme kertomista.
Ja sen innoituksen ansiosta, jota olen saanut auttaessani lastenlapsiani työstämään tavoitteitaan, keskityn nyt selkeämmin asettamaan tavoitteita itselleni, sekä lyhytaikaisia että iankaikkisia. Teen työtä ja rukoilen joka päivä ”antaakseni Jumalan vallita” elämässäni ja perheeni jäsenten elämässä.2