Kuolevaisuuden seikkailu

Yhdellä aikamme suurista innovaattoreista, Applen Steve Jobsilla, oli tämä näkemys: ”Pisteitä ei voi yhdistää katsomalla eteenpäin”, hän sanoi. ”Ne voi yhdistää vain katsomalla taaksepäin. Täytyy siis luottaa siihen, että pisteet yhdistyvät jollakin tavoin omassa tulevaisuudessa.”¹

Mitä hän sillä tarkoitti? Seuraavasta esimerkistä on kenties apua. 1800-luvun loppupuolella taiteilijat kuten Georges Seurat ja Paul Signac alkoivat maalata uudella tyylillä, joka tultiin tuntemaan neoimpressionismina. Heidän tekniikkansa muodostui kankaan peittämisestä pienillä väripisteillä. Läheltä katsottuna nämä pisteet näyttävät toisiinsa liittymättömiltä ja satunnaisilta. Mutta kun katsoo koko maalausta, näkee, kuinka pisteet sulautuvat väreiksi ja kuinka värit lopulta muodostavat muotoja, jotka tuovat esiin kauniin kuvion. Se, mikä aiemmin näytti sattumanvaraiselta ja jopa sekavalta, alkaa näyttää järkevältä. Joskus elämämme on kuin neoimpressionistista taidetta. Väripisteet, joista päivämme hetket ja tapahtumat muodostuvat, voivat näyttää aika ajoin toisiinsa liittymättömiltä ja kaoottisilta. Emme näe niissä mitään järjestystä. Emme osaa kuvitella, että niillä on mitään tarkoitusta.

Kun sitten otamme askeleen taaksepäin ja tarkastelemme niitä iankaikkisesta näkökulmasta, kun katsomme elämäämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kehyksissä, alamme nähdä, kuinka eri pisteet elämässämme liittyvät toisiinsa. Me emme kenties pysty näkemään aivan vielä koko kuvaa, mutta näemme riittävästi luottaaksemme siihen, että siinä on kaunis, suurenmoinen kuvio. Ja kun pyrimme luottamaan Jumalaan ja seuraamaan Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, niin jonakin päivänä näemme lopullisen tuotteen ja tiedämme, että nimenomaan Jumalan käsi on ohjannut ja johdattanut askeliamme.

Tiedämme, että Mestaritaiteilijalla on ollut koko ajan suunnitelma noita satunnaisia pisteitä varten. Näemme, että Hän on kasvattanut kykyjämme, valmistanut tilaisuuksia ja esitellyt meille määränpäitä, jotka ovat loistavampia kuin mitä me olisimme ikinä pystyneet kuvittelemaan tai saavuttamaan omin avuin.

Olen todellakin nähnyt sen omassa elämässäni.

Monet teistä tietävät, että kun olin hyvin nuori, perheemme oli pakko paeta kodistamme kaksi kertaa ja jättää kaikki taaksemme. Kummassakin tapauksessa kävi varsin selväksi, että ihmiset uusilla paikkakunnilla pitivät meitä ”vähempiarvoisina” kuin he itse. Ikäisteni lasten joukossa puhetapani teki minusta ulkopuolisen, ja se oli heille runsaana pilkan- ja naurunaiheena.

Vanhempani kamppailivat perheemme elättämiseksi. Äitini aloitti pesulatoiminnan, ja minä toimin polkupyöräni ja kärryni kanssa tuon yrityksen ”kotiinkuljetusasiantuntijana” koulun jälkeen.

Asuinpaikkojemme muuttumisen tuoma järkytys ja stressi aiheuttivat sen, että jäin jälkeen opinnoissani ja menetin yhden kokonaisen kouluvuoden.

Itä-Saksassa olin opiskellut ensimmäisenä vieraana kielenä venäjää. Se oli vaikeaa, mutta pärjäsin. Sitten Länsi-Saksassa minua vaadittiin oppimaan englantia.

Se tuntui minusta mahdottomalta! Uskoin, ettei suutani yksinkertaisesti ollut tehty englannin puhumiseen.

Teinivuosinani ihastuin mitä ihanimpaan tyttöön, jolla oli kauniit suuret ruskeat silmät. Valitettavasti Harriet ei vaikuttanut vähääkään kiinnostuneelta minusta. Mitä sitten yritinkin, näytti siltä, ettei minua onnistaisi. No, kuulitte hänen näkemyksensä asiasta.

Siinä minä siis olin, melko merkityksetön ja vaikeuksissa kamppaileva nuorukainen, joka eli sodanjälkeisessä Saksassa ja jolla ei näyttänyt olevan juurikaan menestymisen mahdollisuuksia elämässä.

Minulla oli kuitenkin muutama etu puolellani.

Tiesin, että perheeni rakasti minua. Koulussa ja kirkossa oli opettajia, jotka kannustivat minua asettamaan aina tavoitteeni korkealle. Muistan yhä, kuinka yksi nuori amerikkalainen lähetyssaarnaaja opetti tämän pyhien kirjoitusten periaatteen: ”Jos Jumala on puolellasi, kuka voi olla sinua vastaan?”²

Jokin siinä vaikutti minuun hyvin voimakkaasti. Jos niin on, ajattelin, miksi minä siis pelkäisin?

Niinpä uskoin siihen. Ja luotin Jumalaan.

Jonkin aikaa olin mukana oppisopimusohjelmassa. Yksi opettajistani haastoi minut tähtäämään korkeammalle ja opiskelemaan iltakoulussa konetekniikkaa. Se vaati suuren määrän ylimääräistä työtä, mutta se johti minut löytämään suuren intohimoni lentämiseen! Järkytyksekseni sain selville, että jos halusin tulla lentäjäksi, minun oli osattava englantia. Mutta halusin tulla lentäjäksi, ja jollakin ihmeellisellä tavalla suuni tuntui muuttuvan eikä englanti ollut enää niin mahdoton kieli.

Kun motivoiduin uudelleen, sitouduin tekemään lujasti töitä ja turvasin taivaalliseen Isään, otin pieniä askelia, jotka auttoivat minua rakentamaan luottamuksen siihen, että pystyisin siihen.

Tietenkään se ei tarkoittanut, että kaikki sujui aina kitkattomasti.

Kun olin 19-vuotias, matkustin San Antonioon Texasiin Yhdysvaltoihin aloittamaan lentäjäkoulutukseni. Lentokoneessa istuin miehen vieressä, joka puhui vahvalla texasilaisella murteella. Tajusin kauhukseni, että se englanti, jota olin niin suurin ponnistuksin yrittänyt oppia, ei ollut samaa englantia, jota puhuttiin Texasissa!

Lentäjäkoulutuksessakin oli vaikeaa. Se oli erittäin kilpailuhenkinen ohjelma, jossa jokainen halusi valmistua parhain arvosanoin. Tiesin heti, että olin alakynnessä, koska useimmat kurssitovereistani puhuivat englantia äidinkielenään.

Lennonopettajani varoittivat minua toisestakin mahdollisesta haittapuolesta – vietin paljon aikaa kirkossa. Paikalliset jäsenet ottivat minut lämpimästi vastaan seurakuntaansa ja kotiinsa, ja yhdessä me rakensimme jopa seurakuntakeskuksen Big Springiin. Opettajani olivat huolissaan siitä, että tällaiset toimet haittasivat mahdollisuuksiani olla kurssin parhaimmistossa. Minä en ajatellut niin. Niinpä minä luotin Jumalaan ja tein parhaani.

Opin viimein englantia (vaikkakin harjoittelen sitä edelleen). Suoritin lentäjäkoulutukseni (ja valmistuin kurssini parhaana). Minusta tuli hävittäjälentäjä ja myöhemmin lentokapteeni. Ja entä se kaunis, ruskeasilmäinen unelmieni tyttö? No, hän on täällä kanssani.

Voiko tässä olla jokin opetus? Minun mielestäni useitakin!

Yksi saattaisi olla tämä: Älkää lannistuko monista suurista, vaikeista tehtävistä elämässä. Jos sitoudutte tekemään niitä ”helppoja” asioita – niitä ”pieniä” asioita, joita Jumala pyytää teitä tekemään – ja teette ne mahdollisimman hyvin, suuria asioita seuraa.

Näitä ”helppoja ja pieniä” asioita, joita voitte tehdä hyvin, ovat päivittäinen rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, eläminen viisauden sanan mukaan, kirkossa käyminen, rukoileminen vakain aikein sekä kymmenysten ja uhrien maksaminen.

Tehkää näitä asioita myös silloin, kun ette halua tehdä niitä. Nämä ”uhraukset” vaikuttavat ehkä pieniltä, mutta ne ovat tärkeitä, sillä ”uhria seuraa aina siunaus Herran”³.

Tavallaan ”pienet ja yksinkertaiset” uhraukset ovat niitä päivittäisen elämän pisteitä, joista muodostuu elämänne mestariteos. Ette ehkä nyt näe, kuinka pisteet liittyvät toisiinsa, eikä teidän vielä tarvitsekaan. Osoittakaa vain riittävästi uskoa sitä hetkeä varten, jota nyt elätte. Luottakaa Jumalaan, sillä ”pienestä lähtee se, mikä on suurta”⁴.

Saatatte nyt ajatella: ”Niin, vanhin Uchtdorf, hyvähän sinun on puhua. Mutta sinä oletkin apostoli. Minä en ole sellainen. En ole tärkeä Jumalalle. Rukouksiini ei vastata. Elämääni ei ohjata. Jos minulle on olemassa jokin suunnitelma, se on kirpputoriversio. Käytettynä saatu suunnitelma. Taputus-päälaelle-ja-tyydy-siihen-mitä-sinulla-on -suunnitelma.”

Rakkaat ystäväni, muistakaa, mitä Steve Jobs sanoi: ”Pisteitä ei voi yhdistää katsomalla eteenpäin. Ne voi yhdistää vain katsomalla taaksepäin.”

Kun olin teidän ikäisenne, minulla ei ollut aavistustakaan, minne elämäni minut veisi. En kerta kaikkiaan nähnyt toisiinsa yhdistyviä pisteitä edessäni.

Mutta minä luotin Jumalaan. Kuuntelin rakastavan perheen ja viisaiden ystävien neuvoja ja otin pieniä askelia uskossa luottaen siihen, että jos tekisin parhaani sillä hetkellä, Jumala pitäisi huolen kokonaiskuvasta.

Hän teki niin.

Hän tiesi lopun alusta asti, vaikka minä en tiennyt.

En pystynyt näkemään tulevaisuutta, mutta Hän pystyi.

Myös niinä vaikeina aikoina, kun luulin olevani hylätty, Hän oli kanssani – näen sen nyt.

Sananlaskuissa on tämä suurenmoinen lupaus: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”⁵

En usko, että noiden jakeiden lopussa on kysymysmerkki.

Ei, vaan mielestäni niissä pitäisi olla huutomerkki!

Niinpä teidän pitää kysyä itseltänne: ”Saanko kerättyä riittävästi uskoa luottaakseni Jumalaan? Olenko halukas luottamaan siihen, että Hän rakastaa minua ja haluaa ohjata tietäni?”

Itse asiassa saatatte monissa asioissa pärjätä aika hyvin omin avuin. Mutta kehotan teitä uskomaan, että elämänne on ehdottomasti parempaa, jos luotatte siihen, että Jumala ohjaa askelianne. Hän tietää sellaista, mitä ette voi mitenkään tietää, ja Hänellä on teille valmistettuna tulevaisuus, jota ette mitenkään pysty kuvittelemaan. Suuri apostoli Paavali todisti: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, [sen] Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”⁶

Haluatteko taivaallisen Isänne johdattavan teitä, siunaavan teitä ja tukevan teitä?

Sitten uskokaa.

Rakastakaa Jumalaa.

Etsikää Häntä koko sydämestänne.

Kulkekaa Hänen teitään – mikä tarkoittaa sitä, että pidätte käskyt, kunnioitatte liittojanne, noudatatte profeettojen opetuksia ja otatte varteen Hengen kehotukset.

Toimikaa näin, niin Jumala ”[tekee] teidät vielä tuhat kertaa lukuisammiksi ja [siunaa] teitä lupauksensa mukaisesti”⁷!

Kun puhumme siitä, että annamme Jumalan ohjata elämäämme, haluaisin selventää yhden asian. Ette ehkä pidä siitä, mitä aion sanoa teille. Kun kysytte Jumalalta, mitä tehdä elämänne päätöksissä – myös joissakin tärkeissä päätöksissä – Hän ei ehkä anna teille selkeää vastausta. Totuus on, että toisinaan Herralle ei ole väliä sillä, mitä päätätte, kunhan pysytte evankeliumin perusliitoissa ja -periaatteissa.

Monissa tapauksissa tekemänne päätökset eivät kenties ole niin tärkeitä kuin se, mitä teette tehtyänne sen valinnan.

Esimerkiksi nuoripari voi päättää mennä naimisiin, vaikka jotkut heidän sukulaisistaan eivät pidäkään heitä täydellisenä parina. Tunnen kuitenkin suurta toivoa tällaisen nuorenparin suhteen, jos he päätöksen tehtyään pysyvät täysin sitoutuneina toisiinsa ja Herraan koko sydämestään ja mielestään. Kohtelemalla toisiaan rakkaudella ja ystävällisyydellä ja keskittymällä toistensa emotionaalisiin, hengellisiin ja ajallisiin tarpeisiin – tekemällä ”pieniä” asioita johdonmukaisesti – heistä tulee täydellinen pari.

Vastakohtana on nuoripari, joka luulee valinneensa ”täydellisen” puolison ja olettaa sitten, että kaikki raskas työ on tehty. Jos he lakkaavat viettämästä aikaa toistensa kanssa, lopettavat kahdenkeskisen kommunikoinnin ja lipuvat takaisin egotismiin ja itsekeskeiseen elämään – tämä aviopari on polulla, joka johtaa murheeseen ja katumukseen.

Sama periaate pätee ammatillisiin valintoihin. Tunnen suurta toivoa niiden suhteen, jotka valitsevat vähemmän arvostetun ammatin mutta jotka tekevät parhaansa löytääkseen keinoja tehdä työstään kiinnostavaa ja haasteellista.

Tunnen vähemmän toivoa niiden suhteen, jotka valitsevat vaikuttavalta kuulostavan ammatin mutta matkan varrella kadottavat sisäisen tulen, joka on välttämätön tuossa ammatissa menestymiseen. Itse asiassa onnistunut mukautuminen muutoksiin työssä on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä teidän sukupolvenne täytyy oppia pärjätäkseen tulevaisuuden kanssa.

Kuinka siis Herra haluaa teidän päätyvän tärkeisiin päätöksiin?

Hänen Oliver Cowderylle ja Josephille antamansa ohjeet ovat olleet minulle hyvin hyödyllisiä. Herra sanoi heille: ”Sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein.”¹¹

Taivaallinen Isä on antanut teille aivot ja sydämen. Jos luotatte Häneen, Hän auttaa teitä käyttämään oikein niitä molempia tehdessänne päätöksiä.

Monissa päätöksissä teillä on useampia kuin yksi hyvä vaihtoehto, joista valita. Kun näin tapahtui Josephille ja hänen tovereilleen, Herra käytti kiinnostavaa ilmausta heidän pyytäessään Hänen johdatustaan. Se ilmaus on: ”Sillä ei ole väliä.”¹²

Heti sen jälkeen Herra kuitenkin lisäsi: ”Mutta olkaa uskollisia.”¹³

Teidän työnänne on tehdä parhaat mahdolliset päätökset sen tiedon mukaan, joka teillä on käytettävissänne, evankeliumin arvoihin ja periaatteisiin perustuen. Pyrkikää sitten koko väkevyydestänne onnistumaan niissä asioissa, joihin ryhdytte – ja olemaan uskollisia.

Tehkää niin, ja pisteet yhdistyvät toisiinsa.

On kenties masentavaa kuulla, ettei Jumala välttämättä anna teille yksityiskohtaista suunnitelmaa elämänne matkalle. Mutta haluatteko tosiaan ohjausta elämänne jokaisessa yksityiskohdassa?

Haluatteko tosiaan jonkun antavan teille elämään huijauskoodeja, ennen kuin teillä on mahdollisuus ottaa asioista selvää itse? Millainen seikkailu siitä tulisi?

Rakkaat nuoret ystäväni, kuljette kuolevaisuuden seikkailun läpi vain kerran. Eikö yksilöllisesti räätälöity selvitys täydellisine kuvauksineen ja vastauksineen elämän kaikkiin suuriin kysymyksiin poistaisikin teiltä suuren onnistumisentunteen ja luottamuksenne vahvistumisen¹⁴ Herraan ja itseenne?

Koska Herra on antanut teille tahdonvapautenne, teillä on monta kulkusuuntaa, joista valita, ja voitte silti elää tyydytystä tuovaa elämää. Kuolevaisuus on avoin seikkailukertomus, jonka sisällön saatte itse valita. Teillä on käskyt, teillä on liitot, teillä on innoitettuja profeetallisia neuvoja ja teillä on Pyhän Hengen lahja. Siinä on enemmän kuin riittävästi johdattamaan teitä onneen kuolevaisuudessa ja iankaikkiseen iloon. Älkää siis hätääntykö, jos teette joitakin päätöksiä, jotka eivät ole täydellisiä. Sillä tavoin te opitte. Se on osa seikkailua!

Ei, seikkailut eivät ikinä suju mallikkaasti alusta loppuun, mutta jos olette uskollisia, voitte olla varmoja onnellisesta lopusta. Miettikää Egyptin Joosefin esimerkkiä. Monin tavoin hänen elämänsä oli katastrofaalista. Hänen veljensä myivät hänet orjaksi. Hänet heitettiin vankilaan rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Vaikka hän joutui kokemaan kaikkia näitä kauheita olosuhteita, hän säilytti uskonsa. Hän luotti Jumalaan. Hän käytti olosuhteet hyödykseen. Vuosi toisensa jälkeen – silloinkin kun vaikutti siltä, että hänet oli unohdettu ja hylätty – hän uskoi. Joosef taivutti aina sydämensä kohti Jumalaa. Ja Jumala näytti pystyvänsä kääntämään kielteiset asiat myönteisiksi.¹⁵

Nykyään, noin 4 000 vuotta myöhemmin, me saamme yhä innoitusta Joosefin kokemuksista.

Teidän seikkailunne ei ehkä ole yhtä dramaattinen, mutta siinä tulee olemaan ylä- ja alamäkiä. Muistakaa siis Joosefin esimerkki: Pysykää uskollisina. Uskokaa. Olkaa rehellisiä. Älkää tulko katkeriksi. Älkää olko kiusaajia. Rakastakaa Jumalaa, rakastakaa lähimmäisiänne. Luottakaa Jumalaan silloinkin kun asiat näyttävät synkiltä.

Näette sen kenties paljon myöhemmin, mutta katsoessanne taaksepäin tiedätte, että Herra on todellakin ohjannut ja johdattanut kulkuanne.

Pisteet ovat yhdistyneet toisiinsa.

Mitä sitten toivon teidän muistavan tästä yhteisestä ajastamme tänään?

Ensiksi, tietäkää, että Jumalan vastaukset syvällisimpiin kysymyksiinne saattavat viedä hieman aikaa ja ne saattavat tulla tavoilla, joita ette olleet odottaneet. Jumalan vastauksilla on iankaikkista arvoa. Ne ovat odottamisen arvoisia.

Toiseksi, osoittakaa hieman uskoa. Taivuttakaa sydämenne Jumalan puoleen. Uskokaa siihen, että olette tärkeitä Jumalalle, ja luottakaa siihen, että Hän tekee teistä enemmän kuin voisitte ikinä tehdä omin voimin. Oppikaa Hänestä. Rakastakaa Häntä. Uskokaa Häntä. Puhukaa Hänen kanssaan säännöllisesti, hartaasti. Kuunnelkaa Hänen ääntään.

Kolmanneksi, kulkekaa opetuslapseuden polkua parhaanne mukaan. Älkää lannistuko. Tehkää ne pienet asiat vain niin hyvin kuin pystytte, niin suuret asiat asettuvat kohdalleen.

Neljänneksi, älkää antako lannistavien äänien saada teitä luopumaan uskon matkastanne. Muistakaa, ettette vastaa arvostelijoillenne. Te vastaatte taivaalliselle Isällenne. Hänen arvonsa ovat ne, joilla on merkitystä.

Viidenneksi, tehkää parhaita mahdollisia valintoja noudattamalla kehotuksia, jotka tulevat sydämeenne ja mieleenne. Tehkää parhaanne toimiaksenne niiden mukaan. Osoittakaa uskoa, niin Jumala pyhittää rehelliset ponnistelunne iankaikkiseksi hyväksenne.¹⁶

Toimikaa näin, niin lopussa kaikki tulee olemaan hyvin.

Jätän teille siunaukseni tänä päivänä, tämän uuden vuoden alussa, että kun vilpittömästi pyritte tuntemaan Jumalanne, uskonne vahvistuu. Kun pyritte seuraamaan Vapahtajaanne, luottamuksenne vahvistuu.¹⁷ Ja kun vaellatte uskollisina ja avaatte sydämenne Kristuksen valolle, niin rakkautenne Jumalaan kehittyy ja kykynne rakastaa lähimmäistänne jalostuu.

Ja kaikki tämä tuo teille onnea ja iloa.

Se tuo teille rauhaa.

Jonakin päivänä se tuo teille iankaikkisen kirkkauden.

Tuona tulevana päivänä muistelette tätä vaalittua ja jännittävää kuolevaisuuden seikkailua ja ymmärrätte. Näette, että pisteet todellakin ovat liittyneet toisiinsa kauniiksi kuvioksi, hienommaksi kuin olisitte koskaan voineet kuvitella. Sanomattoman kiitollisina näette, että Jumala itse ylitsevuotavassa rakkaudessaan, armossaan ja laupeudessaan on ollut aina varjelemassa teitä, siunaamassa teitä ja ohjaamassa askelianne kulkiessanne kohti Häntä.

Tästä todistan ja annan teille siunaukseni Herran apostolina Mestarimme pyhässä nimessä. Lunastajamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.