Uskon osoittaminen

Rakkauteni instituuttiin sai alkunsa jo seminaarissa. Liityin kirkkoon 14-vuotiaana, ja minulla oli tiedon jano. Nautin evankeliumin asioiden oppimisesta ja rakastin ihailtavia ystäviä ja opettajia, jotka tapasin matkan varrella.

Toisinaan seminaarissa käyminen oli vaikeaa. Perheeni, joka ei kuulu kirkkoon, ei tukenut osallistumistani. Mutta muiden myöhempien aikojen pyhien avulla kykenin käymään aamuseminaarissa. Perheeni näki, että suhtauduin vakavissani jäsenyyteeni kirkossa. Se oli minun tapani kulkea toinen virsta.

Aivan samalla tavoin kuin seminaari rikasti elämääni ollessani teini-ikäinen, instituutti on rikastanut elämääni nuorena aikuisena. Olen vaalinut Kristuksen sanoja sydämessäni ja mielessäni (ks. OL 6:20; 84:85). Nämä opetukset auttoivat minua palvelemaan Herraa tehokkaammin lähetyssaarnaajana.

Olen kiitollinen instituutista ja tiedän, että se on innoitettu ohjelma, koska olen nähnyt sen siunaukset omassa elämässäni ja muiden elämässä.