Sokerijuurikkaita ja sielun arvo

Herra tähdensi jokaisen miehen ja naisen, nuoren ja lapsen arvoa julistaessaan:

”Sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä. – –

Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!

Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa, jonka olette johdattaneet minun luokseni minun Isäni valtakuntaan, kuinka suuri teidän ilonne onkaan, jos johdatatte monta sielua minun luokseni!” (OL 18:10, 15–16.)

Muistakaa, että te olette oikeutettuja saamaan Isämme siunauksia tässä työssä. Hän ei kutsunut teitä etuoikeutettuun asemaanne kulkemaan yksin, ilman opastusta, onnen kaupalla. Sen sijaan Hän tuntee taitonne, Hän ymmärtää omistautumisenne ja Hän muuttaa kuvitellut puutteenne tunnustetuiksi vahvuuksiksi. Hän on luvannut: ”Minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.” (OL 84:88.)

Alkeisyhdistyksen johtohenkilöt, tunnetteko lapset, joita palvelette? Nuorten Naisten johtohenkilöt, tunnetteko nuoret naisenne? Aaronin pappeuden johtohenkilöt, tunnetteko nuoret miehet? Apuyhdistyksen ja Melkisedekin pappeuden johtohenkilöt, tunnetteko naiset ja miehet, joita teidät on kutsuttu johtamaan? Ymmärrättekö heidän ongelmansa ja heidän hämmennyksensä, heidän kaipauksensa, tavoitteensa ja toiveensa? Tiedättekö, kuinka pitkän tien he ovat kulkeneet, mitä vaikeuksia he ovat kokeneet, mitä kuormia he ovat kantaneet, mitä murheita he ovat kestäneet?

Kehotan teitä tutustumaan ihmisiin, joita palvelette, ja rakastamaan heitä. Kun todella rakastatte ihmisiä, joita palvelette, he eivät tunne joutuvansa siihen kauheaan tilanteeseen, jossa ei koskaan saa osakseen huolenpitoa, ei koskaan saa tarvittavaa apua. Teidän etuoikeutenanne ei kenties ole avata kaupunkien portteja tai palatsien ovia, mutta te ja jokainen, jota palvelette, koette todellista onnea ja kestävää iloa, kun tartutte käteen ja tavoitatte sydämen.

Jos joskus masennutte ponnisteluissanne, muistakaa, että toisinaan Herran aikataulu on erilainen kuin meidän. Kun monia vuosia sitten olin piispana, yksi nuorten naisten johtohenkilöistämme, Jessie Cox, tuli luokseni ja sanoi: ”Piispa, minusta ei ole mihinkään!” Kun kysyin, miksi hänestä tuntui siltä, hän vastasi: ”En ole kyennyt saamaan yhtään NVK:n tytöistäni solmimaan temppeliavioliittoa niin kuin hyvä opettaja olisi saanut. Olen yrittänyt parhaani, mutta parhaani ei ilmeisesti ole ollut riittävän hyvää.”

Yritin lohduttaa Jessieä kertomalla hänelle, että hänen piispanaan tiesin hänen tehneen kaiken voitavansa. Ja kun vuosien mittaan seurasin noiden tyttöjen elämää, huomasin, että lopulta jokainen heistä sinetöitiin temppelissä. Jos opetus on painunut sydämeen, sitä ei unohda.

Seuratessani Jessie Coxin kaltaisia uskollisia palvelijoita olen oppinut, että jokainen johtaja voi olla todellinen paimen palvellessaan suuren ja hyvän Paimenemme ohjeiden mukaan, ja hänellä on etuoikeus johtaa ja vaalia ja hoivata niitä, jotka tuntevat Hänen äänensä ja rakastavat sitä (ks. Joh. 10:2–4).

Saanen kertoa vielä yhden kokemuksen, jonka sain piispana. Yhtenä sunnuntaiaamuna huomasin, että Richard, yksi papeistamme, joka oli harvoin läsnä, oli jälleen poissa pappeuskokouksesta. Jätin koorumin neuvojan hoiviin ja kävin Richardin kotona. Hänen äitinsä sanoi, että hän oli paikallisella huoltoasemalla huoltamassa autoja. Ajoin huoltoasemalle etsimään Richardia ja hain kaikkialta, mutta en löytänyt häntä. Äkkiä sain innoitusta vilkaista vanhanaikaiseen rasvamonttuun, joka oli huoltoaseman sivussa. Pimeän keskeltä minua katsoi kaksi loistavaa silmää. Kuulin Richardin sanovan: ”Löysit minut, piispa! Minä tulen ylös.” Jutellessani Richardin kanssa kerroin hänelle, kuinka paljon me kaipasimme ja tarvitsimme häntä. Sain hänet lupaamaan, että hän kävisi hänelle kuuluvissa kokouksissa.

Hänen aktiivisuutensa lisääntyi merkittävästi. Ennen pitkää hän ja hänen perheensä muuttivat muualle, mutta kaksi vuotta myöhemmin sain kutsun puhua Richardin seurakunnassa ennen hänen lähtöään lähetystyöhön. Puheessaan sinä päivänä Richard sanoi, että käännekohta hänen elämässään oli se, kun hänen piispansa löysi hänet piileskelemästä rasvamontussa ja auttoi häntä tulemaan taas aktiiviseksi.

Rakkaat veljeni ja sisareni, meillä on vastuu, jopa vakava velvollisuus, tavoittaa kaikki ne, joiden elämää meidät on kutsuttu koskettamaan. Velvollisuutemme on johdattaa heidät Jumalan selestiseen valtakuntaan. Muistakaamme aina, että johtajuuden viitta ei ole aamutakki vaan pikemminkin työasu. Pyrkikäämme pelastamaan ne, jotka tarvitsevat apuamme ja rakkauttamme.

Kun onnistumme, kun tuomme jonkun naisen tai miehen, tytön tai pojan takaisin aktiivisuuteen, me vastaamme jonkun vaimon tai sisaren tai äidin palavaan rukoukseen, autamme täyttämään jonkun aviomiehen tai veljen tai isän suurimman toiveen. Pidämme kunniassa rakastavan Isän ohjausta ja noudatamme kuuliaisen Pojan esimerkkiä (ks. Joh. 12:26; OL 59:5). Ja ne, jotka tavoitamme, kunnioittavat nimeämme ikuisesti.

Rukoilen koko sydämestäni, että taivaallinen Isämme johdattaa meitä aina, kun pyrimme palvelemaan ja pelastamaan Hänen lapsiaan.