Rukoilin vastausta

Kun olin kerran matematiikankokeessa, en kyennyt muistamaan, kuinka yksi probleemoista olisi pitänyt ratkaista. Olin valmistautunut kokeeseen, mutta en kyennyt muistamaan, mitä olin kerrannut kotona. Minulla oli kuitenkin uskoa siihen, että voisin pyytää apua taivaalliselta Isältäni.

Päätin hyväksyä ensimmäisen tuntemani kehotuksen. Rukouksen jälkeen minulla oli tunne, että kykenisin ratkaisemaan probleeman tietyllä tavalla. Mutta aloin epäillä, koska se tuntui oudolta tavalta ratkaista probleema. Niinpä jatkoin yrittämällä ratkaista sen omin neuvoin mahdollisimman hyvin.

Kun kaikki koepaperit oli luovutettu, opettajamme kävi kokeen läpi kanssamme. Huomasin, että rukouksen jälkeen saamani tunne olisi johtanut oikeaan vastaukseen, mutta en ollut kuunnellut.

Myöhemmin loppukokeiden aikaan huomasin jälleen kerran, etten kyennyt ratkaisemaan yhtä probleemoista, vaikka olin harjoitellut sitä kotona.

Halusin pyytää taivaallisen Isän apua, mutta muistin, kuinka olin siekailematta torjunut Hänen apunsa. Nyt minua hävetti pyytää. Mutta koska en kyennyt keksimään mitään muuta ratkaisua, rukoilin joka tapauksessa apua.

Jälleen kerran epäilin saamaani kehotusta. Olin jopa hämmentyneempi kuin olin ollut aiemmin. Mutta olin luvannut Herralle, että kuuntelisin. Niinpä vaimensin epäilykset ja tein juuri niin kuin minun kehotuksen mukaan pitäisi tehdä.

Korjattuaan kokeemme opettajamme ilmoitti arvosanamme. Hän piti yllä jännitystä aloittaen huonoimmista arvosanoista ja edeten parhaimpiin. Kun hän ei maininnut nimeäni kolmosen – heikohkon arvosanan – saaneiden kohdalla, olin mielissäni siitä, että saisin kakkosen, sillä se oli paras arvosana, mitä olin koskaan saanut matematiikassa. Mutta kun hän ei maininnut nimeäni kakkosen saaneidenkaan kohdalla, ajatukseni muuttuivat melkoisesti. Olin ehdottoman varma, etten ollut voinut saada ykköstä, joten aloin pelätä, että olin menestynyt huonoimmin koko luokasta.

Mutta sitten nimeni mainittiin ykkösen saaneiden joukossa. Pala nousi kurkkuuni, kun tunnistin tapahtuneessa Herran käden ja tiesin, miten rakastava ja kärsivällinen Hän oli minun suhteeni. Kun muutamat luokkatovereistani sanoivat: ”Onnistuit tosi hyvin!”, saatoin vain pudistaa päätäni. Onnistuin vain silloin kun noudatin kehotusta.