Vain yksi kolikko

Daniel katseli lipastonsa päällä olevaa kolikkoa. Hän oli katsellut sitä muutamat viime minuutit. Se ei näyttänyt kovin paljolta.

Daniel, oletko valmis lähtemään kirkkoon?

Kyllä, isi. Tulen ihan kohta.

Daniel työnsi kolikon taskuunsa ja juoksi perheensä luo.

Kun Daniel ja hänen perheensä tulivat kirkolle, hän otti kymmenyslipukkeen ja kuoren piispan toimiston vierestä.

Isi, autatko minua täyttämään tämän?

Totta kai.

Kuinka paljon kymmenyksiä maksat tänään?

En paljonkaan. Tämän vain.

Daniel, onko tämä kymmenen prosenttia siitä rahasta, jonka ansaitsit?

On.

Sitten tämä on juuri niin kuin pitää.

Daniel sulki kuoren ja antoi kymmenysrahan piispalle. Piispa kätteli häntä. Daniel mietti, olisiko piispa silti kätellyt häntä, jos olisi tiennyt, että kuoressa oli vain yksi ainut kolikko.

Olen ylpeä sinusta, Daniel. Kymmenysten maksaminen on hyvä valinta.

Tiedän, isi, mutta se oli vain yksi kolikko.

Et koskaan tiedä, mihin se yksi kolikko käytetään. Ehkä sillä maksetaan yhden sivun painaminen Mormonin kirjaan tai ehkä se auttaa maksamaan yhden niistä kivistä, joita käytetään temppelin rakentamiseen.

Daniel ei ollut koskaan ajatellut kymmenyksiä sillä tavoin. Hän alkoi ajatella kaikkia niitä tapoja, joilla hänen kymmenysrahansa voisi auttaa muita.

Taidat olla oikeassa, isi. Olen iloinen siitä, että voin maksaa kymmenykset – vaikka se onkin vain yksi kolikko.