Sinnikkäästi Singaporessa

”Alkuperäinen tarkoituksemme oli yhdistää nuoret”, sanoo vaarnan Nuorten Naisten johtaja Kate Loreto. ”Meillä on nuoria kahdeksassa eri seurakunnassa, ja heidän kulttuuritaustansa on moninainen. Heidän on vaikeaa olla tekemisissä toistensa kanssa. Niinpä ajattelimme: mitä jos tekisimme musikaalin tuodaksemme heidät yhteen?”

Johtohenkilöt valitsivat musiikin, johon innoitti presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) yhdeksän ohjeen luettelo.¹ Musiikki valittiin, ”jotta nuoret voisivat sisäistää laulujen sanat, tuntea Hengen ja elää tasovaatimusten mukaan”, sanoo Connie Woo, produktion vastaava johtaja. ”Halusimme saada mukaan mahdollisimman monta nuorta”, sisar Woo sanoo. Kaiken kaikkiaan esiintymässä oli 78 nuorta.

Kaikilla nuorilla ei ehkä alussa ollut samaa motivaatiota, mutta melkein kaikki heistä tulivat harjoituksiin, koska he nauttivat ystävyydestä, laulamisesta ja ennen kaikkea Hengestä.

Kun teema oli valittu ja harjoitukset järjestetty, nuoret saivat eri osia produktiossa ja tehtäviä kykyihinsä sopivissa erilaisissa komiteoissa.

Ally Chan, 18, Singaporen 2. seurakunnasta tarjoutui auttamaan puvustuskomiteassa. ”Meidän piti valita vaatteita, jotka olivat säädyllisiä, mikä oli hyvin tärkeää, ja niiden piti olla edullisia, nuorekkaita ja samalla näyttää hyvältä näyttämöllä”, hän sanoo. Hän ei vain oppinut tekemään päätöksiä, jotka perustuvat evankeliumin tasovaatimuksiin, ja toimimaan muiden kanssa, vaan iloitsi myös siitä, miltä nuoret näyttivät.

Canden Petersen, 15, Singaporen 1. seurakunnasta nimitettiin kuoron puheenjohtajaksi varmistamaan osaltaan, että jokainen harjoitus sujui juohevasti. Hänen tehtäviinsä kuului pyytää rukousten pitäjät, koota ja paimentaa nuoria harjoituksiin ja toimintoihin ja ilmoittaa kunkin paikka näyttämöllä. ”Minua pyydettiin myös järjestämään muutamia nuoria miehiä avuksi pystyttämään ja purkamaan lavasteita ja huolehtimaan siitä, että nuoret hoitavat tehtävänsä”, hän sanoo. ”Tunsin, että tämä vastuu oli hyväksi nuorille. Toivottavasti se auttoi heitä ymmärtämään, että Herra kutsuu johtohenkilöitä nyt – eikä vain aikuisten keskuudesta. He voivat ja heidän tulee tukea johtajiaan näiden iästä tai kokemuksesta riippumatta.”

Kandace Lim, 18, Woodlandsin seurakunnasta auttoi hoitamalla eri tehtäviä, kuten kuulumalla puvustuskomiteaan, koreografiakomiteaan, valokuvauskomiteaan ja myös laulamalla soolon. Hän sanoo monista tehtävistään: ”Äitini innoitti minua ottamaan vastaan nämä tehtävät. Hän opetti minulle, että jos on mahdollisuus palvella, niin tartu siihen. Jos ottaa vastaan tehtävän ja tekee parhaansa, Herra todellakin auttaa selviytymään mistä tahansa vaikeuksista, joita saattaa tulla eteen.”

Näiden hallinnollisten tehtävien lisäksi tarvittiin myös esiintyjiä. John Lee, 17, Clementin seurakunnasta oli yksi rohkeista sieluista, jotka tarjoutuivat laulamaan soolon. Hänen syynsä oli yksinkertainen: ”Minä vain tykkään laulaa! Ja se saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi.”

Ezra Tadina, 17, Woodlandsin seurakunnasta ajatteli, ettei hänestä ollut laulamaan, joten hän löysi toisen tavan auttaa. ”Päätin olla mukana”, hän sanoo, ”ja olen itse asiassa se, joka oli kertojana siinä kohdassa, joka käsittelee mukana olemista. Tunnen sanoman, koska tiedän, että se on totta.”

Harjoitukset kestivät marraskuusta 2009 maaliskuuhun 2010. Tuona aikana nuoret kokoontuivat vaarnakeskukseen harjoittelemaan joka perjantai-ilta loma-aikoja lukuun ottamatta. Se, miten paljon nuorilta vaadittiin aikaa ja sitoutumista, oli melkoinen uhraus, kun ottaa huomioon tyypillisen singaporelaisnuoren uuvuttavan aikataulun.

Ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelija Olivia Hoe, joka kuuluu Bedokin seurakuntaan, päätti osallistua, koska ”vaikka elämä heittää päälleni kuinka paljon lokaa hyvänsä, niin loppujen lopuksi juuri evankeliumi pitää minut pystyssä ja vetää minut ylös raunioista. Tieto siitä, että on olemassa Yksi, joka pitää minusta huolen ja rakastaa minua täysin, tuo minulle paljon lohtua, ja sehän on enemmän kuin riittävästi saamaan minut liikkeelle joka päivä.”

Monilla nuorista oli muita sitoumuksia, mutta he tiesivät, että Herra oli valmistanut heille tien. Sellainen tilanne oli 16-vuotiaalla Amanda Holla Singaporen 2. seurakunnasta. ”Minulla oli tanssiharjoitukset, jotka olivat samaan aikaan joidenkin tämän musikaalin harjoitusten kanssa, mutta ihmeellisesti koulu vaihtoi harjoitusaikataulua, minkä ansiosta saatoin osallistua musikaalin harjoituksiin”, hän selittää.

Kuukausien harjoittelun jälkeen musikaali oli viimein valmis esitettäväksi. Nuorten innokkaan mainostamisen ansiosta heidän kolmea esitystään tuli katsomaan yli 700 ihmistä. Kun nuoret kertoivat sanomastaan laulamalla, tanssimalla, soittamalla ja todistamalla, monet yleisön joukossa liikuttuivat.

Ryhmälle annettiin myös haaste kutsua kirkkoon kuulumattomia ystäviään katsomaan esitystään ja tekemään siitä lähetystyötilaisuus. Michael Lee, 18, otti tämän haasteen vakavasti. ”Kutsuin kuusi ystävää tulemaan, ja kolme koulukaveriani ja yksi opettaja tulivat”, hän sanoo. Nuorten esitys teki vaikutuksen erityisesti hänen opettajaansa. ”Opettaja sanoi, että se oli hieno kokemus. Hän jopa pyysi Nuorten voimaksi -kirjasen. Hän sanoi, että hän tunsi monen toiveikkaan nuoren sydämen synnyttämän energian.”

Johtohenkilöiden alkuperäinen tavoite tuoda nuoret yhteen todellakin toteutui. ”Kun istuin siellä ja katselin jokaista heitä esityksen aikana, sydämeni täyttyi ilolla”, sisar Woo sanoo. ”Kyse ei ollut siitä, miten hyviltä he näyttivät, kuinka hyvin he lauloivat ja soittivat tai kuinka hyvin he esittivät kertojien osan. Kyse ei ollut siitä, mistä koulusta tai maasta he olivat. He olivat yhtä.”

Musikaali auttoi monia saamaan lujemman todistuksen. Jotkut sanovat, että he hyräilevät sävelmiä ja laulavat laulujen sanoja missä sitten ovatkin, ja laulujen sanoma auttaa heitä selviytymään päivittäisistä haasteistaan. Monista heistä tuli paitsi hyviä ystäviä myös hengellisiä tukijoita, jotka voivat kohottaa toisiaan, kun tulee vaikeita hetkiä. He voivat auttaa toisiaan pysymään kapealla polulla ja kasvamaan hengellisesti.