Olenko Jumalan lapsi?

Ollessani 21-vuotias opiskelija etsin totuutta ja olin haltioissani kuullessani evankeliumin sanomasta lähetyssaarnaajilta. Otin sanoman vastaan hitaasti mutta koko sydämestäni. Liityin kirkkoon ainoana jäsenenä perheestäni.

Oltuani kirkon jäsen noin vuoden ajan ymmärsin, että todistukseni vahvistui päivä päivältä, mutta jotakin puuttui. En tiennyt, olenko Jumalan lapsi.

Oli totta, että olin hyväksynyt Jumalan kaikkien Isänä. En ollut kuitenkaan käsittänyt, kuinka läheisesti Hän tuntee jokaisen luotunsa. ”Kun tämä maailma on täynnään kaikkea”, mietin itsekseni, ”kuinka Hän voisi mitenkään tuntea minut henkilökohtaisesti? Kuinka Hän voisi pitää minua tyttärenään? Kuinka Hän voisi rakastaa minua lapsenaan?”

Nämä kysymykset mielessäni käännyin rukouksessa taivaallisen Isän puoleen. Pian sen jälkeen tutkiessani pyhiä kirjoituksia eteeni tuli kohta 1. Aik. 28:9. Kuningas Daavid sanoi pojalleen: ”Sinä, poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä alttiisti ja koko sydämestäsi, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja pyrkimykset. Jos etsit häntä, löydät hänet, mutta jos hylkäät hänet, hän hylkää sinut ikiajoiksi.”

Mikään muu pyhien kirjoitusten jae ei ole tuonut minua lähemmäksi Isääni taivaassa kuin tämä. Se todisti minulle sen, että olen Jumalan tytär, ja sen, että jos etsin Häntä, voin löytää Hänet. Se todisti minulle jumalallisesta luonteestani ja alkuperästäni. En ollut sydämessäni ollut täysin kääntynyt siihen ajatukseen, että olen Jumalan lapsi. Olin toivonut, että nämä asiat olisivat totta, mutta en ollut pystynyt ymmärtämään tietoa sellaisesta rakastavasta Isästä taivaassa. En pystynyt käsittämään olentoa, joka pystyi tuntemaan sisimmät ajatukseni ja toiveeni. En osannut ottaa vastaan Hänen rakkauttaan, kun tiesin omat puutteeni ja monet tekemäni virheet.

Tämä pyhien kirjoitusten kohta opetti minulle monia asioita. Ensiksikin Daavid, joka oli itse tehnyt monia virheitä, neuvoo poikaansa Salomoa etsimään Herraa ja palvelemaan Häntä määrätietoisesti. Siten Salomo voisi löytää Herran. Näiden sanojen lukeminen herätti minussa voimakkaan halun luoda henkilökohtainen suhde Isääni taivaassa. Sain lisää tietoa taivaallisen Isän rakkaudesta. Tiesin, että Daavidin ja Salomon lailla minäkin voisin löytää Hänet. Suhteeni Häneen kehittyi. Tämä pyhien kirjoitusten kohta antoi minulle mallin, jonka mukaan voin elää, ja huomasin sen olevan totta.

Huomasin, että taivaallinen Isä tuntee minut henkilökohtaisesti. Jatkoin tämän pyhien kirjoitusten kohdan tutkimista, kunnes lause ”Herra tutkii kaikki sydämet” oli iskostunut mieleeni. Joka kerta kun luin sen, Pyhä Henki kuiskasi sydämeeni, että taivaallinen Isä tuntee jokaisen, jopa ”kaikki ajatukset ja pyrkimykset”. Tiesin, että Hän oli paitsi Luojani myös rakastava Isäni ja että minä olin Hänen rakas lapsensa. Olin vihdoin oppinut hyväksymään sen, että Hän tuntee minut. Hän tuntee yksityiset ajatukseni, haluni, unelmani, toiveeni, pelkoni, aikeeni ja – mikä minulle tärkeintä – pyrkimykseni. Hän tuntee minut, kuten vanhempani täällä maan päällä tuntevat minut, mutta vieläkin paremmin. Juuri näiden oivallusten myötä sain todistuksen siitä, että olen Jumalan lapsi.