En halunnut palvella

Kun olin 11-vuotias, presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) kätteli minua aluekonferenssissa Johannesburgissa Etelä-Afrikassa ja sanoi: ”Jonakin päivänä sinä lähdet lähetystyöhön ja olet hieno lähetyssaarnaaja.”

Useimmat nuoret miehet olisivat pitäneet arvossa noita sanoja ikuisesti. Minä en. Seuraavien kymmenen vuoden aikana minulla ei ollut mitään halua palvella lähetystyössä. Olin kiinnostuneempi menestyksestä urheilussa ja seuraelämässä. Ajattelin, että luopumalla niistä kahdeksi vuodeksi menettäisen sen kaiken. Puhutteluissa seurakunnanjohtajani ja vaarnanjohtajani kanssa keksin syitä siihen, miksi en halunnut palvella.

Kun olin 21-vuotias eikä minulla ollut vieläkään halua palvella lähetystyössä, kävin perheeni luona Iowassa Yhdysvalloissa. He olivat muuttaneet sinne vuotta aiemmin. Ollessani Iowassa minulla oli mahdollisuus käydä paikallisen naimattomien seurakunnan kanssa Winter Quartersin temppelissä Nebraskassa. En ollut saanut endaumenttia, joten ajattelin mennä kasteelle kuolleiden puolesta.

Saapuessani temppeliin havaitsin, ettei siksi iltapäiväksi ollut suunniteltu kastetilaisuutta. Ajattelin: ”Hienoa! Mitä minä teen seuraavat kaksi ja puoli tuntia?”

Päätin mennä mormonireitistä kertovaan vierailukeskukseen kadun toiselle puolen. Katsottuani 15 minuutin pituisen elokuvan pioneereista tapasin kaksi lähetyssaarnaajasisarta, jotka veisivät minut omalle tutustumiskierrokselleni keskuksessa. Saatuaan tietää minusta jonkin verran sisar Cusick kysyi, miksi en ollut palvellut lähetystyössä. Esitin heti tavanomaiset syyni. Sitten sisar Cusick todisti minulle paitsi pioneereista myös lähetystyöstä.

Tutustumiskierroksen jälkeen istuin mietteissäni temppelin odotushuoneessa. Äkkiä syyni olla palvelematta lähetystyössä menettivät merkityksensä. Henki todisti voimakkaasti, että minun pitäisi palvella lähetystyössä. Siitä hetkestä kun olin alkanut puhua lähetyssaarnaajasisarten kanssa, kaikki oli muuttunut sisimmässäni. Henki todisti sydämelleni, mitä minun piti tehdä.

Kuukausia myöhemmin sain tietää, että hiljainen, vieno ääni oli sanonut sisar Cusickille, että minun piti saada oma tutustumiskierrokseni. Hän ei tiennyt syytä, mutta Herralla oli suunnitelmia minun varalleni.

Palvelin Venturan lähetyskentällä Kaliforniassa – maailman parhaalla lähetyskentällä – ja solmin joitakin suurenmoisia ystävyyssuhteita, joiden toivon kestävän kautta iankaikkisuuksien. En uskonut presidentti Hunteria kymmeneen vuoteen, mutta hän tiesi täsmälleen, mistä hän puhui.

Elämäni muuttui täysin – ja vain sen johdosta, että eräs lähetyssaarnaajasisar toimi Pyhän Hengen kehotusten mukaan.