Kotikäyntiopetus:

Palveleminen ja avun antaminen muille ovat olleet aina Apuyhdistyksen sydän. ”Vuosien myötä Apuyhdistyksen sisaret ja johtohenkilöt ovat oppineet askel kerrallaan ja kehittyneet kyvyssään huolehtia muista”, sisar Beck on sanonut. ”On ollut aikoja, jolloin sisaret ovat keskittyneet enemmän käyntien suorittamiseen, oppiaiheiden pitämiseen ja viestien jättämiseen, kun he ovat poikenneet sisartensa kodeissa. Nämä käytännöt ovat auttaneet sisaria oppimaan huolenpidon malleja. Aivan kuten ihmiset keskittyivät Mooseksen aikana pitämään yllä pitkiä sääntöluetteloita, Apuyhdistyksen sisaret ovat toisinaan säätäneet itselleen monia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä halutessaan ymmärtää, kuinka heidän tulisi vahvistaa toinen toistaan.

Kun sisarten ja heidän perheidensä elämässä on tänä päivänä hyvin paljon tarvetta avulle ja huojennukselle, taivaallinen Isämme odottaa meidän kulkevan korkeampaa tietä ja osoittavan opetuslapseuttamme välittämällä vilpittömästi Hänen lapsistaan. Tämä tärkeä päämäärä mielessä johtohenkilöitä opetetaan nyt pyytämään raportteja sisarten ja näiden perheiden hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnista sekä tehdystä palvelutyöstä. Kotikäyntiopettajat ovat nyt vastuussa siitä, että he oppivat ’vilpittömästi tuntemaan jokaisen sisaren ja rakastamaan häntä, auttamaan häntä uskonsa vahvistamisessa ja palvelemaan häntä’.”³

Apuyhdistyksemme historia Tyttäriä minun valtakunnassani ja Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa opettavat meille, kuinka me voimme kulkea korkeampaa tietä ja osoittaa opetuslapseuttamme:

• Rukoilemalla päivittäin niiden sisarten ja heidän perheidensä puolesta, joiden luona käymme.

• Tavoittelemalla innoitusta tietääksemme, mitä sisaremme tarvitsevat.

• Käymällä sisartemme luona säännöllisesti lohduttaaksemme ja vahvistaaksemme heitä.

• Pysymällä säännöllisesti yhteydessä käymällä sisartemme luona, soittamalla, kirjoittamalla, lähettämällä sähköpostia ja tekstiviestejä sekä yksinkertaisin ystävällisin teoin.

• Tervehtimällä sisariamme kirkossa.

• Auttamalla sisariamme, kun heillä on sairautta tai jokin muu kiireellinen tarve.

• Opettamalla sisarillemme evankeliumia käyttäen pyhiä kirjoituksia tai kotikäyntiopetussanomaa.

• Innoittamalla sisariamme näyttämällä hyvää esimerkkiä.

• Raportoimalla sisartemme hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnista Apuyhdistyksen johtohenkilölle.⁴

Me olemme Herran kädet. Hän on riippuvainen meistä jokaisesta. Mitä enemmän pidämme kotikäyntiopetustehtäväämme yhtenä tärkeimmistä tehtävistä, mitä meillä on, sitä enemmän palvelemme niitä, joiden luona käymme.

1. Tarjoamme kokemuksia, jotka luovat Hengelle otollisen ilmapiirin, ja autamme sisariamme kasvamaan uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa.

2. Välitämme syvästi niistä, joiden luona käymme, ja autamme heitä vahvistamaan kotiaan ja perhettään.

3. toimeen, kun sisaremme tarvitsevat apua.

Seuraavassa on Marian ja Gretchenin esimerkki. He ovat kotikäyntiopettajia, jotka ymmärtävät palvelemisen voiman. Tästä esimerkistä me voimme nähdä, että nykyään kotikäyntiopettajilla on tilaisuus käydä sisarten luona yksin tai yhdessä. He voivat laskea huolenpidokseen myös sen, kun he käyvät sisarten luona yksin ja vaikka he eivät välittäisikään erityistä sanomaa. He voivat ryhtyä sopiviin toimiin pyytämättä. He voivat aktiivisesti tavoitella ja saada henkilökohtaista innoitusta tietääkseen, kuinka vastata kunkin piiriinsä kuuluvan sisaren hengellisiin ja ajallisiin tarpeisiin, ja toimia saamansa innoituksen mukaan.

Rachel odotti ensimmäistä lastaan, ja hänen oli pysyttävä vuoteessa suurin osa raskauttaan. Hänen kotikäyntiopettajansa rukoilivat innoitusta tietääkseen, kuinka auttaa häntä parhaiten. Maria, joka asui lähellä, kykeni useimpina päivinä ennen töihin lähtöään auttamaan Rachelia kotona. Yhtenä päivänä hän siivosi osan kylpyhuoneesta, seuraavana päivänä hän siivosi siitä loput. Jonain toisena päivänä hän imuroi olohuoneen, ja seuraavana päivänä hän valmisti Rachelille lounaan. Ja niin hän palveli jatkuvasti pesten pyykkiä, pyyhkien pölyjä tai tehden mitä sitten Rachel tarvitsikin.

Gretchen soitti Rachelille usein piristääkseen Rachelin päivää. Joskus he juttelivat ja nauroivat. Toisilla kerroilla Gretchen ja Maria istuivat Rachelin vuoteen vierellä ja kertoivat todistuksestaan, lukivat pyhiä kirjoituksia tai kotikäyntiopetussanoman. Ja kun Rachelin vauva oli syntynyt, he jatkoivat hänen auttamistaan.

Koko tänä aikana Maria ja Gretchen tekivät myös yhteistyötä Apuyhdistyksen johtokunnan kanssa koordinoidakseen muun avun, jota Rachel ja hänen perheensä tarvitsivat. Apuyhdistyksen johtokunta neuvotteli piispan ja seurakuntaneuvoston kanssa, jotta kotiopettajat ja muut voivat antaa lisäapua.

Palvelemisesta tuli suloisempaa, kun nämä sisaret oppivat rakastamaan toisiaan ja kun heillä oli yhteisiä hengellisiä kokemuksia. Kotikäyntiopettajina me voimme noudattaa näitä samoja palvelemisen malleja ja periaatteita ja saada samat siunaukset.

”Vapahtajan sitoutuneina opetuslapsina me kehitymme kyvyssämme tehdä niitä asioita, joita Hän tekisi, jos Hän olisi täällä”, sisar Beck on sanonut. ”Me tiedämme, että Häntä kiinnostaa meidän huolenpitomme, ja niinpä meidän pyrkimyksemme on keskittyä huolehtimaan sisaristamme sen sijaan että suorittaisimme asioita saadaksemme ne pois tehtävien töiden luettelosta. Todellista palvelutehtävää mitataan ennemmin rakkautemme määrällä kuin tilastojemme täydellisyydellä.”⁵

Kotikäyntiopettajina me tiedämme onnistuvamme palvelemisessamme, kun sisaremme voivat sanoa: ”Kotikäyntiopettajani auttavat minua kasvamaan hengellisesti. Tiedän, että kotikäyntiopettajani välittävät minusta ja perheestäni syvästi, ja jos minulla on ongelmia, tiedän heidän auttavan minua.” Kulkemalla korkeampaa tietä kotikäyntiopettajina me osallistumme Herran ihmeelliseen työhön ja toteutamme Apuyhdistyksen päämääriä kasvaa uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistaa perheitä ja koteja ja auttaa tarvitsevia.