Kuinka Kristuksen opetuslapset elävät sodankäynnin ja väkivallan aikoina

Monta kertaa Mormonin kirjassa Herra soi vapautuksen opetuslapsilleen, kun he olivat kuuliaisia Hänen käskyilleen.⁴ Nefi opetti: ”Herran lempeät armoteot tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka hän on valinnut, heidän uskonsa tähden, tehden heidät voimallisiksi jopa niin, että heillä on voimaa vapautua” (1. Nefi 1:20). Sitten Nefi kirjoitti, kuinka Herra vapautti hänen isänsä niiden ihmisten käsistä, jotka yrittivät surmata hänet, vapautti hänen perheensä Jerusalemin tuhosta, vapautti hänet ja hänen veljensä Labanin murhayrityksestä ja vapautti hänet, kun Laman ja Lemuel turvautuivat väkivaltaan (ks. 1. Nefi 2:1–3; 3:28–30; 4; 7:16–19; 18:9–23).

Alma sanoi pojalleen Siblonille: ”Minä tahdon sinun muistavan, että siinä määrin kuin sinä panet turvasi Jumalaan, siinä määrin sinut myös vapautetaan koettelemuksistasi ja vastoinkäymisistäsi ja ahdingoistasi” (Alma 38:5). Myös Mormon huomautti, että ”ne, jotka olivat uskollisia Herran käskyjen pitämisessä, pelastuivat kaikkina aikoina” (Alma 50:22). Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista vahvisti tämän periaatteen sanoessaan: ”Kuuliaisuus antaa Jumalan siunausten virrata esteettä. Hän siunaa kuuliaisia lapsiaan vapaudella orjuudesta ja kurjuudesta.”⁵

Mormonin kirja osoittaa myös, että jopa muutamat vanhurskaat ihmiset voivat varmistaa kokonaisen kaupungin rauhan ja turvallisuuden (ks. Hel. 13:12–14).

Kun me unohdamme Jumalan, Hän kutsuu meitä. Ensin Hän käyttää armeliaita keinoja kuten henkilökohtaisia kehotuksia ja profeettoja. Mutta jos me emme reagoi, Hän voimistaa toimiaan. Toisinaan Hän sallii sotia ja väkivaltaa osana viimeistä keinoaan auttaa meitä palaamaan luokseen.⁶

Mormon on sanonut: ”Ja näin me näemme, että ellei Herra kurita kansaansa monilla ahdingoilla, niin, ellei hän rankaise sitä kuolemalla ja kauhulla ja nälänhädällä ja kaikenlaisilla ruttotaudeilla, se ei häntä muista” (Hel. 12:3). Sota voi olla muistutus parannuksen tekemisestä ja palaamisesta Jumalan luo.

Kun Jumalan opetuslapset joutuvat kärsimään sodan vaikutuksista, Jumala suo heille lievitystä. Kun Alma ja hänen seuraajansa joutuivat orjuuteen, he kääntyivät heti Herran puoleen (ks. Moosia 23:27–28), ja Herra vastasi ripeästi: ”Minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, edes ollessanne orjuudessa; – – jotta te tietäisitte varmasti, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa” (Moosia 24:13–14).

Jaakob sanoi oman aikansa puhdassydämisille: ”Turvautukaa Jumalaan horjumattomin mielin ja rukoilkaa häntä suuresti uskoen, niin hän lohduttaa teitä ahdingoissanne, ja hän ajaa teidän asiaanne ja lähettää rangaistuksen niille, jotka tavoittelevat teidän tuhoanne” (MK Jaak. 3:1).

Nykyajan profeetat vahvistavat tämän totuuden. Vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Vaikkei [Jumala] ehkä aina puutukaan tapahtumien kulkuun, niin Hän on luvannut uskollisille rauhan jopa heidän koetustensa ja vaivojensa aikoina.”⁷

Presidentti Benson on sanonut: ”Vaikka ajat tulevat vaarallisiksi, – – jos me vain turvaamme Jumalaan ja pidämme Hänen käskynsä, meidän ei tarvitse pelätä.”⁸

Vaikka Kristuksen opetuslapset voivat vapautua sodasta, muutamia opetuslapsia kutsutaan kärsimään tai kuolemaan, jotta he voivat olla todistajina jumalattomuutta vastaan. Tätä karua todellisuutta on vaikea hyväksyä tai ymmärtää. Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on muistuttanut meille, että ”uskolliset eivät ole – – täysin immuuneja sille, mitä tällä taivaankappaleella tapahtuu”⁹. Presidentti Hinckley on vahvistanut, että muutamia meistä ”saatetaan jopa pyytää kärsimään”¹⁰.

Mormonin kirjaan on tallennettu muutamia tapauksia julmasta väkivallasta ja raakuudesta, jotta ne auttaisivat meitä ymmärtämään, miksi Herran opetuslapset, mukaan luettuina profeetat sekä viattomat naiset ja lapset, joskus kärsivät ja kuolevat sodassa. Esimerkiksi kuningas Nooan jumalattomat papit sitoivat profeetta Abinadin ”ja löivät hänen ihoaan oksilla, niin, aina kuolemaan asti”. Ennen kuolemaansa Abinadi todisti: ”Jos te surmaatte minut, te vuodatatte viatonta verta, ja tämäkin on oleva todistuksena teitä vastaan viimeisenä päivänä.” (Moosia 17:10, 13.)

Eräässä toisessa kiduttavan murhan tapauksessa Mormonin kirjassa Ammonihan kaupungin jumalattomat lainoppineet ja tuomarit polttivat uskovaisten käännynnäisten vaimot ja lapset. Alma ja Amulek tuotiin marttyyrikuoleman tapahtumapaikalle, ja heidät pakotettiin todistamaan tätä armotonta joukkomurhaa.

”Kun Amulek näki niiden naisten ja lasten tuskat, jotka paloivat tulessa, hänkin tunsi tuskaa, ja hän sanoi Almalle: Kuinka voimme katsella tätä kauheaa näkyä? Ojentakaamme sen tähden kätemme ja käyttäkäämme sitä Jumalan voimaa, joka meissä on, ja pelastakaamme heidät liekeistä.”

Alma vastasi: ”Henki estää minua ojentamasta kättäni, sillä katso, Herra ottaa heidät vastaan ylös luoksensa kirkkauteen; ja hän sallii heidän tehdä tämän, eli että ihmiset tekevät tämän heille sydämensä paatumuksen mukaisesti, jotta ne tuomiot, jotka hän vihassaan heille lähettää, olisivat oikeudenmukaisia; ja viattomien veri on oleva todisteena heitä vastaan, niin, ja huutava voimallisesti heitä vastaan viimeisenä päivänä.” (Alma 14:10–11.)

Kun murehdimme uskollisten rakkaiden menettämistä, Mormonin kirjassa meille vakuutetaan, että he ovat päässeet Herran lepoon ja ovat onnellisia. Moroni tekee tämän asiaankuuluvan huomion: ”Herra sallii vanhurskaiden tulla surmatuiksi, jotta hänen rangaistuksensa ja tuomionsa kohtaisivat jumalattomia; sen tähden teidän ei tarvitse luulla, että vanhurskaat ovat kadotettuja, koska he ovat saaneet surmansa, vaan katso, he pääsevät Herran Jumalansa lepoon” (Alma 60:13).

Erään taistelun jälkeen, jolloin ”monien tuhansien ruumiit [lahosivat] kasoissa maan pinnalla”, joukossa joitakuita Kristuksen uskollisia opetuslapsia, Mormonin kirjassa kerrotaan, että eloonjääneet ”surevat todella sukulaistensa menetystä, mutta he iloitsevat ja riemuitsevat toivossa ja jopa tietävät, että Herran lupausten mukaan heidät herätetään asumaan Jumalan oikealla puolella milloinkaan päättymättömän onnen tilassa” (Alma 28:11–12).

Mormonin kirja tuotiin esiin siunaamaan niitä, jotka elävät sodankäynnin ja väkivallan aikoina. Siihen tallennetut tapahtumat ja opetukset tähdentävät toivoa, tuovat lohtua ja antavat jumalallista näkökulmaa. Me opimme, että kuuliaisuus Jumalalle vapauttaa monia, että sota voi olla kutsu palata Jumalan luo ja että Jumala tuo lievitystä opetuslapsilleen, jotka joutuvat kärsimään. Opimme myös, että vanhurskaat, jotka kutsutaan kuolemaan sodan tai väkivallan vallitessa, ovat todistajina jumalattomuutta vastaan ja että nämä opetuslapset pääsevät Herran lepoon.

Ennen kaikkea Mormonin kirja opettaa meille, kuinka Kristuksen opetuslapset voivat saada rauhaa sydämeensä, koteihinsa ja kansakuntiinsa. Se on verraton väline tuomaan meidät Jeesuksen Kristuksen, Rauhan Ruhtinaan luo.