Minkä arvoinen olen?

Oltuamme neljä vuotta ilman televisiota ja käytettyämme vielä kuusi vuotta muilta saatuja televisioita vaimoni ja minä päätimme viimeinkin ostaa uuden television. Koska se on kallis, vertasimme tarkoin malleja, merkkiä, ominaisuuksia ja hintoja ennen kuin lopulta teimme ostoksen. Oli kiinnostavaa, että television lisäksi olin myymälästä lähtiessäni saanut tärkeän oivalluksen siitä, miten omanarvontunto määräytyy.

Kokemuksemme opettaa meille, että me mittaamme omanarvontuntoamme vertaamalla itseämme sisaruksiimme, luokkatovereihimme, ikätovereihimme ja työtovereihimme. Vaikka arvon määräytyminen vertaamalla onkin järkevää, kun ostaa television, elämässä me olemme televisioita.

Itsemme vertaamisessa muihin oman arvomme määrittelemiseksi on yhtä paljon järkeä kuin jos yksi televisio katselisi myymälässä muita ja toivoisi olevansa 40-tuumainen eikä 27-tuumainen. Siinä ei ole järkeä, sillä ”kuka teistä voi murehtimalla lisätä – – kyynäränkään vertaa” (Matt. 6:27) tai tuumankaan vertaa ruutunne kokoon? Apostoli Paavali varoitti, että ihmiset ovat ymmärtämättömiä, kun he vertaavat itse itseään ja vertaavat itseään muihin (ks. 2. Kor. 10:12).

Meidän ei myöskään kannata kiinnittää juurikaan huomiota niihin, jotka tekevät vertaamisen puolestamme ja sanovat meille, minkä arvoisina he meitä pitävät. Vaikka kauppias voi päättää television hinnan, hän ei ratkaise sen arvoa.

Tärkeää on tämä: ostaja on se, joka katsoo hintaa, arvioi tuotteen ja päättää, onko se hintansa arvoinen. Ja tässä elämässä on vain yksi Ostaja, jolla on merkitystä.

Vapahtajamme Jeesus Kristus arvioi aikoinaan ”tuotteen” eli meidät sekä yhdessä että yksilöllisesti. Hän tiesi, miten syvää olisi ihmissukuun liittyvä turmelus.¹ Hän ymmärsi sen kauhean, mittaamattoman hinnan, joka Hänen olisi maksettava, ”mikä kärsimys sai [Hänet], tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä” (OL 19:18).

Ja tietäen sen kaiken Hän päätti silti, että minä olin sen arvoinen.

Ajattelinpa itse olevani kuinka vähäinen tahansa verrattuna muihin, pitivätpä muut minua kuinka vähäarvoisena hyvänsä, Jeesus katsoi, että olin sen hinnan arvoinen, joka Hänen oli maksettava.

Omanarvontuntomme kyseenalaistaminen on yksi Saatanan hienovaraisimpia ja katalimpia taktiikoita. Minulle on elintärkeää uskoa, ettei Jumalan Poika kuollut vain maailman syntien vuoksi vaan että Hän kuoli minun syntieni vuoksi. Jos vastustaja voi saada minut uskomaan toisin, epäilykseni voi estää minua tavoittelemasta Vapahtajan sovittavaa armoa ja palaamasta Hänen luokseen.

Jos epäilet omaa arvoasi, mene Ostajan luo saamaan ainoa tuotearvio, jolla on merkitystä. ”Voimme rukoilla luottavaisina, että voimme tuntea Vapahtajan rakkauden meitä – – kohtaan”, sanoi presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. ”Hän rakasti meitä – – tarpeeksi maksaakseen hinnan kaikista meidän synneistämme.”²

Kun uskomme tuohon rakkauteen, Lunastaja voi muuttaa elämämme ja viedä ostoksensa kotiin.