Alpakat karkuteillä!
Viimeinen alpakka ei hievahtanutkaan. Mitä minun pitäisi tehdä?
”Taivaan Isää pyydän näin: Ohjaa, suojaa päivittäin” (”Taivaan Isää pyydän näin”, Laula kanssani, A-5).
Viime kesänä sain naapurin tädiltä töitä. Hänellä on suuri alpakkatarha aivan saksanpähkinäpuutarhansa vieressä. Alpakat näyttävät suunnilleen samalta kuin laamat, mutta ne ovat pienempiä.
Työnäni oli siivota niiden tallit päivittäin. Pidin siitä työstä, vaikkei se ollut helppoa.
Eräänä kuumana kesäiltapäivänä menin sinne, kun naapurini oli poissa. Se ei kuitenkaan ollut ongelma. Hän oli jo sanonut minulle, että voisin siivota tallit milloin vain, vaikka hän olisikin poissa.
Kun olin siivoamassa, yksi alpakoista kaatoi portin. Muutamassa sekunnissa kaikki neljätoista alpakkaa karkasivat pihalle ja puutarhaan! En ollut uskoa silmiäni! Voin suorastaan pahoin. Kuinka voisin ikinä saada ne yksinäni takaisin?
Aloin nopeasti paimentaa niitä talliin yksi tai kaksi kerrallaan. Viidentoista minuutin kuluttua sydämeni hakkasi kaikesta juoksemisesta, mutta vihdoin viimeinenkin palasi talliin. Huh!
Sitten käännyin ja näin erään tiineen alpakan kymmenen metrin päässä makaamassa hedelmäpuun alla. Äh. Vielä yksi. Yritin pelästyttää sen takaisin talliin, mutta se ei hievahtanutkaan. Sitten yritin vetää sitä valjaista autotallista löytämäni köyden avulla. Ei onnistunut. Se makasi siinä kuin valtava tiilikasa. Puhisin turhautuneena. Mitä muuta voisin yrittää tehdä?
Sitten muistin, että aina on yksi keino pyytää apua, olinpa missä hyvänsä. Polvistuin rukoukseen. Heti kun olin lopettanut rukoukseni, avasin silmäni ja saatoin tuskin uskoa näkemääni. Alpakka käveli takaisin tallia kohti ihan itsekseen. Avasin portin, ja se käveli suoraan sisään.
Hymyilin pyöräillessäni kotiin päin. Tiesin, että taivaallinen Isä oli vastannut rukoukseeni.